Hannu Säävälä: Trans* – kuinka korvani kuulisivat ja mieleni työstäisi sukupuolisuuden haastetta

Tämä artikke­li perus­tuu Ther­a­peia-säätiön webi­naaris­sa syksyl­lä 2021 pitämääni esitelmään (Säävälä 2021). Jotkin näke­myk­seni ovat tarken­tuneet, ja esi­tyk­seni rakenne on hiukan muut­tunut. Tämän artikke­li­ni pää­tarkoi­tus on olla keskustelupuheen­vuoro psyko­ana­lyytikko David Bellin tässä lehdessä julka­istavaan artikke­li­in, joka perus­tuu hänen samaises­sa sem­i­naaris­sa pitämään­sä esi­tyk­seen (Bell 2021). Kos­ka kysymys transsukupuolisu­ud­es­ta on ollut varsin vähän esil­lä suo­ma­laises­sa psyko­ana­lyyt­tises­sa keskustelus­sa, artikke­li sisältää myös yleisiä huomioi­ta ja pohd­in­to­ja tran­silmiöistä. Kan­sain­välisessä psyko­ana­lyyt­tises­sa keskustelus­sa tran­silmiöt ovat olleet varsin hyvin esil­lä (esimerkik­si Bell 2020; Blass ym. 2021; Sake­topoulou 2020).

Käsit­teistä

Keskustelu sukupuoles­ta ja tran­silmiöistä on haas­tavaa, kos­ka aiheeseen liit­tyvät käsit­teet eivät ole vaki­in­tuneet ja kos­ka eri käsit­teisi­in liit­tyy voimakkaitakin poli­it­tisia latauk­sia. Se, mikä oli eilen suositeltavaa, voi olla huomen­na huonok­si koet­tu ilmaus asiasta.

Käytän tässä artikke­lis­sa käsitet­tä sukupuoli­jär­jestelmä kuvaa­maan biol­o­gisen ja psykososi­aalisen sukupuolen ympärille syn­tynyt­tä kult­tuurista, yhteiskun­nal­lista ja poli­it­tista raken­nel­maa. Käytän käsitet­tä tran­sih­mi­nen kuvaa­maan cis­sukupuolisu­ud­es­ta poikkeavaa sukupuoli-iden­ti­teet­tiä. Cis­sukupuolisu­udel­la tarkoi­tan väestön enem­mistön koke­mus­ta, jos­sa fyysi­nen sukupuoli koetaan omaan iden­ti­teet­ti­in sopi­vak­si. Inter­sukupuo­li­nen on henkilö, joka syn­tyessään ei ole selvästi jom­paan kumpaan sukupuoleen luokiteltavis­sa. Käytän käsitet­tä sukupuolidys­fo­ria (engl. gen­der dys­pho­ria) kuvaa­maan henkilön vieroksun­taa ja ahdis­tus­ta omaa fyy­sistä sukupuoltaan kohtaan. Käytän myös käsitet­tä tran­sih­mi­nen ja trans*, joil­la kuvaan kaikkia niitä ihmisiä (ja ilmiöitä), joil­la (väestön enem­mistön koke­ma) cis­sukupuolisu­us ei toteudu. Trans* kuvaa siis tilan­net­ta, jos­sa henkilö kokee ole­vansa transsukupuo­li­nen (ennen käytet­ti­in virheel­lis­es­ti käsitet­tä transsek­suaa­li­nen) tai henkilö kokee ole­vansa binaarisen (kak­si­jakoisen) mies-nais­jaon välimuo­to tai sen ulkop­uolel­la. Puhutaan myös sukupuolen muun­nelmista (Aarnipuu 2008; Ristkari ym. 2018). Sateenkaari tarkoit­taa eri­lais­ten sek­suaal­isuuk­sien ja sukupuolisuuk­sien kir­joa. Sateenkarisanas­to on varsin laa­ja. Setan (2022), Trasekin (2022) ja Sukupuolen mon­i­naisu­u­den osaamiskeskuk­sen (2022) verkko­sivus­toil­ta käsit­teistöstä saa tarkem­man kuvan.

Sukupuolen muun­nelmi­in liit­tyy lääketi­eteel­lisiä diag­noose­ja, kos­ka sukupuolenko­r­jaus­pros­es­sis­sa tehdään kirur­gisia ja mui­ta hoidol­lisia toimen­piteitä, jot­ka vaikut­ta­vat henkilön fyy­siseen (ja psyykkiseen) ole­muk­seen. Kak­si keskeistä diag­noosia ovat transsukupuolisu­us (ennen transsek­suaal­isu­us; F64.0) ja muu määritet­ty sukupuoli-iden­ti­teetin häir­iö (F64.8), johon sisäl­tyy muun muas­sa muunsukupuolisuus.

Sukupuolen binäärisyys ja dimensionaalisuus

Psyko­ana­lyyt­tises­sa ajat­telus­sa olemme tot­tuneet näkemään ihmisen sek­suaal­isu­u­den ja sukupuolisu­u­den kokon­aisuute­na, jon­ka keskeisenä piir­teenä on sukupuolen binäärisyys eli miehen ja naisen eri­laisu­us (esim. Frosh 1994). Psyko­ana­lyyt­tis­ten näke­mys­ten binäärisyys tulee esi­in esimerkik­si psyko­ana­lyytikko Veikko Tähkän kir­jas­sa Poti­las-lääkärisuhde (Tähkä 1986). Hän aloit­taa luvun kak­si ”Poti­laan lähtöko­h­dat” (mt., s. 15) näin: ”Poti­las on jom­paakumpaa sukupuol­ta ole­va tietynikäi­nen ihmi­nen…” Tuo lause ei käsit­tääk­seni ole merk­i­tyk­setön johdan­to­lause varsi­naiselle sitä seu­raavalle asialle, vaan se sisältää kitey­tyk­sen yhdestä psyko­ana­lyyt­tisen ajat­telun kul­makivestä eli naiseu­den ja miehey­den jän­nit­teestä ja ris­tiri­idas­ta. Samas­sa lauseessa Tähkä (mt., s. 15) jatkaa: ”…jol­la on oma yksilölli­nen his­to­ri­ansa ja ain­utk­er­tainen persoonallisuutensa.”

Stephen Froshin (1994) kleini­laisia ja lacani­laisia näkökul­mia val­ot­ta­van kir­jan Sex­u­al dif­fer­ence jäl­keen on tapah­tunut todel­la paljon sukupuolisu­ut­ta ja sek­suaal­isu­ut­ta koskevas­sa keskustelus­sa, jos­sa on nous­sut parin viime vuosikymme­nen aikana vah­vasti esi­in binäärisen ajat­te­lu­ta­van haas­ta­va dimen­sion­aa­li­nen näkökulma.

Psyko­ana­lyysin rin­nal­la on myös mui­ta vas­taaval­la taval­la binäärisyy­teen poh­jau­tu­via näkökul­mia sukupuoles­ta. Tärkein niistä lie­nee biologi­nen näkökul­ma, mut­ta on hyvä tiedostaa, että myös biolo­giati­eteen piiris­sä käy­dään vilka­s­ta keskustelua siitä, onko sukupuoli edes biol­o­gis­es­ti binääri­nen ilmiö (ks. esim. Kaaro 2021; Xu 2021; Ven­ho­la 2011; Faus­to-Ster­ling 2018; Black­less ym. 2000). Myös kristi­nuskon (ja mon­en muunkin uskon­non) piiris­sä binääri­nen malli on hyvin oleelli­nen osa teo­reet­tista raken­nel­maa sosi­aalis­es­ta järjestyk­ses­tä (Pent­ti­nen 2011; Räsä­nen & Räsä­nen 2016).

Trans* ja muut binäärisyy­den horjuttajat

Viimeisen parin sadan vuo­den aikana län­si­maises­sa ajat­telus­sa ei ole ollut kovin paljon sijaa binääris­es­ta sukupuoli­jär­jestelmästä poikkeav­ille ilmiöille. Vaik­ka esimerkik­si psyki­a­tri­as­sa ei ollut selkeää käsit­teistöä asialle, ilmiö oli kuitenkin ole­mas­sa. Esimerkik­si Helsin­gin Lapin­lah­den sairaalas­sa oli 1910-luvul­la poti­las Impi/Esko (Kan­gasvuo 2018), joka nykykäsi­tyk­sen mukaan voitaisi­in ymmärtää transsukupuolisek­si. Impin/Eskon tari­na kuvaa hyvin binääriseen jakoon sopi­mat­toman henkilön karua elämää.

Sak­salaisen Mag­nus Hirschfeldin (1914) tieteelli­nen työ ja sek­suaalipoli­it­ti­nen aktivis­mi oli poikkeus 1900-luvun alun ja keski­vai­heen lääketi­eteel­lisessä tutkimuk­ses­sa ja sek­suaalipoli­it­tises­sa aktivis­mis­sa. Hirschfeld keskit­tyi pääasi­as­sa tutk­i­jana homosek­suaal­isu­u­teen ja poli­it­tise­na aktivisti­na sen dekrim­i­nal­isoin­ti­in, mut­ta hänen tutkimustyön­sä kohteena oli­vat myös sukupuoliset vähem­mistöt. Hän kir­joit­ti trans­vestismik­si nimeämästään ilmiöstä, joka nykykäsi­tyk­sen mukaan sisäl­si myös tarkko­ja havain­to­ja transsukupuolisu­ud­es­ta ja tran­sih­mis­ten elämästä. Hirschfeldin poti­las Dora “Dörschen” Richter oli ensim­mäi­nen tun­net­tu sukupuolenko­r­jauk­sen läpikäynyt henkilö maail­mas­sa (Shel­don 2017). Hirschfeldin ura kär­si merkit­tävästi poli­it­tis­es­ta ajo­jahdista, joka johti lähin­nä Sak­san nou­se­van nat­sili­ik­keen toimes­ta hänen kir­jo­jen­sa polt­tamiseen ja hänen tutkimus­laitok­sen­sa sulkemiseen.

Dora Rich­terin jäl­keen Euroopas­sa oli usei­ta 1900-luvun puo­livälis­sä transpros­essin läpikäyneitä henkilöitä (Shel­don 2017). Tan­skalainen Lili Elbe (Elbe 1931/2004; Worthen 2022) oli ensim­mäisiä laa­jem­min huomio­ta herät­täneitä tran­sih­misiä 1920-luvul­ta läh­tien. Parikym­men­tä vuot­ta myöhem­min yhdys­val­ta­lainen Chris­tine Jor­gensen (Jor­gensen 1968; Shel­don 2017) kävi läpi sukupuolenko­r­jaus­pros­essin Tan­skas­sa. Sit­tem­min tran­silmiöt ovat vähitellen muo­dos­tuneet osak­si län­si­maista todel­lisu­ut­ta, vaik­ka ne herät­tävät edelleen voimakkai­ta reak­tioi­ta. Seta (2022) kuvaa verkko­sivuil­laan sateenkaarivähem­mistö­jen his­to­ri­aa Suomessa.

Transsukupuolisu­us on hor­jut­tanut käsi­tys­tä sukupuolen binäärisyy­destä, mut­ta se on ollut kuitenkin varsin help­po sisäl­lyt­tää binääriseen ajat­telu­un, kos­ka ilmiö on voitu nähdä teo­reet­tis­es­ti “väärään” ruumi­iseen syn­tymisenä. Transsukupuolisu­us on kuriosi­teet­ti, joka taval­laan vahvis­taa sään­nön – sukupuoli on binääri­nen ilmiö. Väärään ruumiseen syn­tyneet miehet ja naiset saadaan sijoitet­tua normi­in, kun ruumis muokataan “vas­takkaisek­si”. Poikkeus siis vahvis­taa sään­nön, jos poikkeushenkilö nou­dat­taa sukupuoli­järjestyk­sen sään­töjä eli binäärisyyttä.

Miten selit­tää transilmiöt?

Kun transsukupuolisu­ud­es­ta muo­dos­tui vähitellen osa län­si­maista sukupuoli­jär­jestelmää, alet­ti­in kiin­nos­tua tieteel­lis­es­tä seli­tyk­ses­tä ilmiölle. Robert Stoller (1964; 1968), Har­ry Ben­jamin (1964) ja John Mon­ey (1952) oli­vat näkyvim­mät tran­silmiöi­den psyykkisten ja ruumi­il­lis­ten ulot­tuvuuk­sien teo­reetikot ja kli­inikot uuteen tilanteeseen sopeudut­taes­sa ja seli­tyk­siä etsit­täessä. Stoller (1968) toi tran­silmiöitä ajatellen ratkai­se­van uuden ulot­tuvu­u­den psyko­ana­lyyt­tiseen ajat­telu­un, kun hän nos­ti esi­in Freudin (1920/1947) välil­lä uno­htuneen sukupuolisu­u­den jakamisen kolmeen dimen­sioon käsit­teil­lä biologi­nen sukupuoli, sosi­aa­li­nen sukupuoli ja objek­t­in­val­in­ta (ks. alla tarkem­min). Näin dimen­sion­aal­isu­us palasi osak­si psyko­ana­lyyt­tista ajattelua.

