Valitse vuosi:
2023 2022 2021 2020 2019 2018 2017 2016 2015 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982


Avaa näköisversio

Vuokko Hägg: Pääkirjoitus

Kil­pai­lun hen­keä psy­ko­te­ra­pian ken­täl­lä

Tänä vuon­na uusi­na lajei­na kesä­olym­pia­lai­sis­sa voi­tiin seu­ra­ta esi­mer­kik­si kii­pei­lyä, joka ala­la­jei­neen edus­taa perin­teis­tä olym­pia­liik­keen mot­toa: citius, altius, for­tius eli nopeam­min, kor­keam­mal­le, voimakkaammin/rohkeammin. Tokion kiso­jen mot­toon lisät­tiin uusi mää­re eli yhdes­sä, com­mu­nis, kos­ka yhteis­työ tuo kuu­lem­ma parem­pia ja nopeam­pia tulok­sia kuin yksin puur­ta­mi­nen. Aina­kin pareit­tain toteu­tu­neet lajit, kuten nopeus­kii­pei­ly, koros­ti­vat kes­ki­näi­sen kil­pai­lun ja vali­tun tak­tii­kan mer­ki­tys­tä tulok­sel­li­suu­teen. Toi­nen uusi laji, surf­faus eli lai­ne­lau­tai­lu, ei näyt­täi­si sopi­van perin­tei­seen olym­pia­liik­keen mot­toon. Lai­ne­lau­tai­lu nimit­täin edel­lyt­tää niin urhei­li­jois­ta kuin kisa­jär­jes­tä­jis­tä riip­pu­ma­ton­ta luon­non­voi­mien tuo­tos­ta eli tuu­len nos­tat­ta­maa, suu­reen mereen sopi­vaa aal­toa. Olym­pia­lais­ten laji­va­li­koi­man poh­dis­ke­lu joh­taa aja­tuk­siin yksit­täi­sen urhei­li­jan valin­nois­ta: mik­si juu­ri tämä laji on vali­koi­tu­nut urhei­li­jan pit­kä­kes­toi­seen har­joit­te­luun ja kil­pai­luun? Jos­kus vas­ta lajin vaih­to on tuot­ta­nut tulos­ta, ja urhei­li­jan luon­tai­set omi­nai­suu­det ovat sii­vit­tä­neet kil­pai­li­jaa par­haak­si lajis­saan.

Aja­tuk­set siir­ty­vät myös psy­ko­te­ra­pian kent­tään, niin amma­tin­har­joit­ta­jan kuin asiak­kaan näkö­kul­maan. Mil­lä perus­teel­la psy­ko­te­ra­peu­tik­si kou­lut­tau­tu­va valit­see teo­ria­suun­tauk­sen ja kou­lu­tuk­sen? Entä poti­las tera­peu­tin ja tera­pia­me­ne­tel­män? Talou­del­li­set teki­jät ovat tär­kei­tä psy­ko­te­ra­pia­me­ne­tel­män valin­nas­sa niin poti­lail­le kuin psy­ko­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jal­le. Vaik­ka psy­ko­te­ra­pi­aan ei ole­kaan sel­keäs­ti ilmais­tua yhdis­tä­vää mot­toa, näyt­täi­si sii­hen nyky­ään sovel­let­ta­van olym­pia­liik­kees­tä jo tutuk­si tul­lut­ta ”nopeam­min, kor­keam­mal­le, voi­mak­kaam­min”, ken­ties lisät­ty­nä tuol­la uudel­la ”yhdessä”-ulottuvuudella.

