Vuokko Hägg: Pääkirjoitus

Kil­pai­lun hen­keä psy­ko­te­ra­pian ken­täl­lä

Tänä vuon­na uusi­na lajei­na kesä­olym­pia­lai­sis­sa voi­tiin seu­ra­ta esi­mer­kik­si kii­pei­lyä, joka ala­la­jei­neen edus­taa perin­teis­tä olym­pia­liik­keen mot­toa: citius, altius, for­tius eli nopeam­min, kor­keam­mal­le, voimakkaammin/rohkeammin. Tokion kiso­jen mot­toon lisät­tiin uusi mää­re eli yhdes­sä, com­mu­nis, kos­ka yhteis­työ tuo kuu­lem­ma parem­pia ja nopeam­pia tulok­sia kuin yksin puur­ta­mi­nen. Aina­kin pareit­tain toteu­tu­neet lajit, kuten nopeus­kii­pei­ly, koros­ti­vat kes­ki­näi­sen kil­pai­lun ja vali­tun tak­tii­kan mer­ki­tys­tä tulok­sel­li­suu­teen. Toi­nen uusi laji, surf­faus eli lai­ne­lau­tai­lu, ei näyt­täi­si sopi­van perin­tei­seen olym­pia­liik­keen mot­toon. Lai­ne­lau­tai­lu nimit­täin edel­lyt­tää niin urhei­li­jois­ta kuin kisa­jär­jes­tä­jis­tä riip­pu­ma­ton­ta luon­non­voi­mien tuo­tos­ta eli tuu­len nos­tat­ta­maa, suu­reen mereen sopi­vaa aal­toa. Olym­pia­lais­ten laji­va­li­koi­man poh­dis­ke­lu joh­taa aja­tuk­siin yksit­täi­sen urhei­li­jan valin­nois­ta: mik­si juu­ri tämä laji on vali­koi­tu­nut urhei­li­jan pit­kä­kes­toi­seen har­joit­te­luun ja kil­pai­luun? Jos­kus vas­ta lajin vaih­to on tuot­ta­nut tulos­ta, ja urhei­li­jan luon­tai­set omi­nai­suu­det ovat sii­vit­tä­neet kil­pai­li­jaa par­haak­si lajis­saan.

Aja­tuk­set siir­ty­vät myös psy­ko­te­ra­pian kent­tään, niin amma­tin­har­joit­ta­jan kuin asiak­kaan näkö­kul­maan. Mil­lä perus­teel­la psy­ko­te­ra­peu­tik­si kou­lut­tau­tu­va valit­see teo­ria­suun­tauk­sen ja kou­lu­tuk­sen? Entä poti­las tera­peu­tin ja tera­pia­me­ne­tel­män? Talou­del­li­set teki­jät ovat tär­kei­tä psy­ko­te­ra­pia­me­ne­tel­män valin­nas­sa niin poti­lail­le kuin psy­ko­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jal­le. Vaik­ka psy­ko­te­ra­pi­aan ei ole­kaan sel­keäs­ti ilmais­tua yhdis­tä­vää mot­toa, näyt­täi­si sii­hen nyky­ään sovel­let­ta­van olym­pia­liik­kees­tä jo tutuk­si tul­lut­ta ”nopeam­min, kor­keam­mal­le, voi­mak­kaam­min”, ken­ties lisät­ty­nä tuol­la uudel­la ”yhdessä”-ulottuvuudella.

Psy­ko­te­ra­peut­te­ja myös kil­pai­lu­te­taan, aina­kin osto­pal­ve­lu­na tuo­tet­ta­vien psy­ko­te­ra­pioi­den osal­ta. Kil­pai­lu­tuk­sen kaut­ta hyväk­syt­ty psy­ko­te­ra­peut­ti pää­see mukaan yhdes­sä teke­mi­seen mak­sa­ja­ta­hon kans­sa eli toteut­ta­maan psy­ko­te­ra­pi­aa, jon­ka tulok­sel­li­suut­ta mita­taan eri­lai­sin mit­ta­rein. Tar­koi­tuk­se­na lie­nee aset­taa psy­ko­te­ra­peu­tit jon­kin­lai­seen jär­jes­tyk­seen tulok­sel­li­suu­den mukaan, kuten olem­me tot­tu­neet urhei­lu­ki­sois­sa­kin näke­mään. Nopeam­min, kor­keam­mal­le, voi­mak­kaam­min saat­taa­kin olla yri­tys rat­kais­ta tar­jon­nan ja kysyn­nän epä­suh­taa het­kel­lä, jol­loin kou­lu­tet­tu­ja psy­ko­te­ra­peut­te­ja ja resurs­se­ja tar­jo­ta psy­ko­te­ra­peut­tis­ta hoi­toa ei ole riit­tä­väs­ti.