Stol­lerin (1964) merkit­tävin teo­reet­ti­nen hah­motel­ma oli ydin­sukupuoli-iden­ti­teetin (engl. core gen­der iden­ti­ty) määrit­te­ly. Hän esit­ti, että jokaisel­la lapsel­la syn­tyy kuva omas­ta sukupuoli-iden­ti­teetistään varhain ensim­mäis­ten kah­den ikävuo­den aikana. Hän kuvasi, että pienel­lä vähem­mistöl­lä lap­sista synkro­noin­ti kol­men sukupuoli-iden­ti­teetin ytimeen vaikut­ta­van seikan välil­lä ei toi­mi. Nämä kolme tek­i­jää ovat raskau­de­naikaiset biol­o­giset tek­i­jät, syn­tymässä todet­tu fyysi­nen sukupuoli ja varhais­lap­su­u­den tun­nesuh­teet. Hänen mukaansa sekä biol­o­giset raskau­de­naikaiset vaiku­tuk­set että inti­im­it sosi­aaliset suh­teet varhais­vai­heis­sa voivat johtaa epäsynkro­noituneeseen tilanteeseen, jos­sa lap­si kokee ole­vansa sukupuoleltaan väärässä ruumi­is­sa. Tämä teo­reet­ti­nen malli antoi seli­tyk­sen sille, mik­si mon­et pienet lapset vaikut­ta­vat elävän epä­selvän tai “väärän” sukupuolen lap­su­ut­ta ja miten osa heistä ase­moituu pysyvästi “väärän” sukupuolen iden­ti­teet­ti­in. Myöhem­min on alet­tu käyt­tää lyhen­net­tyä käsitet­tä sukupuoli-iden­ti­teet­ti (World Pro­fes­sion­al Asso­ci­a­tion for Trans­gen­der Health 2020a). Stoller on jäänyt Ben­jaminin (1964) ja Mon­eyn (1952) var­joon myöhem­mässä julkises­sa keskustelus­sa, mikä johtuu ehkä siitä, että sukupuolis­ten vähem­mistö­jen näkökul­mas­ta eri­tyis­es­ti Ben­jaminin (1964) näke­myk­set kuvaa­vat parem­min tran­sih­mis­ten koke­mus­ta vähemmistöstatuksestaan. 

Stol­lerin (1968) teo­ria fyy­sisen sukupuolen (engl. sex) ja sukupuoli-iden­ti­teetin (engl. gen­der) eros­ta on herät­tänyt vas­tus­tus­ta joidenkin psyko­ana­lyytikko­jen tahol­ta, kos­ka, kuten Stoller itsekin toteaa, hän ei näe, että keskeis­ten psyykkisten rak­en­tei­den syn­tyyn tarvit­taisi­in aina intrap­syykkistä kon­flik­ti­taus­taa (Stoller 1968; Ovesey & Per­son 1983). Stol­lerin näkökul­ma johtaa joidenkin mielestä psyko­ana­lyysille epä­tyyp­il­liseen tilanteeseen, jos­sa oireku­va, tässä tapauk­ses­sa transsukupuolisu­us, ei syn­ny sisäisen tiedosta­mat­toman psyykkisen kon­flik­tin seu­rauk­se­na (Ovesey & Per­son 1983).

Sukupuo­livähem­mistöjä edus­tavien jär­jestö­jen (Seta 2022) näkökul­mas­ta transsukupuolisu­u­den taus­tan ja eti­olo­gian tutkimi­nen johtaa herkästi diskrim­i­naa­tioon ja transsukupuolis­ten näkemiseen tutkimusko­hteina eikä kanssaihmisinä.

Muun­nel­mat haas­ta­vat binäärin

Sukupuolisu­u­den binääri­nen luonne (joka sisältää myös binäärisen transsukupuolisu­u­den) on ymmär­ret­tävä jäsen­nys arki­a­jat­telus­samme, sil­lä sen kum­mem­min sek­suaal­isu­u­den kuin sukupuolisu­u­denkaan muun­nelmia ei ole kovin help­po havai­ta ihmis­ten joukos­sa. Lisäk­si muun­nel­mat ovat kohtu­ullisen harv­inaisia (ks. alla). Siitä huoli­mat­ta sukupuolisu­u­den binääri­nen malli on uhat­tuna mon­es­ta syystä.

Edel­lä kuvasin biolo­giati­eteen debatin haas­ta­van binääristä mallia sukupuoles­ta (esim. Faus­to-Ster­ling 1993; 2018; Black­less ym. 2000). Haastet­ta luo myös sosi­aalisen järjestyk­sen mon­imuo­toisu­us. Län­si­mainen sosi­aa­li­nen järjestys on perus­tunut sukupuolen binaariselle jäsen­te­lylle, mut­ta eri puo­lil­la maail­maa on per­in­teitä, jois­sa kah­den sukupuolen rin­nal­la on täy­den­täviä sosi­aal­isia rak­en­tei­ta. Ehkä kan­sain­välis­es­ti tun­ne­tu­in on Inti­as­sa ja muual­la Etelä-Aasi­as­sa esi­in­tyvä hijra-ilmiö (Bear­ak 2016). Hijrat ovat syn­tyneet miehinä, mut­ta he eivät iden­ti­fioidu miehik­si, vaan naistyyp­pistä elämää eläviksi ihmisik­si. He muun muas­sa pukeu­tu­vat naisen vaat­teisi­in. Vas­taa­va ilmiö on todet­tu Samoal­la (Nat­ur­al His­to­ry Muse­ums of Los Ange­les Coun­ty 2021), jos­sa Fa’afafine tarkoit­taa kol­mat­ta ja Fa’afatama neljät­tä sukupuol­ta. Useil­la Amerikan inti­aaniy­hteisöil­lä tun­netaan two-spir­it-ilmiö (anishi­naabe­mowin kielel­lä ”niizh manidoowag”; Ris­tock ym. 2010).

Pohjois-Amerikan inti­aaniy­hteisö­jen osalta lie­nee myös syytä maini­ta, että antropolo­gi David Grae­ber ja arke­olo­gi David Wen­grow kuvaa­vat kir­jas­saan The dawn of every­thing (2021), että län­si­mainen tasa-arvoa ja yhden­ver­taisu­ut­ta pain­ot­ta­va lib­er­aali ajat­telu on ehkä aiem­min ymmär­ret­tyä suurem­mas­sa kiitol­lisu­u­den­ve­las­sa Amerikan inti­aanien yhteiskun­tapoli­it­tisille peri­aat­teille ja sosi­aal­isille käytän­nöille. Two-spir­it-ilmiö on vain yksi pieni esimerk­ki tästä Amerikan inti­aanien yhteiskun­nal­lis-sosi­aalis­es­ta liberaalisuudesta.

Urheilus­sa on viime vuosi­na tör­mät­ty sukupuolis­ten muun­nelmien haas­teeseen. Eteläafrikkalainen Cast­er Semenya ja muu­ta­ma muu naisurheil­i­ja on joutunut kohun keskelle, kun hei­dän ja muiden lähin­nä inter­sukupuolisik­si arvioitu­jen nais­ten oikeut­ta urheil­la naisi­na on rajoitet­tu (esim. Savules­cu 2019; Fran­cis 2021; Ron­ay 2021). Urheilun binääri­nen maail­manku­va ei oikein sovi yhteen mon­imutkaisen todel­lisu­u­den kanssa.

Freud­ista dimen­sion­aaliseen näkökulmaan

Tässä artikke­lis­sa sukupuolen (ja sek­suaal­isu­u­den) dimen­sion­aal­isu­udel­la tarkoite­taan sitä, että sukupuolierot psykososi­aalises­sa käytök­sessä ovat suh­teel­lisia eivätkä kat­e­gorisia ja että erot voidaan jakaa use­ak­si ulot­tuvu­udek­si eri akse­leille (Reis & Carothers 2014).

Sig­mund Freud esit­ti uransa eri vai­heis­sa keskenään ris­tiri­itaisia näke­myk­siä monista asioista. Sukupuolisu­u­den ja sek­suaal­isu­u­den osalta jotkin hänen ajatuk­sis­taan ja pohdin­nois­taan ovat saa­neet viime vuosi­na yllät­tävää tukea. Freud (1899/2022) kuvasi kir­jeessään Flies­sille havain­toaan sukupuoles­ta ja sek­sistä näin: “Mut­ta bisek­suaal­isu­us! Olet tosi­aan oike­as­sa sen suh­teen. Yritän totut­tau­tua siihen, että pidän jokaista sek­suaal­ista tekoa pros­essi­na, jos­sa on mukana neljä henkilöä. Meil­lä on paljon puhut­tavaa tästä aiheesta.”¹ Tek­stin voi tulki­ta monel­la taval­la, mut­ta vaikut­taa ilmeiseltä, että bisek­suaal­isu­us tarkoit­taa tässä sukupuolista kaksineu­voisu­ut­ta eikä objek­t­in­val­in­taa. Kumpikin osa­puoli on sekä mies että nainen eli Freudin käsit­teistöä käyt­täen maskuli­ini­nen ja fem­i­ni­ini­nen. Siis ilmeis­es­ti Freud hah­mot­teli psyko­ana­lyysin alku­vu­osi­na ei-binääristä sukupuolen mallia ihmisen psyykestä.

Freud (1920/1947, 300) kuvasi myöhem­min ihmisen sek­suaal­isu­u­den koos­t­u­van kolmes­ta kom­po­nen­tista, jot­ka oli­vat fyy­siset sukupuolipi­ir­teet eli fyysi­nen her­mafrodis­mi (saks. Soma­tis­che Geschlechtscharak­tere, Physis­ch­er Her­maph­ro­ditismus), psyykkiset sukupuolipi­ir­teet eli miespuolinen/maskuliininen ja naispuolinen/feminiininen asenne (saks. Psy­chis­ch­er Geschlechtscharak­ter, männl./weibl. Ein­stel­lung) ja objek­t­in­val­in­ta (saks. Art der Objek­t­wahl). Hänen mukaansa ne ”vai­htel­e­vat toi­sis­taan riip­pumat­ta tiet­tyyn rajaan saak­ka ja ilmenevät eri yksilöil­lä mon­en­laisi­na muun­nelmi­na.”² Tämä Freudin kuvaus on häm­mästyt­tävän lähel­lä nyky­istä dimen­sion­aal­ista kuvaa ihmisen sek­suaal­isu­ud­es­ta ja sukupuolisuudesta.

Sukupuolisu­u­den ja sek­suaal­isu­u­den dimen­sion­aal­isu­u­den jäsen­te­ly on vaki­in­tunut varsin lähelle Freudin yllä kuvat­tua mallia (Castelli­ni 2017; Reis & Carothers 2014). Jois­sain dimen­sion­aal­i­sis­sa jäsen­te­lyis­sä Freudin kolmeen ulot­tuvu­u­teen – fyysi­nen sukupuoli, psyykki­nen sukupuoli ja objek­t­in­val­in­ta – on lisät­ty neljäs ulot­tuvu­us, jos­sa sosi­aa­li­nen sukupuoli on jaet­tu kah­teen osaan, sukupuoli-iden­ti­teet­ti­in ja sosi­aalisen sukupuolen ilmaisu­un. Sam Killer­man­nin (2022a) “gen­der­bread per­son” on paljon huomio­ta saanut visuaa­li­nen tapa ilmaista dimen­sion­aal­isu­u­den luon­net­ta. Killer­mann (2022b) on eri dimen­sioi­ta kuvates­saan tarken­tanut jäsen­te­lyään entistä osu­vam­mak­si ja kat­tavam­mak­si, mut­ta samal­la kuvauk­sen visuaa­li­nen selkeys on ehkä kärsinyt.

Dimen­sion­aa­li­nen näkökul­ma tarkoit­taa Freudia mukaillen, että kolme (tai neljä) dimen­sio­ta vai­htel­e­vat toi­sis­taan riip­pumat­ta tiet­tyyn rajaan saak­ka eri yksilöil­lä. Ilmiö konkreti­soituu poti­laas­sani Kallessa [nimi ja yksi­tyisko­htia muutet­tu anonymi­teetin varmistamiseksi].

Kalle oli yli 60-vuo­tias, kun hän tuli vas­taan­otol­leni. Hän oli hoik­ka pitkä mies, joka oli jos­sain määrin fem­i­ni­ini­nen pukeu­tu­miseltaan ja ole­muk­seltaan taiteel­lisen tyy­likäs. Hän oli pien­estä laps­es­ta saak­ka kokenut itsen­sä naisek­si, vaik­ka kukaan ei tun­tunut ymmärtävän sitä hänen lap­su­udessaan eikä myöhem­minkään. Hän ker­toi loukkaan­tuneen­sa syvästi, kun psyki­a­tri teki hänelle varus­mies­palveluk­ses­ta vapaut­ta­van lausun­non 1960-luvun lop­ul­la. Diag­noosi­na oli homosek­suaal­isu­us. Kalle närkästyi, kos­ka hän koki jo sil­loin ole­vansa nainen, joka on sek­suaalis­es­ti kiin­nos­tunut miehistä, ja siten hetero.

