Valitse vuosi:
2023 2022 2021 2020 2019 2018 2017 2016 2015 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982


Avaa näköisversio

Elina Marttinen & Jarl Wahlström: Mentalisaatioteorian näkökulma narsismin problematiikkaan ja sijoittamiskohteena olemiseen

Nar­sis­min proble­ma­tiik­ka ilme­nee koros­tu­nee­na itse­tun­non kohot­ta­mis­pyr­ki­myk­se­nä, pyr­ki­myk­se­nä kokea itse­riit­toi­suut­ta ja ei-tar­vit­se­vuut­ta, sekä itseen ja toi­seen koh­dis­tu­va­na rai­vo­na ja mitä­töin­ti­nä. Men­ta­li­saa­tio on ihmi­sen kykyä havai­ta mie­len­si­säi­ses­ti käyt­täy­ty­mi­sen ole­van yhtey­des­sä inten­tio­naa­li­siin mie­len­ti­loi­hin. Men­ta­li­saa­tio­teo­ri­aan poh­jau­tu­van hoi­to­mal­lin mukaan nar­sis­min proble­ma­tiik­ka ilme­nee kiin­ty­mys­suh­tees­sa men­ta­li­saa­tion esty­mi­se­nä, esi­men­ta­li­soi­vien koke­mi­sen tapo­jen esiin­tu­lo­na ja jat­ku­va­na pai­nee­na sijoit­taa nar­sis­ti­nen alien self itsen ulko­puo­lel­le. Alien sel­fin sijoit­ta­mi­nen on suo­jau­tu­mis­yri­tys kivu­liail­ta ja häpe­ää herät­tä­vil­tä koke­muk­sil­ta itsen puut­teel­li­suu­des­ta ja kel­paa­mat­to­muu­des­ta. Täs­sä tut­ki­muk­ses­sa sel­vi­tet­tiin teo­ria­läh­töi­sen sisäl­lö­na­na­lyy­sin avul­la, mil­lai­sia esi­men­ta­li­saa­tio­moo­de­ja nar­sis­min proble­ma­tii­kas­ta kär­si­vän asiak­kaan puhees­ta oli tun­nis­tet­ta­vis­sa ja miten alien sel­fin pro­jek­tio ja pro­jek­tii­vi­nen iden­ti­fi­kaa­tio näyt­täy­tyi­vät vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa. Aineis­to­na käy­tet­tiin yhden asia­kas­ta­pauk­sen tera­piais­tun­to­jen lit­te­raat­te­ja. Poh­din­nas­sa käsi­tel­lään esi­men­ta­li­saa­tio­moo­deil­le sopi­via hoi­to­mal­lin mukai­sia men­ta­li­saa­tio­ta edis­tä­viä inter­ven­tioi­ta.

Nar­sis­min proble­ma­tii­kal­la, jota täs­sä ei aja­tel­la diag­noo­si­luok­ka­na vaan jat­ku­mo­na, tar­koi­te­taan vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ilme­ne­vää koros­tu­nut­ta itse­tun­non kohot­ta­mis­pyr­ki­mys­tä, pyr­ki­mys­tä kokea itse­riit­toi­suut­ta ja ei-tar­vit­se­vuut­ta sekä itseen ja toi­seen koh­dis­tu­vaa rai­voa ja mitä­töin­tiä (Pis­to­le 1995; Iko­nen & Rec­hardt 1994). Näi­den piir­tei­den näh­dään ole­van suo­jau­tu­mis­yri­tyk­siä kivu­li­aal­ta ja häpe­ää herät­tä­väl­tä koke­muk­sel­ta itsen puut­teel­li­suu­des­ta, vial­li­suu­des­ta ja kel­paa­mat­to­muu­des­ta. Nar­sis­ti­sil­la piir­teil­lä on yhteys kulut­ta­viin ja kuor­mit­ta­viin psy­ko­so­si­aa­li­siin haas­tei­siin kuten tun­tei­den epä­va­kaus (Tritt ym. 2010), työ­elä­mään ja uraan liit­ty­vät vai­keu­det (Schwarz­kopf ym. 2016) ja ihmis­suh­tei­den han­ka­luu­det ja nii­den stres­saa­vuus (Ogrod­niczuk ym. 2009). Nar­sis­min proble­ma­tii­kan ymmär­tä­mi­sek­si ja hoi­ta­mi­sek­si on kehi­tet­ty koea­se­tel­mal­li­ses­ti tut­kit­tu­ja hoi­to­mal­le­ja trans­fe­rens­si­fo­kusoi­tu­neen psy­ko­te­ra­pian (Stern ym. 2013) ja dia­lek­ti­sen käyt­täy­ty­mis­te­ra­pian (Stof­fers ym. 2013) saroil­la. Aivan hil­jat­tain Drozek ja Unruh (2020) ovat esit­tä­neet men­ta­li­saa­tio­teo­ri­aan poh­jau­tu­van pato­lo­gi­sen nar­sis­min hoi­to­mal­lin, jota täs­sä kir­joi­tuk­ses­sa käsi­tel­lään tar­kem­min.