Koro­na­pan­de­mia on myös pakot­ta­nut perin­tei­sen, joko kas­vok­kain tai aina­kin samas­sa tilas­sa tapah­tu­van vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­sen tera­peut­ti­sen koh­taa­mi­sen siir­ty­mi­sen digiai­kaan ja etä­nä tapah­tu­vaan vas­taan­ot­toon. Täs­tä saat­taa tul­la koro­na­pan­de­mian jäl­keen pysy­vä­kin rat­kai­su, eri­tyi­ses­ti pit­kien väli­mat­ko­jen alueil­la. Se ei kui­ten­kaan kor­vaa kah­den eril­li­sen yksi­lön saman­ai­kais­ta ruu­miil­lis­ta läs­nä­oloa tie­to­tur­val­li­ses­sa, luot­ta­muk­sel­li­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, jos­sa syn­tyy mah­dol­li­suus ana­lyyt­ti­seen sisäl­lyt­tä­mi­seen ja kuun­te­le­mi­seen niin sano­tul­la kol­man­nel­la kor­val­la. 

Tätä pää­kir­joi­tus­ta kir­joit­taes­sa­ni para­lym­pia­lai­set ovat juu­ri alka­neet Tokios­sa. Kan­sain­vä­li­set vam­mai­sur­hei­lu­kil­pai­lut tar­joa­vat urhei­li­joil­le kes­ki­näi­sen kil­pai­lu­mah­dol­li­suu­den vam­man tason mukaan lajeit­tain. Samaan aikaan Suo­mes­sa sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon uudis­tuk­sen toi­meen­pa­no on alka­nut. Nyky­päi­viin asti psy­ko­te­ra­pian ja psy­ko­te­ra­peu­tin amma­tin moni­nai­suu­den on taan­nut aina­kin osit­tain se, että psy­ko­te­ra­peut­ti­kou­lu­tus­oh­jel­miin on hyväk­syt­ty mui­ta­kin kuin ter­vey­den­huol­lon perus­kou­lu­tuk­sen saa­nei­ta haki­joi­ta. Tule­vai­suu­des­sa näin ei vält­tä­mät­tä ole. Psy­ko­te­ra­peut­ti­kou­lu­tus­ten jär­jes­tä­mi­nen yli­opis­to­yh­teis­työs­sä ja vali­koi­tu­jen tie­de­kun­tien alai­suu­des­sa antaa mah­dol­li­suu­den teh­dä työ­tä yhdes­sä, jopa tehok­kaam­min ja nopeam­min. Psy­koa­na­lyyt­ti­sen ymmär­ryk­sen lisään­ty­mi­seen tar­vi­taan kui­ten­kin myös kykyä pysäh­tyä, vii­pyil­lä tun­te­mat­to­man äärel­lä, ikään kuin odo­tel­la sopi­vaa tie­dos­ta­mat­to­man ”aal­toa”. Sil­loin ei ole var­muut­ta tul­kin­nan onnis­tu­mi­ses­ta tai sen oikeas­ta ajoi­tuk­ses­ta, eli pis­tei­tä ei vält­tä­mät­tä ker­ry mitat­ta­vak­si. Mut­ta täs­sä­kin lajis­sa, kuten olym­pia­lai­siin hyväk­sy­tyis­sä tai­de­la­jeis­sa, meil­lä on menes­ty­mi­sen mah­dol­li­suu­det. Kil­pail­la voi, jos sel­lais­ta halu­aa, ”vam­man mukaan lajeit­tain”.

Vuok­ko Hägg