Kalle halusi selvit­tää kanssani sukupuolenko­r­jauk­sen mah­dol­lisu­ut­ta. Yhteistyömme kesti parisen vuot­ta. Asi­aa tutkit­tuamme olin valmis tekemään hänelle lähet­teen Helsin­gin tai Tam­pereen tran­syk­sikköön, kos­ka minus­ta hän oli selvästi transsukupuo­li­nen. Kalle kuitenkin kieltäy­tyi ja päät­ti jatkaa elämään­sä entisel­lään. Hän sanoi, että on mielu­um­min väärässä ruumi­is­sa tyy­likäs mies kuin “rujok­si” leikel­tynä oike­as­sa ruumi­is­sa nainen. Kalle oli biol­o­gis­es­ti mies (XY-kro­mo­somis­to), sukupuoli-iden­ti­teetiltään nainen, sosi­aalisen sukupuolen ilmaisul­taan andr­o­gyyni (fem­i­ni­in­isiä eleitä, mut­ta selkeästi miehek­si pukeu­tunut) ja objek­t­in­valinnal­taan miehistä kiin­nos­tunut (siis homo tai het­ero tulkin­nas­ta riippuen).

Edel­lä kuvat­tu­jen sukupuolen muun­nelmi­in liit­tyvien ulot­tuvuuk­sien ja Kallen tapaus­es­imerkin perus­teel­la tut­tu jako cis­sukupuolisu­u­teen ja transsukupuolisu­u­teen kaipaa tarken­nus­ta. Voitaisi­inko ajatel­la, että “stan­dard­isukupuolisu­u­den” eli cis­sukupuolisu­u­den rin­nal­la on kak­si muun­nel­maa – ensik­si binääri­nen transsukupuolisu­us ja toisek­si binäärisyy­den haas­ta­va muun­nelmien kir­jo, jon­ka muodot eivät ase­tu kumpaankaan binääriseen asetel­maan (eli cis- tai transsukupuolisu­u­teen). Binääri­nen muun­nel­ma eli transsukupuolisu­us on posi­tio, jos­sa sukupuoli koetaan biol­o­gise­na ilmiönä, näke­mys sukupuoles­ta on diko­tomi­nen, ollaan vah­vasti miehiä tai naisia ja ollaan selkeästi joko cis- tai transsukupuolisia. Binäärisyyt­tä haas­tavia muun­nelmia ovat ne, jois­sa koke­mus sukupuoles­ta on jous­ta­va ja epämääräi­nen ja sukupuoli nähdään psykososi­aalis­es­ti rak­en­tu­vana ja monimuotoisena.

Tilas­toti­eto­ja sukupuolen muunnelmista

Tran­silmiöi­den yleisyy­destä ei ole kovin selvää kuvaa edes sen esi­in­tyvyy­den tutk­i­joil­la. Trans-polik­linikoiden poti­laskun­nan perus­teel­la arvioitu­na transsukupuolisu­us on harv­inaista, mut­ta kyse­ly­tutkimuk­sis­sa saadaan huo­mat­tavasti korkeampia esi­in­tyvyys­luku­ja. Esi­in­tyvyy­den arvioin­tia hait­taa lisäk­si se, että tran­silmiöi­den ilmaan­tu­vu­us näyt­tää ole­van kas­va­mas­sa ja sukupuoli­jakau­ma muut­tumas­sa merkittävästi.

Yksi tun­ne­tu­im­mista transsukupuolisu­u­den esi­in­tyvyyt­tä koske­vista kyse­ly­tutkimuk­sista on tehty Yhdys­val­lois­sa, jos­sa kansalaisjär­jestö GLAAD teki viimek­si kyse­ly­tutkimuk­sen (GLAAD 2017) yhdys­val­ta­lais­ten kesku­udessa hei­dän sukupuoli-iden­ti­teetistään. Kyse­ly toteutet­ti­in verkkoky­se­lynä mar­rasku­us­sa 2016. Siihen vas­tasi 2 037 aikuista. Kyselyssä todet­ti­in, että 18‒34-vuo­ti­aista vas­ta­jista 88 pros­ent­tia koki ole­vansa cis­sukupuolisia (engl. cis­gen­der) ja kak­si pros­ent­tia transsukupuolisia (engl. trans­gen­der). Kaikki­aan 10 pros­ent­tia näistä nuorista aikui­sista kuvasi sukupuolisuuten­sa jol­lain muul­la välimuo­toisel­la käsit­teel­lä. Muil­la ikäryh­mil­lä cis­sukupuolisu­u­den esi­in­tyvyys vai­hteli 88‒97 pros­entin välil­lä. Nämä kyse­ly­tutkimuk­sel­la saadut esi­in­tymis­lu­vut ovat ilmeis­es­ti liian korkei­ta, sil­lä käsit­teet kuten “trans­gen­der” ovat vaikeasti rajat­tavia kyse­ly­tutkimuk­ses­sa, jos­sa ei voi­da tehdä tarken­tavia kysymyk­siä. “Trans­gen­der” tarkoit­taa englan­niksi yleen­sä transsukupuolisu­ut­ta, mut­ta sitä on käytet­ty (muun muas­sa Yhdys­val­lois­sa ja Suomes­sa) myös laa­jem­mas­sa muun­sukupuolisu­u­den merkityksessä.

Sukupuolenko­r­jaus­pros­es­si­in pää­tynei­den määrän perus­teel­la transsukupuolisu­u­den esi­in­tyvyys on paljon pienem­pi kuin kyse­ly­tutkimusten perus­teel­la. Kor­jaus­pros­eses­si­in pää­tynei­den henkilöi­den lukumäärän perus­teel­la transsukupuolisu­u­den esi­in­tyvyy­den on arvel­tu ole­van 0,003‒0,2 pros­ent­tia väestöstä (Tsoi 1988; Bakker ym. 1993; Becer­ra-Fer­nán­dez ym. 2017; Sil­va ym. 2021; Olyslager & Con­way 2007).

Transtutkimusten ja ‑hoito­pros­essien määrä on ollut selkeästi kasvus­sa eri puo­lil­la maail­maa (Sil­va ym. 2021). Samanaikaises­ti transtutkimuk­si­in hakeu­tuu aiem­paa nuorem­pia henkilöitä (Kaltiala-Heino ym. 2019). Suomes­sa tutkimuk­si­in hakeu­tu­vien alle 18-vuo­ti­aiden määrä yli kuusinker­tais­tui vuosi­na 2011‒2017. Vuon­na 2011 tutkimuk­si­in hakeu­tu­jia oli 0,0027 pros­ent­tia ja vuon­na 2017 jo 0,017 pros­ent­tia ikä­vakioidus­ta väestöstä. Samaan aikaan Iso-Bri­tan­ni­as­sa tutkimuk­si­in hakeu­tu­vien määrä kohosi yli kym­menker­taisek­si 0,0013 pros­en­tista (vuon­na 2011) 0,018 pros­ent­ti­in (vuon­na 2017) ikä­vakioidus­ta väestöstä (Kaltiala-Heino ym. 2019).

Transtutkimuk­si­in hakeu­tu­mi­nen on ollut viime vuosikym­meninä (viimeistä kym­men­tä vuot­ta luku­un otta­mat­ta) edel­lä mainit­tu­jen tutkimusten perus­teel­la val­taos­altaan miehestä naisek­si transsukupuolisu­ut­ta (engl. male to female trans­sex­u­al­i­ty, MtF). Toinen muo­to on nais­es­ta miehek­si transsukupuolisu­us (engl. female to male trans­sex­u­al­i­ty, FtM). Transtutkimuk­si­in pää­tynei­den suhde on ollut 1:2‒4 (FtM vs. MtF). Viime vuosi­na tutkimuk­si­in pää­tynei­den sukupuoli­jakau­ma on muut­tunut nai­s­pain­ot­teisek­si eri­tyis­es­ti nuorten osalta. Hei­dän joukos­saan tyt­töjä on yli seit­semän ker­taa enem­män kuin poikia (Kaltiala-Heino ym. 2019).

Mik­si transtutkimuk­si­in hakeudu­taan aiem­paa enemmän?

Tutkimuk­seen hakeu­tu­jien määrän kasvu voi johtua monista seikoista. Kyse on ainakin siitä, että tietoisu­us sukupuolidys­fo­ri­as­ta ja transtutkimusten mah­dol­lisu­ud­es­ta on lisään­tynyt. Palvelun piiri­in hakeu­tuu tämän näkökul­man mukaan nyt tran­sih­misiä, jot­ka eivät syys­tä tai tois­es­ta aiem­min olisi hakeu­tuneet tutkimuk­si­in ja joiden sukupuolidys­fo­ria olisi jäänyt hoita­mat­ta. Val­taosa tieteel­lis­es­tä näkökul­mas­ta läh­estyviä tutk­i­joi­ta on tätä mieltä (Coali­tion for the Advance­ment & Appli­ca­tion of Psy­cho­log­i­cal Sci­ence 2021; Bauer ym. 2021). Toinen viime aikoina esi­in nos­tet­tu näkökul­ma on se, että mah­dol­lis­es­ti eri­tyis­es­ti nuorten transtutkimuk­si­in hakeu­tu­vien joukos­sa on sel­l­aisia nuo­ria, joil­la sukupuol­lidys­fo­ri­an taus­tatek­i­jät ovat eri­laisia kuin aiem­min tutkimuk­si­in hakeu­tuneil­la (Littman 2018, 2021; Kaltiala-Heino ym. 2019; Shri­er 2020). Tämän näkökul­man mukaan transtutkimuk­si­in hakeu­tunei­den nuorten joukos­sa olisi aiem­paa enem­män les­boiden­ti­teet­tiä vieroksu­via ja sosi­aalisen verkos­ton kollek­ti­ivis­ten vaiku­tusten takia tran­si­d­en­ti­teet­ti­in pää­tyneitä. Kir­joit­ta­jat pohti­vat myös, voiko kyseessä olla kollek­ti­ivi­nen fem­i­ni­in­isyyt­tä vieroksu­va ja maskuli­in­isia ihantei­ta tavoit­tel­e­va ilmiö. Littmanin (2018) mukaan transtutkimuk­si­in pää­tynei­den nuorten joukos­sa on aiem­paa enem­män myöhem­min (mur­rosiässä tai sen jäl­keen) ilmen­nyt­tä sukupuolidys­fo­ri­aa (engl. late-onset gen­der dys­fo­ria, LOGD) tai nopeasti ilmen­nyt­tä sukupuolidys­fo­ri­aa (engl. rapid-onset gen­der dys­fo­ria, ROGD; Littman 2018, 2021). Littman (2018) käyt­tää ROGD-käsitet­tä, joka on nos­tanut vilkkaan keskustelun pait­si tran­silmiöi­den tutk­i­joiden (Bauer ym. 2021; World Pro­fes­sion­al Asso­ci­a­tion for Trans­gen­der Health 2022a) myös tran­sy­hteisö­jen piiris­sä (Ash­ley 2018). Käsitet­tä on kri­ti­soitu (Coali­tion for the Advance­ment & Appli­ca­tion of Psy­cho­log­i­cal Sci­ence 2021; Bauer ym. 2021) siitä, että näyt­tö sen ole­mas­saolosta on heikkoa. Mon­et tutk­i­joista katso­vat, että ilmiötä täy­tyy tutkia tarkem­min, jot­ta saataisi­in selville, onko ilmiö niin yleinen, että sitä voitaisi­in käyt­tää kuvaa­maan nuorten tran­skoke­mus­ta (Hutchin­son ym. 2020). LOGD ja AOGD (engl. ado­les­cent-onset gen­der dys­pho­ria) ovat olleet tun­net­tu­ja käsit­teitä jo pitem­pään edus­taes­saan mur­rosiässä alka­vaa sukupuolidys­fo­ri­aa. Osal­la transsukupuoli­sista henkilöistä oman sukupuolisu­u­den hah­mo­tus tapah­tuu hitaasti vas­ta mur­rosiässä tai aikuise­na (Sevlever & Mey­er-Bahlburg 2019).

Detran­si­tios­ta

Täl­lä het­kel­lä käy­dään vilka­s­ta keskustelua siitä, kuin­ka merkit­tävä osa sukupuolenko­r­jaus­pros­essin läpikäyneistä tekee detran­si­tion eli katuu ja pää­tyy takaisinko­r­jaushoitoi­hin. Se tarkoit­taa hor­monilääk­i­tyk­sen lopet­tamista ja kor­vaa­van hor­moni­hoidon aloit­tamista ja/tai kor­jaavien leikkausten tekemistä takaisin syn­tymä­sukupuoleen. Aiheesta on julka­istu vastikään suomenkieli­nen kat­sausar­tikke­li (Kärnä ym. 2021). Kat­saus kuvaa laa­jan joukon seu­ran­tatutkimuk­sia, jois­sa detran­si­tio­ta pohtinei­den ja siihen pää­tynei­den määrä on alle pros­en­tista muu­tami­in pros­ent­tei­hin transpros­essin läpikäyneistä (esim. Wiep­jes ym. 2018; Pimenoff & Pfäf­flin 2011; Landén ym. 1998).