Psy­ko­te­ra­peut­te­ja myös kil­pai­lu­te­taan, aina­kin osto­pal­ve­lu­na tuo­tet­ta­vien psy­ko­te­ra­pioi­den osal­ta. Kil­pai­lu­tuk­sen kaut­ta hyväk­syt­ty psy­ko­te­ra­peut­ti pää­see mukaan yhdes­sä teke­mi­seen mak­sa­ja­ta­hon kans­sa eli toteut­ta­maan psy­ko­te­ra­pi­aa, jon­ka tulok­sel­li­suut­ta mita­taan eri­lai­sin mit­ta­rein. Tar­koi­tuk­se­na lie­nee aset­taa psy­ko­te­ra­peu­tit jon­kin­lai­seen jär­jes­tyk­seen tulok­sel­li­suu­den mukaan, kuten olem­me tot­tu­neet urhei­lu­ki­sois­sa­kin näke­mään. Nopeam­min, kor­keam­mal­le, voi­mak­kaam­min saat­taa­kin olla yri­tys rat­kais­ta tar­jon­nan ja kysyn­nän epä­suh­taa het­kel­lä, jol­loin kou­lu­tet­tu­ja psy­ko­te­ra­peut­te­ja ja resurs­se­ja tar­jo­ta psy­ko­te­ra­peut­tis­ta hoi­toa ei ole riit­tä­väs­ti.

Koro­na­pan­de­mia on myös pakot­ta­nut perin­tei­sen, joko kas­vok­kain tai aina­kin samas­sa tilas­sa tapah­tu­van vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­sen tera­peut­ti­sen koh­taa­mi­sen siir­ty­mi­sen digiai­kaan ja etä­nä tapah­tu­vaan vas­taan­ot­toon. Täs­tä saat­taa tul­la koro­na­pan­de­mian jäl­keen pysy­vä­kin rat­kai­su, eri­tyi­ses­ti pit­kien väli­mat­ko­jen alueil­la. Se ei kui­ten­kaan kor­vaa kah­den eril­li­sen yksi­lön saman­ai­kais­ta ruu­miil­lis­ta läs­nä­oloa tie­to­tur­val­li­ses­sa, luot­ta­muk­sel­li­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, jos­sa syn­tyy mah­dol­li­suus ana­lyyt­ti­seen sisäl­lyt­tä­mi­seen ja kuun­te­le­mi­seen niin sano­tul­la kol­man­nel­la kor­val­la. 

Tätä pää­kir­joi­tus­ta kir­joit­taes­sa­ni para­lym­pia­lai­set ovat juu­ri alka­neet Tokios­sa. Kan­sain­vä­li­set vam­mai­sur­hei­lu­kil­pai­lut tar­joa­vat urhei­li­joil­le kes­ki­näi­sen kil­pai­lu­mah­dol­li­suu­den vam­man tason mukaan lajeit­tain. Samaan aikaan Suo­mes­sa sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon uudis­tuk­sen toi­meen­pa­no on alka­nut. Nyky­päi­viin asti psy­ko­te­ra­pian ja psy­ko­te­ra­peu­tin amma­tin moni­nai­suu­den on taan­nut aina­kin osit­tain se, että psy­ko­te­ra­peut­ti­kou­lu­tus­oh­jel­miin on hyväk­syt­ty mui­ta­kin kuin ter­vey­den­huol­lon perus­kou­lu­tuk­sen saa­nei­ta haki­joi­ta. Tule­vai­suu­des­sa näin ei vält­tä­mät­tä ole. Psy­ko­te­ra­peut­ti­kou­lu­tus­ten jär­jes­tä­mi­nen yli­opis­to­yh­teis­työs­sä ja vali­koi­tu­jen tie­de­kun­tien alai­suu­des­sa antaa mah­dol­li­suu­den teh­dä työ­tä yhdes­sä, jopa tehok­kaam­min ja nopeam­min. Psy­koa­na­lyyt­ti­sen ymmär­ryk­sen lisään­ty­mi­seen tar­vi­taan kui­ten­kin myös kykyä pysäh­tyä, vii­pyil­lä tun­te­mat­to­man äärel­lä, ikään kuin odo­tel­la sopi­vaa tie­dos­ta­mat­to­man ”aal­toa”. Sil­loin ei ole var­muut­ta tul­kin­nan onnis­tu­mi­ses­ta tai sen oikeas­ta ajoi­tuk­ses­ta, eli pis­tei­tä ei vält­tä­mät­tä ker­ry mitat­ta­vak­si. Mut­ta täs­sä­kin lajis­sa, kuten olym­pia­lai­siin hyväk­sy­tyis­sä tai­de­la­jeis­sa, meil­lä on menes­ty­mi­sen mah­dol­li­suu­det. Kil­pail­la voi, jos sel­lais­ta halu­aa, ”vam­man mukaan lajeit­tain”.

Vuok­ko Hägg