Men­ta­li­soi­des­saan hen­ki­lö on tie­toi­nen ja kiin­nos­tu­nut omis­ta ja tois­ten ihmis­ten mie­len­ti­lois­ta – hän pitää mie­len mie­les­sä eli havait­see ja tul­kit­see mie­len­si­säi­ses­ti käyt­täy­ty­mi­sen ole­van yhtey­des­sä inten­tio­naa­li­siin mie­len­ti­loi­hin (Allen ym. 2008). Mie­len­ti­lo­ja ovat aja­tuk­set, tun­teet, halut ja asen­teet. Men­ta­li­saa­tio on myös tun­ne­ta­son tie­tä­mis­tä, sisäi­sen maa­il­man havain­noin­ti­ky­kyä ja ute­liai­suut­ta mie­len pro­ses­sien ainut­laa­tui­suut­ta koh­taan (Kei­nä­nen 2017; Kei­nä­nen & Mar­tin 2019). Riit­tä­vän vah­va men­ta­li­saa­tio­ky­ky, ja kyky palaut­taa men­ta­li­saa­tio edis­tä­vät ihmi­sen mah­dol­li­suut­ta erot­taa omat tun­teen­sa ulkoi­ses­ta todel­li­suu­des­ta ja käsit­tää se, että tois­ten ihmis­ten koke­muk­set voi­vat poi­ke­ta omis­ta (Krist­manns­dot­tir 2021).

Nar­sis­min kehi­tys men­ta­li­saa­tio­teo­rian näkö­kul­mas­ta

Tun­tei­den sää­te­lyn, men­ta­li­saa­tion ja minuu­den koke­muk­sen kehit­ty­mi­sen kan­nal­ta on tär­ke­ää, että kiin­ty­mys­suh­tees­sa hoi­ta­ja pei­laa lap­sen koke­mia pri­maa­rie­moo­tioi­ta ja mie­len­ti­lo­ja joh­don­mu­kai­ses­ti ja mer­ka­tus­ti (Fona­gy ym. 2002). Joh­don­mu­kai­suu­del­la tar­koi­te­taan hoi­ta­jan pei­laa­man pri­maa­rin tun­ne­ko­ke­muk­sen saman­suun­tai­suut­ta lap­sen tun­ne­ko­ke­muk­sen kans­sa. Merk­kaa­mi­sel­la tai mer­ka­tul­la tar­koi­te­taan ”ikään kuin” ‑luon­net­ta pei­lauk­ses­sa, jol­loin pei­la­tus­sa koke­muk­ses­sa lap­sel­le ei pei­lau­du hoi­ta­jan tun­ne­ti­la, vaan lap­sel­le tulee koke­mus oman pri­maa­rin tun­ne­ti­lan pei­lau­tu­mi­ses­ta hoi­ta­jal­ta (Fona­gy ym. 2002). Kun hoi­ta­ja tois­tu­vas­ti pei­laa las­ta täl­lä taval­la, lap­sel­le mah­dol­lis­tuu ”näh­dä itsen­sä hoi­ta­jan mie­les­sä”, ja pri­maa­rie­moo­tio ja mie­len­ti­la repre­sen­toi­tuu sekun­daa­ri­sek­si, kog­ni­tii­vi­ses­ti saa­vu­tet­ta­vak­si ja ymmär­ret­tä­väk­si mie­len­ti­lak­si (Fona­gy ym. 2002). Win­nicott (1971/1982) kuva­si pei­laus­ta tapa­tu­ma­na, jos­sa lap­si löy­tää oman emo­tio­naa­li­sen mie­len­ti­lan­sa hoi­ta­jan kas­vois­ta ja kokee van­hem­man ilmen­tä­män tun­teen oma­na tun­tee­naan ‒ ei niin­kään hoi­ta­jan tun­tee­na ‒ mikä on eri­tyi­sen tär­ke­ää nega­tii­vis­ten tun­tei­den sää­te­lys­sä sekä ydin­it­sen koke­muk­sen muo­dos­tu­mi­ses­sa.