Kan­sain­välisessä kir­jal­lisu­udessa on vastikään julka­istu detran­si­tio­ta käsit­tele­viä artikkelei­ta (Littman 2021; Tur­ban ym. 2021; Van­den­buss­che 2021). Littman (2021) tut­ki sadan eri puo­lil­ta maail­maa ole­van detran­si­tion toteut­ta­neen henkilön taus­taa ja ajatuk­sia. Hän ei kyen­nyt aineis­ton perus­teel­la otta­maan kan­taa detran­si­tion esi­in­tyvyy­teen, mut­ta hän kiin­nit­tää huomio­ta aineis­tossa olleisi­in 69:ään detran­si­tion läpikäyneeseen naiseen, joil­la oli pääasi­as­sa mur­rosiässä tai sen jäl­keen tai nopeasti alka­nut sukupuolidys­fo­ria (AOGD, LOGD tai ROGD) ja jot­ka pää­tyivät nuore­na sukupuolenko­r­jaus­pros­es­si­in. Nämä naiset tekivät detran­si­tion keskimäärin noin 25 vuo­den iässä. Littmanin mukaan näi­den nais­ten joukos­sa oli muun muas­sa trau­maat­ti­sista syistä tran­si­d­en­ti­teet­ti­in pää­tyneitä ja les­boiden­ti­teetin ongelmia tran­si­d­en­ti­teetil­lä kor­jaa­maan pyrkineitä naisia. Osa nai­sista ker­toi tulleen­sa pain­os­te­tuk­si kohti transpros­es­sia toveripi­irin taholta.

Suomen nykyti­lanne

Transtutkimuk­set ja sukupuolenko­r­jaus­pros­es­si ovat varsin vaki­in­tunut toim­inta­malli täysi-ikäisil­lä henkilöil­lä Suomes­sa ja monis­sa muis­sa kehit­tyneis­sä teol­lisu­us­mais­sa, mut­ta toim­inta­malle­ja ja transpros­essien peri­aat­tei­ta kohtaan on esitet­ty kri­ti­ikkiä. Sukupuo­livähem­mistö­jen edus­ta­jien (Seta 2020) ja ihmisoikeusjär­jestö­jen (Amnesty 2022) mukaan Suomes­sa tutkimus- ja kor­jaus­pros­essien suurimpia ongelmia ovat palvelun riit­tämätön tar­jon­ta, tran­sih­misiltä vaa­dit­ta­va lisään­tymiskyvyt­tömyys, peruster­vey­den­huol­lon liialli­nen vas­tuu trans-asiois­sa, muiden ter­veysongelmien hidas­ta­va vaiku­tus transtutkimuk­si­in pääsyyn sekä sukupuolen vahvis­tamisen ja transpros­essin sit­o­mi­nen toisiinsa.

Edel­lä maini­tun kri­ti­ikin joh­dos­ta Suomen nykyi­nen hal­li­tus³ on tehnyt eduskun­nalle esi­tyk­sen (Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö 2021), jon­ka mukaan transsukupuolisil­ta pois­te­taan lisään­tymiskyvyt­tömyys­vaa­timus ja sukupuolen juridi­nen vahvis­t­a­mi­nen ja sukupuolipi­irteitä vahvis­ta­va lääketi­eteelli­nen hoito erote­taan toi­sis­taan. Hal­li­tuk­sen tavoit­teena on saa­da laki hyväksy­tyk­si eduskun­nas­sa nykyisen hal­li­tuskau­den aikana (kevääseen 2023 mennessä).

Sukupuolenko­r­jaus­pros­es­si lap­sil­la ja nuorilla

Las­ten sukupuolidys­fo­ri­an ole­muk­ses­ta on tehty lukuisia seu­ran­tatutkimuk­sia. Niiden mukaan varsin yleinen lapsen sukupuolelle epä­tyyp­illi­nen käytös ja sukupuolidys­fo­ria häviää enem­mistöl­lä aikuisu­u­teen men­nessä (Drum­mond ym. 2008; Wal­lien & Cohen-Ket­te­nis 2008). Tämän ilmiön ympäril­lä on käy­ty keskustelua siitä, ovatko jotkin las­ten sukupuoliseen iden­ti­fioi­tu­mis­pros­es­si­in suun­natut hoidol­liset inter­ven­tiot joko liian trans­myön­teisiä eli transsukupuolisu­ut­ta ihan­noivia tai liian tran­skiel­teisiä eli binäärisyy­teen ”eheyt­täviä” (Can­tor 2018). Lap­sille ei tehdä sukupuolenko­r­jaushoito­ja Suomes­sa tai muual­la maailmassa.

Nuorten transpros­es­sit ovat nos­ta­neet tutk­i­joiden ja asiantun­ti­joiden kesku­udessa eri­laisia näke­myk­siä. Täl­lä het­kel­lä käy­dään vilka­s­ta keskustelua siitä, miten nuorten tutkimus- ja hoito­pros­essien osalta tulisi edetä.

Asiantun­ti­joil­la on eri­laisia näke­myk­siä siitä, kuin­ka akti­ivis­es­ti nuor­ta tulisi tukea ja viedä transpros­es­si­in. Mur­rosikäis­ten osalta keskenään kil­pail­e­vat gen­der affir­ma­tive ‑malli ja watch­ful wait­ing ‑malli. Näi­den läh­estymistapo­jen keskeinen ero se, että watch­ful wait­ing ‑mallis­sa ede­tään hitaam­min transpros­es­sis­sa kuin gen­der affir­ma­tive ‑mallis­sa. Jälkim­mäi­nen toim­intat­a­pa on yleistynyt viime vuosi­na eri­tyis­es­ti Yhdys­val­lois­sa, jos­sa on myös käy­ty eniten keskustelua läh­estymistapo­jen eros­ta. Esimerkik­si vaiku­tus­val­tainen Amer­i­can Acad­e­my of Pedi­atrics (Raf­fer­ty ym. 2018) kan­nat­taa gen­der affir­ma­tive ‑läh­estymistapaa, mut­ta osa sukupuolen tutk­i­joista kri­ti­soi sitä ja liput­taa watch­ful wait­ing ‑mallin suun­taan (esim. Can­tor 2018). Käsit­tääk­seni myös Euroopas­sa ja Suomes­sa on näke­my­sero­ja siitä, kuin­ka akti­ivis­es­ti nuorten transpros­es­seis­sa tulisi ede­tä (ks. esim. Kaltiala-Heino ym. 2018). Aiem­min ja ilmeis­es­ti jos­sain määrin edelleen las­ten ja nuorten sukupuolidys­fo­ri­an hoi­dos­sa käytetään kon­ver­sio- tai eheyt­tämis­ter­api­ak­si nimet­tyä hoitoa, jon­ka tavoit­teena on ohja­ta lap­si tai nuori cis­sukupuolisu­u­teen. Sen käyt­töön esimerkik­si Amer­i­can Acad­e­my of Pedi­atrics (Raf­fer­ty ym. 2018) suh­tau­tuu kielteisesti.

Toinen keskustelua herät­tävä aihe on se, tulisiko hor­moniko­r­vaushoito ja siihen liit­tyvä jar­ru­tushoito (puber­teet­tiä lykkäävä hor­moni­hoito) aloit­taa nuo­rille. Keskustelun ytimessä on näke­my­sero siitä, kyetäänkö nuo­ril­la erot­ta­maan riit­tävän selvästi transsukupuolisu­ud­es­ta johtu­va sukupuolidys­fo­ria muista eti­olo­gioista. Mon­et pitkään tutkimustyötä tehneet yksiköt liput­ta­vat hor­moni­hoito­jen aloit­tamisen puoles­ta jo alle 18 vuo­den iässä. Esimerkik­si pro­fes­sori Peg­gy Cohen-Ket­teniksen työryh­mä (Cohen-Ket­te­nis ym. 2008) suosit­teli jo 14 vuot­ta sit­ten hor­moni­hoito­jen alaikära­jan alen­tamista 18 vuodes­ta 16 vuo­teen, kos­ka tutkimuk­set osoit­ti­vat huolel­lis­es­ti tutk­i­tu­ille transnuo­rille tuos­sa iässä aloite­tun hor­moni­hoidon tuot­ta­van hyviä tulok­sia. Vas­takkaista näkökul­maa edus­tavien mukaan viimeisen kymme­nen vuo­den aikana räjähdys­mäis­es­ti lisään­tynyt nuorten tyt­tö­jen sukupuolidys­fo­ria saat­taa olla merkit­tävältä osaltaan sekun­daarista (Littman 2021; Kaltiala-Heino ym. 2018). Aihe vaatii selkeästi lisä­selvi­tyk­siä, jot­ta tutk­i­jat ja asiantun­ti­jat löytävät kon­sen­suk­sen asi­as­ta. Kyse­hän on merkit­tävästä yksilön ruumi­iseen kajoavas­ta, ainakin osit­tain peru­ut­ta­mat­tomas­ta hoi­dos­ta, johon toisaal­ta joil­lakin nuo­ril­la on selkeästi oikeus ja lääketi­eteel­liset perus­teet, mut­ta jos­sa toisaal­ta joil­lakin nuo­ril­la voi olla sel­l­ainen sekun­daari­nen sukupuolidys­fo­ria, jon­ka takia lääketi­eteel­lis­ten perustei­den poh­jal­ta hor­moni­hoitoi­hin ei tulisi lähteä.

Suomes­sa Palvelu­va­likoima­neu­vos­to (Palko) on ottanut kan­taa Nuorten transtutkimuk­si­in ja ‑hoitoi­hin. Se lin­jasi nuorten hor­moni­hoidoista ja kirur­gias­ta seu­raavaa (Ter­vey­den­huol­lon palvelu­va­likoima­neu­vos­to 2020).

‒ ‒ puber­teet­tia jar­rut­ta­va hoito voidaan aloit­taa… tapausko­htais­es­ti tarkan harkin­nan ja asian­mukaisten diag­nos­tis­ten tutkimusten jäl­keen, jos siihen on lääketi­eteel­liset indikaa­tiot, eikä ole vasta-aiheita.

Alaikäis­ten sukupuoli-iden­ti­teetin tutkimus­ryh­mis­sä tehty­jen tutkimusten perus­teel­la on mah­dol­lista harki­ta transsukupuolisen iden­ti­teetin varmistues­sa hor­mon­aal­isia muun­to­hoito­ja ennen täysi-ikäisyyt­tä, mut­ta asi­as­sa on käytet­tävä suur­ta hark­in­taa eikä palau­tu­mat­to­mia hoito­ja tule aloittaa.

Kirur­giset, kehoa pysyvästi muut­ta­vat hoidot eivät kuu­lu alaikäis­ten sukupuoliri­s­tiri­idas­ta aiheutu­van dys­fo­ri­an hoitomenetelmiin.

Vaikut­taa siltä, että sukupuolidys­fo­ria näyt­täy­tyy ilmiönä eri­laiselta eri ikäisiä poti­lai­ta koh­dat­taes­sa. Aikuis­ten poti­laiden kanssa työsken­televät näkevät tran­sih­misiä, joil­la on huo­mat­ta­van selkeä tran­si­d­en­ti­teet­ti ja joille olisi voitu taak­sepäin kat­soes­sa aloit­taa transpros­es­si jo nuoru­usiässä. Nuorten ja las­ten kanssa työsken­televät taas kohtaa­vat poti­lai­ta, joista monil­la sukupuolidys­fo­ria häviää kasvun aikana (esim. Steens­ma & Cohen-Ket­te­nis 2015). Sik­si he suh­tau­tu­vat varovasti nuoren sukupuolidys­fo­ri­aan. Tämä lie­nee syy siihen, että näke­myk­set nuoren sukupuolidys­fo­ri­an hor­mon­aalis­es­ta hoi­dos­ta näyt­täy­tyvät varsin erilaisina.

Sukupuolidys­fo­ria ja psykoanalyysi

Kan­sain­vä­li­nen transtutkimuk­si­in ja ‑hoitoon erikois­tunei­den kli­inikko­jen ja tutk­i­joiden jär­jestö WPATH (World Pro­fes­sion­al Asso­ci­a­tion of Trans­gen­der Health) julkaisee net­ti­sivuil­laan hoito­su­osi­tuk­sen­sa transpros­essin (arvioin­nin ja hoidon) toteut­tamisek­si (World Pro­fes­sion­al Asso­ci­a­tion of Trans­gen­der Health 2022a; suomek­si World Pro­fes­sion­al Asso­ci­a­tion of Trans­gen­der Health 2022b). Sen ydinko­htia ovat:

1. Varmis­te­taan, että sukupuolidys­fo­ria ei johdu jostain muus­ta ongel­mas­ta (kuin transsukupuolisuudesta).

2. Ter­api­an tarkoituk­se­na ei ole sukupuoli-iden­ti­teetin muuttaminen.

3. Ter­apia tutkii sukupuoli-identiteettiä.

4. Ter­apia nos­taa esi­in stig­maan liit­tyvät ongelmat.

5. Ter­apia edis­tää (kaapista) ulos tuloa.

Yhdys­val­tain psykologiy­hdis­tyk­sel­lä (Amer­i­can Psy­cho­log­i­cal Asso­ci­a­tion, APA; 2022) on oma ohjeis­tus transsukupuolis­ten tai muun­sukupuolis­ten kohtaamiselle psykoter­api­as­sa. Sukupuolen mon­i­naisu­u­den osaamiskeskus (2022) on kään­tänyt ohjeis­tuk­sen suomek­si, ja sekä englan­ninkieli­nen APA:n ohjeis­tus että sen suomen­nos ovat saatavis­sa kyseis­ten verkko­sivu­jen välityksellä.

Psyko­ana­lyysil­la ja psyko­dy­naamisel­la psykoter­api­al­la voisi ajatel­la ole­van luon­te­va rooli transsukupuolis­ten poti­laiden psykoter­api­as­sa. Niin ei kuitenkaan aina ole. Olen tör­män­nyt oman psyko­ana­lyytikon prak­ti­ikkani aikana kak­si ker­taa siihen, että trans­poti­laalle on suositel­tu kog­ni­ti­ivista psykoter­api­aa ja hänelle on neu­vot­tu ole­maan lähtemät­tä psykoter­apeut­tiseen yhteistyöhön psyko­ana­lyytikon tai psyko­dy­naamisen ter­apeutin kanssa. Kävin tätä artikke­lia varten läpi aikamoi­sen joukon psykoter­apeut­tisia ohjeis­tuk­sia tran­sih­misille, mut­ta en löytänyt suo­raan auki kir­joitet­tuna tätä tor­jun­taa. Ilmiö tulee kuitenkin esi­in psyko­ana­lyytikko­jen väli­sis­sä keskusteluis­sa (esim. Evzonas 2020).

Käsit­tääk­seni yksi syy psyko­ana­lyyt­tikko­jen ja tran­sih­mis­ten yhteistyön vaikeu­teen on kiin­nos­tuk­semme psyykkisten ongelmien eti­olo­giaan. On haas­tavaa yhdis­tää täl­lainen kiin­nos­tuk­semme poti­las­ta kun­nioit­tavaan ja hänen iden­ti­teet­tin­sä vali­doivaan läh­estymistapaan. Tran­sih­miset koke­vat herkästi loukkaavak­si sen, että hei­dän iden­ti­teet­tin­sä kyseenalais­te­taan kysymäl­lä, mis­tä transsukupuolisu­ute­si (tai muun­sukupuolisu­ute­si) johtuu.

Psyko­ana­lyyt­tisen läh­estymis­ta­van yksi keskeinen vahvu­us on se, että yhdis­tämme vah­van teo­reet­tisen läh­estymis­ta­van kli­inisen työn käytän­töi­hin. Työmme poh­jau­tuu yri­tyk­seen luo­da teo­ria kohtaamis­tamme asioista ja paneu­tu­miseen kohtaamisen yksi­tyisko­hti­in kli­inisessä työssä. Molem­mat läh­estymis­ta­vat ovat vält­tämätön ehto onnis­tuneelle psykoter­api­alle ja ‑ana­lyysille.

Teo­reet­ti­nen läh­estymistapamme poti­lastyössä voi tuo­da mukanaan ongelmia, kun siitä tuleekin normien aset­tamista eli nor­mati­ivista toim­intaa. Nor­mati­ivi­su­us voi johtaa pakono­maiseen nor­maal­isu­u­den tavoit­telu­un eli nor­mopaat­tiseen (McDougall 1978, 156) tai nor­moot­tiseen (Bol­las 1987) asen­noi­tu­miseen. Se voi tran­sih­misen kanssa työsken­nel­lessä tuot­taa tilanteen, jos­sa nor­maalin kehi­tyk­sen ja sukupuolisu­u­den rajat luo­daan valmi­ik­si etukä­teen ohjaa­maan yhteistyötä poti­laan kanssa. Luo­va kanssakäymi­nen ja kohtaami­nen ei ole mah­dol­lista, jos analyytikolla/psykoterapeutilla on valmi­ik­si kuva siitä, mikä poti­laan ongel­man luonne on.

Teo­reet­ti­nen asen­teemme voi johtaa nor­mopa­t­ian kaut­ta siihen, että koemme poti­laan oman teo­ri­an tran­silmiöistä loukkaavak­si ja asiantun­ti­ju­ut­tamme uhkaavak­si. Uhan tunne voi tuot­taa yksilölle pelon, vihan ja aggres­sion tun­tei­ta (Fromm 1973/1976). Näin voi käy­dä myös psyko­ana­lyytikolle tai psykoter­apeu­ti­lle. Psyko­ana­lyysin his­to­ri­as­sa on joitain esimerkke­jä siitä, että näin on todel­lakin tapahtunut.

Psyko­ana­lyyt­tisen liik­keen han­kala suhde sek­suaal­isi­in vähem­mistöi­hin on ollut pitkään vilkkaan keskustelun aihe. Psyko­ana­lyytikko Mar­tin From­mer (1995) pohtii kir­jas­saan Dis­ori­ent­ing sex­u­al­i­ty vas­ta­trans­fer­ens­sion­gelmien osu­ut­ta psyko­ana­lyytikko­jen pahimpi­in ylilyön­tei­hin suh­teessa homoseksuaalisuuteen.

Psyko­ana­lyytikko Edmund Bergler (1956, 28‒29) kiteyt­ti kir­jas­saan Homo­sex­u­al­i­ty – Dis­ease or a way of life? käsi­tyk­sen­sä homosek­suaal­isu­ud­es­ta seuraavasti:

Min­ul­la ei ole mitään homosek­suaal­isu­ut­ta vas­taan… [se on] yhdis­telmä ylim­ielisyyt­tä, vääristynyt­tä aggres­sio­ta ja ruiku­tus­ta… Ain­oa kieli, mitä hei­dän tiedosta­mat­tomansa ymmärtää, on raa­ka voima.⁴

Psyko­ana­lyytikko Charles Socarides (1968, 8) tote­si puolestaan kir­jas­saan The overt homo­sex­u­al seuraavasti:

Homosek­suaal­isu­us on… täyn­nä aggres­sio­ta, tuhoavu­ut­ta ja itsepetos­ta. Se on elämää valepu­vus­sa… [johon liit­tyy] vain tuhoavu­ut­ta, yhteistä tap­pi­o­ta sekä itsen ja kump­panin riis­toa.⁵

Psyko­ana­lyytikko Elis­a­beth Young-Bruhl (1988) kir­joit­ti Anna Freud­ista elämäk­er­ran, jos­sa tuo­daan laa­jasti esi­in tämän merkit­tävä kehi­tystyö lap­si­ana­ly­y­sis­sä. Sek­suaal­isia (ja sukupuolisia) vähem­mistöjä ajatellen on mie­lenki­in­toista, että kir­jas­sa annetaan ymmärtää Anna Freudin olleen jol­lain tapaa asek­suaa­li­nen ihmi­nen. Young-Bruhl käyt­tää sanaa “askeet­ti­nen”. Hän ei poh­di lainkaan Annan ja Dorothy Burling­hamin vuosikym­meniä jatkunut­ta yhdessä asum­ista ja muiden lähtei­den (ks. lisää Bate­man 2022; Cof­fey 2014) anta­maa tietoa siitä näkökul­mas­ta, että Anna ja Dorothy saat­toi­vat olla rakas­tavaisia. Kuten Pel­ly (2019) toteaa, vaikut­taa siltä, että Anna Freud on mah­dol­lis­es­ti joidenkin psyko­ana­lyytikko­jen mielestä helpom­pi mieltää asek­suaalisek­si henkilök­si kuin sek­suaal­isu­udeltaan nor­mati­ivis­es­ti “ter­veestä” het­erosek­suaal­isu­ud­es­ta poikkeavaksi.

Nor­mati­ivi­nen läh­estymistapa on vaikeuk­sis­sa Annan suh­teen. Annan myön­tämi­nen sek­suaaliseen vähem­mistöön kuu­lu­vak­si saat­taisi vahin­goit­taa Sig­mund Freudin mainet­ta, kos­ka nor­mati­ivisen näkökul­man mukaan les­bon naisen isäl­lä on ollut jol­lain tapaa vahin­goit­ta­va vaiku­tus tyt­täreen, jos tämä ei olekaan normiodotuk­sen mukainen eli het­erosek­suaa­li­nen. On myös mie­lenki­in­toista ajatel­la, että San­dor Fer­enczin (Fer­enczi & Dupont 1932/1995) luo­ma ja Anna Freudin (1936/1993) edelleen kehit­tämä käsite iden­ti­fioi­tu­mi­nen aggres­sori­in (engl. iden­ti­fi­ca­tion with the aggres­sor, saks. Die Iden­ti­fizierung mit dem Angreifer) voisi sopia varsin hyvin kuvaa­maan Anna Freudin varsin behav­ioraal­ista suh­tau­tu­mista (Freud 1951) sek­suaal­isi­in vähem­mistöi­hin kuu­lu­vi­in potilaisiin.

Edel­lä maini­tut kolme esimerkkiä ker­to­vat mielestäni ennen kaikkea siitä, että meil­lä psyko­ana­lyytikoil­la on pahim­mil­laan suuri vaara ajau­tua teo­reet­tisu­utemme ja vas­ta­trans­fer­ens­sion­gelmien kaut­ta nor­mopaat­tisi­in kohtu­ut­to­muuk­si­in. Toisaal­ta meil­lä on mielestäni selkeästi annet­tavaa sukupuolisi­in vähem­mistöi­hin kuu­lu­vien poti­laiden psykoterapiassa.

Uusia psyko­ana­lyyt­tisia näke­myk­siä transilmiöihin

Vaik­ka nor­mopaat­ti­nen asen­noi­tu­mi­nen on tuot­tanut tuhoisaa jälkeä psyko­ana­lyytikko­jen ja hei­dän sek­suaal­isi­in ja sukupuolisi­in vähem­mistöi­hin kuu­lu­vien poti­laiden­sa välisessä kanssakäymises­sa, voidaan mielestäni sanoa, että psyko­ana­lyysin ja psyko­dy­naamisen ter­api­an perus­pe­ri­aat­tei­ta nou­dat­ta­mal­la voidaan saavut­taa merkit­tävää hyö­tyä myös näi­hin vähem­mistöi­hin kuu­luville potilaille.

Psyko­ana­lyysin kli­inisen työn perussään­nöt ovat selkeät: absti­nenssi, neu­traal­isu­us, poti­laan integri­teetin kun­nioit­ta­mi­nen sekä myötämielisyys poti­laan ja analyytikon/psykoterapeutin itsen­sä vajavaisu­u­teen ja heikkouteen. Niiden avul­la voidaan pitää yllä rak­en­tavaa poti­laan parhaak­si toimi­vaa yhteistyötä.

Esit­te­len lyhyesti sel­l­aisia psyko­ana­lyyt­tisiä näkökul­mia, jot­ka mielestäni edis­tävät edel­lä mainit­tu­jen perus­pe­ri­aat­tei­den ylläpi­toa kli­inisessä työssä sukupuolisi­in vähem­mistöi­hin kuu­lu­vien poti­laiden kanssa. Psyko­ana­lyyt­tises­sa kir­jal­lisu­udessa on teo­reet­tista ja kli­in­istä pohd­in­taa tran­silmiöistä. Esimerkik­si Cur­ti ym. (2019) kuvaa­vat artikke­lis­saan keskustelun ja näkökul­mien kehit­tymisen monipuolisu­ut­ta. Kuvaan alla ensin joitakin kli­in­isiä läh­estymistapo­ja ja sit­ten kli­in­istä työtä tuke­via teo­reet­tisia näkökulmia.

Miten koh­da­ta trans*?

Psyko­ana­lyytikko Alessan­dra Lem­ma (2015; 2018) on käsitel­lyt kir­joituk­sis­saan sekä tran­silmiöi­hin liit­tyviä teo­reet­tisia kysymyk­siä että kli­iniseen työhön liit­tyviä läh­estymistapo­ja ja käytän­töjä. Lem­ma korostaa kir­jansa nimessä Mind­ing the body (Lem­ma 2015) sitä, kuin­ka tärkeää ter­apeut­tises­sa kohtaamises­sa on työsken­nel­lä kohti sitä, että ruumis löytää paikkansa mielessä ja saa sym­bol­isen rep­re­sen­taa­tion mielel­lisessä todel­lisu­udessa. Hän toteaa, että ruumis ja mielel­lisyys tulee saa­da kohtaa­maan toisen­sa psyko­ana­lyyt­tises­sa toimin­nas­sa, ja korostaa, että tulkin­nan sijas­ta menetelmänä tulisi olla peilaami­nen (engl. mir­ror­ing), jos­sa varo­taan esit­tämästä tiedosta­mat­to­mia moti­ive­ja ris­tiri­ito­jen taustalla.

Lem­man (2015) mukaan analyytikolla/terapeutilla tulee olla trans­poti­laan koh­dates­saan kak­si taitoa: ensik­si hänel­lä tulee olla kykyä ymmärtää sukupuolidys­fo­ri­apoti­laan kär­simys. Toisek­si hänel­lä on velvol­lisu­us ja oikeus asser­ti­ivi­su­u­teen, mikä tarkoit­taa ennen kaikkea kykyä vapaaseen ajat­telu­un ja asso­sioimiseen trans­poti­laan tilanteesta.

Psyko­ana­lyytikko Estela Well­don (2009) toteaa, että ei ole syytä teo­reti­soi­da poti­laalle hänen tran­si­d­en­ti­teet­tin­sä eti­olo­giaa, sil­lä poti­las saavut­taa sen, mihin hän on valmis, ei enem­pää. Well­don halu­aa tutkia yhdessä poti­laan kanssa, kuka ja mitä tämä on ja jät­tää auki niin monia ovia kuin mahdollista.

Lem­ma (2015) ja Well­don (2009) korosta­vat tran­sih­mis­ten iden­ti­teet­tikysymyk­sen herkkyyt­tä ja kehot­ta­vat sen takia varovaisu­u­teen teo­reet­tis­ten tulk­in­to­jen esit­tämisessä. Pahim­mil­laan tilanne saa absur­de­ja piirteitä: tran­sih­mi­nen kokee ole­muk­sen­sa iden­ti­teetik­si, mut­ta analyytikko/terapeutti ker­too hänelle suo­raan tai riv­ien välistä, että hän on sairas ihmi­nen. Edel­ly­tyk­set posi­ti­iviselle vuorovaiku­tuk­selle ovat sil­loin varsin huter­at. Tran­sih­misen kanssa työsken­nel­lään ana­lyyt­tises­sa suh­teessa samal­la taval­la kuin kenen kanssa tahansa – ede­tään niin pitkälle kuin poti­las kyke­nee ja kokee voivansa ede­tä. Ei sen enem­pää eikä sen vähempää.

Miten binääriseen ajat­telu­un tulisi suhtautua?

Ran­skalainen struk­tu­ral­is­tista koulukun­taa edus­ta­va antropolo­gi Claude Lévi-Strauss (1955/1997) piti binääristä ajat­telua ihmiselle luon­nol­lise­na tapana jäsen­tää asioi­ta. Loogi­nen päät­te­ly tarvit­see teo­ri­an ja tekni­ikan asioiden jäsen­tämisek­si. Binääri­nen malli tar­joaa teo­ri­an jäsen­te­lylle. Voidaan speku­loi­da, että tietokonei­den toim­inta­malli on ehkä juuri sik­si myös binääri­nen. Binäärisen loogisen ajat­telun haas­teena on se, että ihmisen luon­nol­lises­sa ja kult­tuurises­sa ympäristössä on joukko binääris­es­ti jäsen­net­tävis­sä ole­via ilmiöitä, joiden moni-ilmeisyys jää pimen­toon, kun ihmisen binäärisyy­teen taipu­vainen ajat­telu tuot­taa ker­ran­nais­vaiku­tuk­se­na diko­tomisen jäykän “totu­u­den” ilmiöistä. Binäärisyy­den ker­tau­tu­mi­nen ja kasautu­mi­nen saat­taa muo­dos­tua ymmärtämisen esteek­si. Se voisi osaselit­tää tran­silmiöi­den ympärille muo­dos­tunut­ta väittelyä.

Binäärisyys on harha?

Ran­skalainen psyko­ana­lyytikko Luce Iri­garay (1977/1985) toteaa, että sukupuoleen liit­tyvis­sä kysymyk­sis­sä binääri­nen jäsen­tämi­nen on miesten ajat­telus­sa syn­tynyt illu­u­sio. Iri­garay huo­maut­taa, että mieliku­va sukupuolie­lim­istä muo­dostaa ikon­i­maisen kitey­tymän sukupuoles­ta. Kun tarkastelee naisen sukupuolielin­tä, huo­maa, että se ei ole yksi. Miehel­lä on yksi penis, mut­ta naisel­la on kak­si häpy­hu­ul­ta. Iri­garayn mukaan tämä tekee binäärisen näke­myk­sen sukupuoles­ta mah­dot­tomak­si. Miesten fal­losen­trisyys tuot­taa binääristä ajat­telua, jos­sa nais­es­ta muokataan keinotekois­es­ti fal­lok­sen vastin­pari. Iri­garayn mielestä sukupuolen binäärisyys on illu­u­sio, ja totu­u­den­mukaisem­pi käsi­tys sukupuoles­ta on se, että sukupuoli on muun­tu­va ja moni­u­lot­teinen ilmiö. Iri­garayn näke­myk­sen tiedost­a­mi­nen voi aut­taa psyko­ana­lyytikkoa ja ‑ter­apeut­tia säi­lyt­tämään avoimuuten­sa tran­sih­misen yksilöl­lisen sukupuo­likoke­muk­sen ymmärtämisessä.

Binääri tarvit­see kol­man­nen elementin

Bel­gialainen psyko­ana­lyytikko Paul Ver­haeghe (2004; 2006) pitää binääristä jäsen­te­lyä luon­nol­lise­na ihmisen ajat­telun väli­neenä, mut­ta hän huo­maut­taa, että jäsen­nel­lessämme ilmiöitä binäärisyy­teen pysähtymi­nen merk­it­see juut­tumista ja epätäy­del­lisyy­teen tyy­tymistä. Binääri­nen raken­nel­ma tarvit­see aina kol­man­nen ele­mentin ratkaisuk­seen. Ver­haeghen mielestä sukupuolen binääri­in jäämi­nen merk­it­see psyko­ana­lyysille vakavaa uhkaa, kos­ka ajat­telu ei saa jäädä jumi­in. Siitä voi seu­ra­ta psyko­ana­lyyt­tiselle ajat­telulle jäyk­istymistä ja kui­h­tu­mista. Ver­haeghe­laisit­tain ajatellen tran­silmiöt ovat se ter­ve­tul­lut kol­mas ele­ment­ti, joka pakot­taa itses­tään­selvyyk­si­in pysähtyneen sukupuo­likäsi­tyk­sen liik­keeseen. Sitä kaut­ta voidaan nähdä kehi­tys­mah­dol­lisuuk­sia ja ymmär­ryk­sen avartumista.

Binääristä kohti moninaisuutta

Yhdys­val­ta­laisen psyko­ana­lyytikko Judith But­lerin (1990/2015) mukaan sukupuoli on per­for­mati­ivi­nen teko. Hän tarkoit­taa, että sukupuol­ta tuote­taan sosi­aalis­es­ti taukoa­mat­ta, ja sukupuoli­jär­jestelmää pide­tään yllä monin tavoin. Sukupuoli­jär­jestelmää suo­jel­laan voimakkaasti, jopa väki­val­tais­es­ti. Oleel­lista on järjestys. Sukupuolit­tuneel­la sosi­aalisel­la rak­en­teel­la tavoitel­laan järjestys­tä, minkä takia tuo rakenne on ennen kaikkea kur­in­pidolli­nen. But­lerin mukaan cis ja trans eivät poikkea merkit­tävästi toi­sis­taan, jos trans on vain sukupuolen “vai­h­tamista”. Uut­ta luo­vaa ja kehit­tävää on kaik­ki se sukupuolisu­us, joka ei mah­du puh­taiden cis- ja transsukupuolten sisään.

Onko sukupuoli vai sek­suaal­isu­us ensin?

Psyko­ana­lyytikko Paul Ver­haeghe (2004) huo­maut­taa, että kysymys siitä, onko sukupuolisu­us vai sek­suaal­isu­us ensin, on poli­ti­soin­ut keskustelun näistä ruumi­in, psyyken ja kult­tuurin keskei­sistä ilmiöistä. Psyko­ana­lyytikot pyrkivät todis­ta­maan, että sek­suaal­isu­us on ensin, kun tran­sy­hteisö näkee, että sukupuolisu­us on pri­maaria. Ver­haeghe toteaa, että kumpikaan ei ole oike­as­sa, kos­ka ensisi­jaista on viet­ti. Sukupuoli ja sek­suaal­isu­us ovat sekun­daarisia vietille, joka tuot­taa varhais­es­ta vai­heesta asti yksilölle eri­laisia ilmen­tymiä libidon toteut­tamis­es­ta. Ver­haeghen näkökul­ma on transkeskustelua ajatellen mie­lenki­in­toinen, kos­ka yksi psyko­ana­lyytikko­jen ja tran­sih­mis­ten per­in­tei­sistä kiis­toista avau­tuu sitä kaut­ta vähem­män latautuneena.

Teire­sias – psyko­ana­lyysin suojeluspyhimys?

Psyko­ana­lyytikot Patri­cia Gherovi­ci (2017), Bracha Ettinger (2000) ja Sheila Cavanagh (2018) kuvaa­vat tietäjä Teire­si­ak­sen roo­lia anti­ikin Kreikan tarus­tossa ja psyko­ana­lyyt­tises­sa ajat­telus­sa. Teire­sias oli kaiken tietävä sokea ennus­ta­ja, joka pal­jasti The­ban kuninkaalle Oidipuk­selle, että tämä oli sur­man­nut isän­sä ja nain­ut äitin­sä. Yksi Teire­si­ak­sen eri­ty­i­som­i­naisuuk­sista oli se, että Hera oli muut­tanut hänet naisek­si hänen vahin­goitet­tuaan parit­tele­via käärmeitä. Hän eli naise­na seit­semän vuot­ta, kunnes toisti parit­tele­vien käärmei­den vahin­goit­tamisen, jol­loin Hera muut­ti hänet jälleen miehek­si. Teire­si­ak­sen elämän­his­to­ria tekee kir­joit­ta­jien mielestä hänet sukupuoli­jär­jestelmän kannal­ta mie­lenki­in­toisek­si hahmok­si lacani­lais­es­ta näkökulmasta.

Gherovi­ci (2017), Ettinger (2000) ja Cavanagh (2018) viit­taa­vat psyko­ana­lyytikko Jacques Lacani­in (Lacan & Miller 1962‒1963/2002), joka pohti Teire­si­ak­sen roo­lia myyt­tisenä mies-naise­na esiku­vak­si kaikille psyko­ana­lyytikoille. Hänen mukaansa Teire­sias tulisi sen takia nähdä kaikkien psyko­ana­lyytikko­jen suo­jelus­py­himyk­senä, joka aut­taa meitä irtaan­tu­maan jäykästä binaaris­es­ta sukupuo­li­a­jat­telus­ta.  Gherovi­ci (2017) toteaa, että mei­dän tulisi psyko­ana­lyytikkoina pyrk­iä ymmärtämään (sukupuolisen) bisek­suaal­isu­u­den luonne Teire­si­ak­sen koke­muk­seen samais­tu­mal­la. Teire­sias oli se, joka sai Oidipuk­sen ymmärtämään oman his­to­ri­ansa. Psyko­ana­lyytikon tehtävänä on olla sokea arjen jouta­van­päiväisyyk­sille ja mie­len sisäiseen keskit­tymäl­lä aut­taa analysan­dia näkemään viet­tien ja objek­tin etsimisen tuot­ta­ma his­to­ri­ansa ja eri­tyis­es­ti sen sek­suaa­li­nen ja sukupuo­li­nen moniulotteisuus.

Lopuk­si

Kohtaami­nen on psykoter­apeut­tisen suh­teen ydin. Kohtaami­nen ei onnis­tu, jos emme kykene avaa­maan korvi­amme poti­laan ker­to­muk­selle ja mieltämme kuule­mamme työstämiselle. Yksi tämän ajan haastei­ta on tran­silmiöi­den ilmaan­tu­mi­nen aivan uudel­la taval­la näköpi­iri­imme. Mei­dän täy­tyy kyetä kohtaa­maan tämä uusi ja eri­lainen ennen kaikkea itsemme takia. Mikäli kat­somme ohi, meil­lä ei ole juuri annet­tavaa itsellemme, poti­laillemme ja psykososi­aaliselle todel­lisu­udelle. Psyko­ana­lyyti­nen ajat­telu ei voi kukois­taa ilman suo­peaa ja ymmärtämään pyrkivää asen­net­ta poti­laita­mme kohtaan. Mikäli pystymme siihen, myös tran­sih­miset hyö­tyvät psyko­ana­ly­y­sista – sen teo­ri­as­ta ja käytännöstä.

Viit­teet

¹Tämän artikke­lin kir­joit­ta­jan käännös.

²Tämän artikke­lin kir­joit­ta­jan käännös.

³Artikke­lin kir­joi­tusa­janko­htana tam­mi-helmiku­us­sa 2022.

⁴Tämän artikke­lin kir­joit­ta­jan käännös.

⁵Tämän artikke­lin kir­joit­ta­jan käännös.

Kir­jal­lisu­us

Aarnipuu, Tiia (2008). Trans – sukupuolen muun­nelmia. Helsin­ki: Like.

Amer­i­can Psy­cho­log­i­cal Asso­ci­a­tion (2022). Guide­lines for psy­cho­log­i­cal prac­tice with trans­gen­der and gen­der non­con­form­ing peo­ple. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.apa.org/practice/guidelines/transgender.pdf.

Amnesty (2022). Itsemääräämisoikeus nyt! Mik­si ja miten transla­ki tulee uud­is­taa? Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.amnesty.fi/itsemaaraamisoikeus-nyt-miksi-ja-miten-translaki-tulee-uudistaa/

Ash­ley, Flo­rence (2018). There is no evi­dence that rapid-onset gen­der dys­pho­ria exists. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://psychcentral.com/lib/there-is-no-evidence-that-rapid-onset-gender-dysphoria-exists#1

Bakker, A.; van Kesteren, P.; Gooren, L. & Beze­mer, P. (1993) The preva­lence of trans­sex­u­al­ism in the Nether­lands. Acta Psy­chi­atri­ca Scan­di­nav­i­ca, 87, 237‒238.

Bate­man, Geof­frey (2022). Freud, Anna (1895–1982). Luet­tavis­sa osoit­teessa http://www.glbtqarchive.com/ssh/freud_a_S.pdf.

Bauer, Gre­ta; Law­son, Mar­garet; Met­zger, Daniel & Trans Youth CAN! Research Team (2021). Do clin­i­cal data from trans­gen­der ado­les­cents sup­port the phe­nom­e­non of “rapid onset gen­der dys­pho­ria”? Jour­nal of Pedi­atrics, 243, 224‒227.

Bear­ak, Max (2016, 23. huhtiku­u­ta). Why terms like ‘trans­gen­der’ don’t work for India’s ‘third-gen­der’ com­mu­ni­ties. Wash­ing­ton Post.

Becer­ra-Fer­nán­dez, Anto­nio; Rodríguez-Moli­na, José M.; Asen­jo-Araque, Nuria; Lucio-Pérez, María J.; Cuchí-Alfaro, Miguel; Gar­cía-Cam­ba, Eduar­do; Pérez-López, Gilber­to; Men­a­cho-Román, Miri­am; Berro­cal-Ser­tucha, María C.; Ly-Pen, Domin­go & Aguilar-Vilas, María V. (2017). Preva­lence, inci­dence, and sex ratio of trans­sex­u­al­ism in the autonomous region of Madrid (Spain) accord­ing to health­care demand. Archives of Sex­u­al Behav­ior, 46(5), 1307‒1312.

Bell, David (2020). First do no harm. Inter­na­tion­al Jour­nal of Psy­cho­analy­sis, 101(5), 1031‒1038.

Bell, David (2021). First do no harm. Esi­tys Ther­a­peia-säätiön webi­naaris­sa Gen­der Iden­ti­ty Today – Psy­cho­an­a­lyt­ic Per­spec­tives 18.9.2021.

Ben­jamin, Har­ry (1964). Nature and man­age­ment of trans­sex­u­al­ism, with a report on thir­ty-one oper­at­ed cas­es. West­ern Jour­nal of Surgery, Obstet­rics and Gyne­col­o­gy, 72, 105–111.

Bergler, Edmund (1956). Homo­sex­u­al­i­ty – Dis­ease or a way of life? New York: Hill and Wang.

Black­less, Melanie; Charu­vas­tra, Antho­ny; Der­ryck, Aman­da; Faus­to-Ster­ling, Anne; Lauzanne, Karl & Lee, Ellen (2000). How sex­u­al­ly dimor­phic are we? Review and syn­the­sis. Amer­i­can Jour­nal of Human Biol­o­gy, 12(2), 151‒166.

Blass, Rachel; Bell, David & Sake­topoulou, Avgi (2021). Can we think psy­cho­an­a­lyt­i­cal­ly about trans­gen­derism? An expand­ed live Zoom debate with David Bell and Avgi Sake­topoulou, mod­er­at­ed by Rachel Blass. The Inter­na­tion­al Jour­nal of Psy­cho­analy­sis, 102(5), 968‒1000.

Bol­las, Christo­pher (1987). The shad­ow of the object: Psy­cho-analy­sis of the unthought known. Lon­too: Free Asso­ci­a­tion Books.

But­ler, Judith (1990/2015). Han­kala sukupuoli. Suom. Tui­ja Pulkki­nen ja Leena-Mai­ja Rossi. Helsin­ki: Gaudeamus.

Can­tor, James (2018). Amer­i­can Acad­e­my of Pedi­atrics pol­i­cy and trans-kids: Fact-check­ing raf­fer­ty (2018). Luet­tavis­sa osoit­teessa https://gdworkinggroup.org/2018/10/18/american-academy-of-pediatrics-policy-and-trans-kids-fact-checking/

Castelli­ni, Gio­van­ni (2017). A dimen­sion­al per­spec­tive on sex­u­al ori­en­ta­tion and gen­der. Euro­pean Psy­chi­a­try, 41(Sup­ple­ment), S57.

Cavanagh, Sheila (2018). Bracha L. Ettinger, Jacques Lacan and Tire­sias: The oth­er sex­u­al dif­fer­ence. Sitegeist, 13, 32–50.

Coali­tion for the Advance­ment & Appli­ca­tion of Psy­cho­log­i­cal Sci­ence (2021). CAAPS posi­tion state­ment on rapid onset gen­der dys­pho­ria (ROGD). Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.caaps.co/rogd-statement

Cof­fey, Rebec­ca (2014). Hys­ter­i­cal: Anna Freud’s sto­ry. Berke­ley: She Writes Press.

Cohen-Ket­te­nis, Peg­gy; Dele­marre-van de Waal, Hen­ri­ette & Gooren, Louis (2008). The treat­ment of ado­les­cent trans­sex­u­als: chang­ing insights. The Jour­nal of Sex­u­al Med­i­cine, 5(8), 1892–1897.

Cur­ti, Loren­zo; Rol­lè, Luca; Geri­no, Eva; Trom­bet­ta, Tom­ma­so & Cal­dar­era, Angela (2019). Trans­sex­u­al­ism and psy­cho­an­a­lyt­ic per­spec­tives: gen­der the­o­ries and clin­ics. La cam­era blu, 21, 103‒121.

Drum­mond, Kel­ley; Bradley, Susan; Peter­son-Badali, Michele & Zuck­er, Ken­neth (2008). A fol­low-up study of girls with gen­der iden­ti­ty dis­or­der. Devel­op­men­tal Psy­chol­o­gy, 44, 34‒45.

Elbe, Lili (1931/2004). Man into woman: the first sex change, a por­trait of Lili Elbe – the true and remark­able trans­for­ma­tion of the painter Einar Wegen­er. Engl. H. J. Sten­ningin. Lon­too: Blue Boat Books.

Ettinger, Bracha Licht­en­berg (2000). Trans­gress­ing with-in-to the fem­i­nine. Teok­ses­sa Flo­rence, Pen­ny & Fos­ter, Nico­la (toim.), Dif­fer­en­tial aes­thet­ics, 185–209. Lon­too: Ashgate.

Evzonas, Nico­las (2020). Psy­cho­an­a­lyt­ic trans­pho­bia or a gen­er­al­ized gen­der trau­ma. Research in Psy­cho­analy­sis, 30(2), 103–112.

Faus­to-Ster­ling, Anne (1993). The five sex­es – Why male and female are not enough. Sci­ences, 33(2), 20‒24.

Faus­to-Ster­ling, Anne (2018, 25. lokaku­u­ta). Why sex is not bina­ry. The com­plex­i­ty is more than cul­tur­al. It’s bio­log­i­cal, too. New York Times.

Fer­enczi, San­dor & Dupont, Judith (toim.) (1932/1995). The Clin­i­cal Diary of Sán­dor Fer­enczi. Engl. Michael Balint & Nico­la Zar­day Jack­son. Cam­bridge: Har­vard Uni­ver­si­ty Press.

Fran­cis, Anne (2019, 18. huhtiku­u­ta). Olympic sil­ver medal­list goes pub­lic about her hyper­an­dro­genism. Cana­di­an Run­ning. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://runningmagazine.ca/the-scene/800m-silver-medallist-niyonsaba-goes-public-about-her-hyperandrogenism/

Freud, Anna (1936/1993). The ego and the mech­a­nisms of defence. Lon­too: Karnac.

Freud, Anna (1951). Clin­i­cal obser­va­tions on the treat­ment of male homo­sex­u­al­i­ty. Psy­cho­an­a­lyt­ic Quar­ter­ly, 20, 337‒338.

Freud, Sig­mund (1899/1985). 1.8.99 päivät­ty kir­je. Teok­ses­sa Mas­son, Jef­frey (toim.), The com­plete let­ters of Sig­mund Freud to Wil­helm Fliess, 1887–1904, 288‒289. Cam­bridge: Har­vard Uni­ver­si­ty Press.

Freud, Sig­mund (1920/1947). Über die Psy­cho­genese eines Fall­es von weib­lich­er Homo­sex­u­al­ität. Teok­ses­sa Gesam­melte Werke, Werke aus den Jahren 1917–1920. Zwölfter band, 269‒302. Berlin: S. Fis­ch­er Verlag.

Fromm, Erich (1973/1976). Tuhoa­va ihmi­nen. Suom. Mat­ti Kan­nos­to. Helsin­ki: Kirjayhtymä.

From­mer, Mar­tin (1995). Coun­ter­trans­fer­ence obscu­ri­ty in the psy­cho­an­a­lyt­ic treat­ment of homo­sex­u­al patients. Teok­ses­sa Domeni­ci, Thomas & Less­er, Ron­nie (toim.), Dis­ori­ent­ing sex­u­al­i­ty: Psy­cho­an­a­lyt­ic reap­praisals of sex­u­al iden­ti­ties, 65‒82. New York: Routledge.

Frosh, Stephen (1994). Sex­u­al dif­fer­ence ‒ Mas­culin­i­ty and psy­cho­analy­sis. Lon­too: Routledge.

Gherovi­ci, Patri­cia (2017). Trans­gen­der psy­cho­analy­sis: A Lacan­ian per­spec­tive on sex­u­al dif­fer­ence.  Lon­too: Routledge.

GLAAD (2017). Accel­er­at­ing accep­tance 2017. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.glaad.org/files/aa/2017_GLAAD_Accelerating_Acceptance.pdf.

Grae­ber, David & Wen­grow, David (2021). The dawn of every­thing: a new his­to­ry of human­i­ty. Lon­too: Allen Lane.

Hirschfeld, Mag­nus (1914). Die Homo­sex­u­al­ität des Mannes und des Weibes. Band III. Berli­i­ni: Louis Mar­cus. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://archive.org/details/DieHomosexualittDesMannesUndDesWeibes1914/page/n5/mode/2up

Hutchin­son, Anna; Midgen, Melis­sa & Spiliadis, Anas­tas­sis (2020). In sup­port of research into rapid-onset gen­der dys­pho­ria. Archives of Sex­u­al Behav­ior, 49, 79–80.

Iri­garay, Luce (1977/1985). This sex which is not one. Engl. Cather­ine Porter & Car­olyn Burke. Itha­ca: Cor­nell Uni­ver­si­ty Press.

Jor­gensen, Chris­tine (1968). Chris­tine Jor­gensen: A per­son­al auto­bi­og­ra­phy. New York: Ban­tam Books.

Kaaro, Jani (2021). Koirai­ta, naarai­ta ja tieteen dis­saus­ta. Lääkärile­hti, 76(44), 2600.

Kaltiala-Heino, Riit­tak­ert­tu; Bergman, Han­nah; Carmichael, Pol­ly; de Graaf, Nas­tas­ja M.; Ege­b­jerg Rischeld, Karen; Frisén, Louise; Schorkopf, Mar­ti­na; Suo­ma­lainen, Lau­ra & Waehref, Anne (2019). Time trends in refer­rals to child and ado­les­cent gen­der iden­ti­ty ser­vices: a study in four Nordic coun­tries and in the UK. Nordic Jour­nal of Psy­chi­a­try, 74(1), 40‒44.

Kaltiala-Heino, Riit­tak­ert­tu; Bergman, Han­nah; Työläjärvi, Mar­ja & Frisén, Louise (2018). Gen­der dys­pho­ria in ado­les­cence: cur­rent per­spec­tives. Ado­les­cent Health, Med­i­cine and Ther­a­peu­tics, 9, 31–41.

Kan­gasvuo, Jen­ni (2018). Diag­noosi: Trans­vestitismus. Tul­va, 1(17), 22‒25.

Killer­mann, Sam (2022a). Gen­der­bread Per­son v1. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.genderbread.org/resource/genderbread-person-v1

Killer­mann, Sam (2022b). Gen­der­bread Per­son v4.0. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.genderbread.org/resource/genderbread-person-v4‑0

Kärnä, Teemu; Das, Pia; Mikko­la Antti; Uusi-Mäkelä, Nina (2021). Sukupuolenko­r­jauk­sen katu­mi­nen, pet­tymys ja takaisinko­r­jau­tu­misen mah­dol­lisu­udet. Lääkärile­hti, 23(76), 1478–1482.

Lacan, Jacques & Miller, Jacques-Alain (toim.) (1962‒1963/2014). Anx­i­ety: The sem­i­nar of Jacques Lacan, Book X. Engl. A. R. Price. Lon­too: Wiley.

Landén, M.; Wålin­der, J.; Ham­bert, G. & Lund­ström, B. (1998). Fac­tors pre­dic­tive of regret in sex reas­sign­ment. Acta Psy­chi­atri­ca Scan­di­nav­i­ca, 97(4), 284‒289.

Lem­ma, Alessan­dra (2015). Mind­ing the body. New York: Routledge.

Lem­ma, Alessan­dra (2018). Trans-ito­ry iden­ti­ties: some psy­cho­an­a­lyt­ic reflec­tions on trans­gen­der iden­ti­ties. Inter­na­tion­al Jour­nal of Psy­cho­analy­sis, 99(5), 1089‒1106.

Lévi-Strauss, Claude (1955/1997). Tropi­ikin kasvot. Suom. Ville Keynäs. Helsin­ki: Loki-kirjat.

Littman, Lisa (2018). Par­ent reports of ado­les­cents and young adults per­ceived to show signs of a rapid onset of gen­der dys­pho­ria. PLoS ONE, 13(8), e0214157.

Littman, Lisa (2021). Indi­vid­u­als treat­ed for gen­der dys­pho­ria with med­ical and/or sur­gi­cal tran­si­tion who sub­se­quent­ly detran­si­tioned: A sur­vey of 100 detran­si­tion­ers. Archives of Sex­u­al Behav­ior, 50(8), 3353‒3369.

McDougall, Joyce (1978). Plea for a mea­sure of abnor­mal­i­ty. New York: Inter­na­tion­al Uni­ver­si­ty Press.

Mon­ey, John (1952). Her­maph­ro­ditism: An inquiry into the nature of a human para­dox. Väitöskir­ja. Cam­bridge, MA: Har­vard University.

Nat­ur­al His­to­ry Muse­ums of Los Ange­les Coun­ty (2021). Beyond gen­der: Indige­nous per­spec­tives, fa’afafine and fa’afatama. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://nhm.org/stories/beyond-gender-indigenous-perspectives-faafafine-and-faafatama.

Olyslager, Femke & Con­way, Lynn (2007). On the cal­cu­la­tion of the preva­lence of trans­sex­u­al­ism. Esi­tys WPATH [World Pro­fes­sion­al Asso­ci­a­tion for Trans­gen­der Health] 20th Inter­na­tion­al Sym­po­sium ‑kon­fer­enssis­sa Chicagos­sa 5.‒8.9.2007.

Ovesey, Lionel & Per­son, Ethel (1983). Psy­cho­an­a­lyt­ic the­o­ries of gen­der iden­ti­ty. Jour­nal of the Amer­i­can Acad­e­my of Psy­cho­analy­sis, 11(2), 203‒226.

Pel­ly, Amélie (2019). “Moth­er and wife — genius — gov­erness:” Anna Freud and the ana­lyt­ic envi­ron­ment. Mais­ter­itutkin­non opin­näyte­työ. Mon­tre­al: Con­cor­dia University.

Pent­ti­nen, Arja (2011). Pap­pi ja sateenkaarikansa. Teok­ses­sa Tuovi­nen, Liisa; Stål­ström, Olli; Nissi­nen, Jus­si & Hen­tilä, Jor­ma (toim.), Saanko olla tot­ta? Sukupuolen ja sek­suaal­isu­u­den mon­i­naisu­us, 271‒282. Helsin­ki: Gaudeamus.

Pimenoff, Veron­i­ca & Pfäf­flin, Friede­mann (2011). Trans­sex­u­al­ism: treat­ment out­come of com­pli­ant and non­com­pli­ant patients. Inter­na­tion­al Jour­nal of Trans­gen­derism, 13, 37–44.

Raf­fer­ty, Jason; Com­mit­tee on Psy­choso­cial Aspects of Child and Fam­i­ly Health; Com­mit­tee on Ado­les­cence & Sec­tion on Les­bian, Gay, Bisex­u­al, and Trans­gen­der Health and Well­ness (2018). Ensur­ing com­pre­hen­sive care and sup­port for trans­gen­der and gen­der-diverse chil­dren and ado­les­cents. Pedi­atrics, 142(4): e20182162.

Reis, Har­ry & Carothers, Bob­bi (2014). Black and white or shades of gray: Are gen­der dif­fer­ences cat­e­gor­i­cal or dimen­sion­al? Cur­rent Direc­tions in Psy­cho­log­i­cal Sci­ence, 23(1), 19–26.

Ristkari, Mai­ju; Suni, Nina & Tyni, Vesa (2018). Sukupuole­na ihmi­nen. Helsin­ki: Tammi.

Ris­tock, Jan­ice; Zoc­cole, Art & Pas­sante, Lisa (2010). Abo­rig­i­nal two-spir­it and LGBTQ migra­tion, mobil­i­ty and health research project. Win­nipeg final report. Luet­tavis­sa osoitteessa

Ron­ay, Bar­ney (2021, 2. eloku­u­ta). Masilin­gi and Mbo­ma rac­ing against olympic elite and com­plex cru­el­ty. The Guardian.

Räsä­nen, Niilo & Räsä­nen, Päivi (2016). Mis­tä on kysymys? Avi­o­li­it­to. Ryt­tylä: Uusi Tie.

Sake­topoulou, Avgi (2020). Think­ing psy­cho­an­a­lyt­i­cal­ly, think­ing bet­ter: Reflec­tions on trans­gen­der. Inter­na­tion­al Jour­nal of Psy­cho­analy­sis, 101(5), 1019‒1030.

Savules­cu, Julian (2019, 9. toukoku­u­ta). Ten eth­i­cal flaws in the Cast­er Semenya deci­sion on inter­sex in sport. The Con­ver­sa­tion. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://theconversation.com/ten-ethical-flaws-in-the-caster-semenya-decision-on-intersex-in-sport-116448

Seta (2020). Uudet sukupuolidys­fo­ri­an hoito­su­osi­tuk­set sisältävät vakavia uhkia hyvän hoidon toteu­tu­miselle. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://seta.fi/2020/06/23/palkouutinen2020/

Seta (2022). Sateenkaar­i­his­to­ria Suomes­sa. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://seta.fi/ihmisoikeudet/sateenkaarihistoria-suomessa/

Sevlever, Meli­na & Mey­er-Bahlburg, Heino (2019). Late-onset trans­gen­der iden­ti­ty devel­op­ment of ado­les­cents in psy­chother­a­py for mood and anx­i­ety prob­lems: Approach to assess­ment and treat­ment. Archives of Sex­u­al Behav­ior, 48(7), 1993‒2001.

Shel­don, Natasha (2017). 11 remark­able trans­gen­der peo­ple from his­to­ry. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://historycollection.com/11-remarkable-transgender-people-history/6/

Shri­er, Abi­gail (2020). Irre­versible dam­age. Teenage girls and the trans­gen­der craze. Lon­too: Swift Press.

Sil­va, Dhior­dan Car­doso; Salati, Leonar­do Romeira; Fonta­nari, Anna Martha Vait­ses; Schwarz, Karine; Schnei­der, Maiko Abel; Soll, Bian­ca Bor­ba Macha­do; Cos­ta, Ange­lo Bran­del­li; Guadagnin, Fer­nan­da; Hiraka­ta, Vânia Nao­mi & Loba­to, Maria Inês Rodrigues (2021). Preva­lence of gen­der dys­pho­ria in South­ern Brazil: A ret­ro­spec­tive study. Archives of Sex­u­al Behav­ior, 50(8), 3517‒3526.

Socarides, Charles (1968). The overt homo­sex­u­al. New York: Grune and Stratton.

Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö (2021). Transla­ki. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://stm.fi/hanke?tunnus=STM009:00/2021

Steens­ma, Thomas & Cohen-Kert­te­nis, Peg­gy (2015). More than two devel­op­men­tal path­ways in chil­dren with gen­der dys­pho­ria? Let­ter to the edi­tor. Jour­nal of the Amer­i­can Acad­e­my of Child and Ado­les­cent Psy­chi­a­try, 54(2), 147‒148.

Stoller, Robert (1964). A con­tri­bu­tion to the study of gen­der iden­ti­ty. The Inter­na­tion­al Jour­nal of Psy­cho­analy­sis, 45, 220–226.

Stoller, Robert (1968). Sex and gen­der: On the devel­op­ment of mas­culin­i­ty and fem­i­nin­i­ty. New York: Sci­ence House.

Sukupuolen mon­i­naisu­u­den osaamiskeskus (2022). Suosi­tuk­set psykolo­geille. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/ammattilaisille/suositukset-ja-hyva-hoito/lasten-hoito-tuki-ja-oikeudet/

Säävälä, Han­nu (2021). Ears to hear and a mind to work on gen­der. Esi­tys Ther­a­peia-säätiön webi­naaris­sa Gen­der iden­ti­ty today – Psy­cho­an­a­lyt­ic per­spec­tives 18.9.2021.

Ter­vey­den­huol­lon palvelu­va­likoima­neu­vos­to (2020). Palvelu­va­likoima­neu­vos­ton suosi­tus. Transsukupuolisu­ud­es­ta johtu­van dys­fo­ri­an lääketi­eteel­liset hoit­o­menetelmät. Luet­tavis­sa osoit­teessa https:// palveluvalikoima.fi/documents/1237350/22895838/ Transsukupuolisuus+suositus.pdf/82b60104-291c- 7d8c-9e88-1b1fc9b­ba527/­Transsukupuolisu­us+ suositus.pdf?t=1592318544000

Trasek (2022). Käsit­teitä. Luet­tavis­sa osoit­teessa http://trasek.fi/perustietoa/kasitteita/

Tsoi, Wing F. (1988). The preva­lence of trans­sex­u­al­ism in Sin­ga­pore. Acta Psy­chi­atri­ca Scan­di­nav­i­ca, 78, 501‒504.

Tur­ban, Jack; Loo, Stephanie; Almazan, Antho­ny & Keu­rogh­lian, Alex (2021). Fac­tors lead­ing to ‘‘detran­si­tion’’ among trans­gen­der and gen­der diverse peo­ple in the Unit­ed States: A mixed-meth­ods analy­sis. LGBT Health, 8(4), 273‒280.

Tähkä, Veikko (1986). Poti­las-lääkärisuhde. Helsin­ki: Suomen Lääkäriliitto.

Wal­lien, Madeleine & Cohen-Ket­te­nis, Peg­gy (2008). Psy­cho­sex­u­al out­come of gen­der-dys­phor­ic chil­dren. Jour­nal of the Amer­i­can Acad­e­my of Child & Ado­les­cent Psy­chi­a­try, 47, 1413‒1423.

Van­den­buss­che, Elie (2021). Detran­si­tion-relat­ed needs and sup­port: A cross-sec­tion­al online sur­vey. Jour­nal of Homo­sex­u­al­i­ty. doi: 10.1080/00918369.2021.1919479

Well­don, Estela (2009). Trans­fer­ence and coun­ter­trans­fer­ence in group analy­sis with gen­der dys­phor­ic patients. Teok­ses­sa Ambro­sio, Gio­van­na (toim.), Trans­vestism, trans­sex­u­al­ism in the psy­cho­an­a­lyt­ic dimen­sion, 81‒106. Lon­too: Karnac.

Ven­ho­la, Mika (2011). Vielä sukupuoles­ta. Duodec­im, 127(2), 152‒153.

Ver­haeghe, Paul (2004). Phal­lac­i­es of bina­ry rea­son­ing. Teok­ses­sa Matthis, Irene (toim.), Dia­logues on sex­u­al­i­ty, gen­der, and psy­cho­analy­sis, 53‒60. Lon­too: Karnac.

Wiep­jes, Chan­tal; Nota, Nienke; de Blok, Chris­tel; Klaver, Maart­je; de Vries, Annelou; Wens­ing-Kruger, S. Anneli­jn; de Jongh, Renate; Bouman, Mark-Bram; Steens­ma, Thomas; Cohen-Ket­te­nis, Peg­gy; Gooren, Louis; Kreukels, Baudewi­jn­t­je & den Hei­jer, Mar­tin (2018). The Ams­ter­dam cohort of gen­der dys­pho­ria study (1972–2015): Trends in preva­lence, treat­ment and regrets. The Jour­nal of Sex­u­al Med­i­cine, 15(4), 582‒590.

World Pro­fes­sion­al Asso­ci­a­tion for Trans­gen­der Health (2022a). Stan­dards of care for the health of trans­sex­u­al, trans­gen­der, and gen­der-non­con­form­ing peo­ple. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.wpath.org/media/cms/Documents/SOC%20v7/SOC%20V7_English2012.pdf?_t=1613669341

World Pro­fes­sion­al Asso­ci­a­tion for Trans­gen­der Health (2022b). Stan­dards of care for the health of trans­sex­u­al, trans­gen­der, and gen­der-non­con­form­ing peo­ple. Suomen­nos. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.wpath.org/media/cms/Documents/SOC%20v7/SOC%20V7_Finnish.pdf

Worthen, Mered­ith (2022). Lili Elbe biog­ra­phy. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.biography.com/artist/lili-elbe

Xu, Meimei (2021). Biol­o­gy lecturer’s com­ments on bio­log­i­cal sex draw Back­lash. Har­vard Crim­son. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://www.thecrimson.com/article/2021/8/11/biology-lecturer-gender-comments-backlash/

Young-Bruehl, Elis­a­beth (1988). Anna Freud ‒ A biog­ra­phy. New York: Sum­mit Books.