Mikä­li hoi­ta­jan pei­laus on puut­teel­lis­ta, lap­si sisäis­tää repre­sen­taa­tioi­ta hoi­ta­jan mie­len­ti­lois­ta eikä omis­taan (Fona­gy ym. 2002). Pei­laus voi olla puut­teel­lis­ta kah­del­la taval­la. Se voi olla merk­kaa­ma­ton­ta eli sen ”ikään kuin” ‑luon­ne puut­tuu, jol­loin pei­laus ei ole säi­lö­vää ja koke­mus voi muo­dos­tua trau­maat­ti­sek­si. Lap­si sisäis­tää hoi­ta­jan mie­len­ti­lan sää­te­le­mät­tö­mä­nä omak­seen. Tämän tyyp­pi­sen pei­lauson­gel­man aja­tel­laan ole­van epä­va­kaan per­soo­nal­li­suus­häi­riön taus­tal­la (Fona­gy ym. 2002). Toi­saal­ta pei­laus voi olla mer­kat­tua mut­ta ris­ti­rii­tais­ta tai yhteen­so­pi­ma­ton­ta lap­sen pri­maa­rie­moo­tion kans­sa (Fona­gy ym. 2002). Täs­tä seu­raa koke­mus omis­ta pri­maa­reis­ta emo­tio­naa­li­sis­ta mie­len­ti­lois­ta irral­laan olos­ta. Hoi­ta­jan oma mie­len­ti­la pakon­omai­ses­ti sisäis­tyy tai tun­keu­tuu lap­sen ydin­ko­ke­muk­seen itses­tään. Kos­ka tämä osa itseä on irral­laan omis­ta pri­maa­rie­moo­tiois­ta ja kuu­lu­nut alun perin hoi­ta­jal­le, alkaa lap­sel­le sisäis­tyä ydin­it­seen ”vää­rä” minuus, fal­se self (Win­nicott 1960). Pato­lo­gi­ses­sa kehi­tyk­ses­sä fal­se self ‑osat ovat voi­mak­kaas­ti ris­ti­rii­tai­sia pri­maa­rie­moo­tio­ko­ke­muk­sen kans­sa ja vah­vas­ti vie­rai­ta itse­ko­ke­muk­sel­le. Täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa Fona­gy ja kump­pa­nit (2002) nimit­tä­vät tätä mer­kat­tua mut­tei pei­lat­tua ris­ti­rii­tais­ta itsen osaa alien sel­fik­si, ja sen aja­tel­laan ole­van pato­lo­gi­sen nar­sis­min kehi­tyk­sel­li­nen taus­ta. Kir­joit­ta­jien mukaan nar­sis­min kehi­tyk­sel­le kes­keis­tä on se, että ris­ti­rii­tai­set pei­lauk­set ovat olleet laa­ja-alai­sia ja trau­maat­ti­sia. Täl­löin alien self muo­dos­tuu raken­teek­si, joka on koke­muk­sel­li­sel­ta luon­teel­taan tun­kei­le­va, ja tätä vas­taan puo­lus­tau­du­taan dis­so­si­aa­tion ja pro­jek­tii­vi­sen iden­ti­fi­kaa­tion meka­nis­meil­la. Pro­jek­tii­vi­sen iden­ti­fi­kaa­tion myö­tä alien self ‑osia, jot­ka on sijoi­tet­tu mui­hin ihmi­siin, voi­daan viha­ta, mus­ta­maa­la­ta ja myös tuho­ta. Alien self ei ole integroi­tu­nut minuu­teen, vaan se on itsen ulko­puo­lel­la loh­kot­tu­na, dis­so­sioi­tu­nee­na ja sijoi­tet­tu­na toi­siin. Alien self on kivu­liai­suu­des­saan minuu­del­le koko­naan vie­ras.

Nar­sis­min kehi­tyk­sel­li­seen ympä­ris­töön liit­tyy hoi­ta­jien las­ta koh­taan osoit­ta­ma yliar­vos­ta­mi­nen ja usko­mus sii­tä, että hei­dän lap­sen­sa on enem­män eri­tyi­nen ja etuoi­keu­tet­tu kuin muut lap­set (Brum­mel­man ym. 2015). Tämä voi­daan ymmär­tää pei­lauk­sen ris­ti­rii­tai­suu­te­na, sil­lä se on mer­kat­tu koh­dis­tu­van lap­seen, mut­ta kos­ka pei­laus hei­jas­taa hoi­ta­jan omia fan­t­asioi­ta ja itse­tun­non tar­pei­ta, se ei hei­jas­ta lap­sen omaa sub­jek­tii­vis­ta koke­mus­ta (Drozek & Unruh 2020).  Yliar­vos­ta­mi­nen pai­not­taa yleen­sä omi­nai­suuk­sia kuten vah­vuut­ta, itse­luot­ta­mus­ta ja käy­tök­sen sovel­tu­vuut­ta ja samal­la ali­pei­laa haa­voit­tu­via emoo­tioi­ta kuten surul­li­suut­ta, tur­vat­to­muut­ta ja lähei­syy­den kai­puu­ta.

Lisäk­si nar­sis­min proble­ma­tiik­kaan kyt­key­tyy myös koke­mus tyh­jyy­des­tä. Win­nicot­tin (1960) mukaan fal­se self ‑raken­ne ajaa myö­hem­min yksi­lön etsi­mään ulkoi­sia vah­vis­tuk­sia, jot­ta voi­si saa­da myön­ty­väi­sen samais­tu­mi­sen koke­muk­seen­sa ja samal­la koke­muk­sen itsen aitou­des­ta. Samal­la itse­ko­ke­mus, joka ei lii­ty enää ydin­it­sen koke­muk­seen, tun­tuu tyh­jäl­tä (Fona­gy ym. 2002). Tyh­jyys hei­jas­taa sekun­daa­ri­sen repre­sen­taa­tion akti­voi­tu­mis­ta, jos­ta puut­tuu yhteys pri­maa­riin emo­tio­naa­li­seen koke­muk­seen.

Nar­sis­min proble­ma­tiik­ka ja ongel­mat men­ta­li­saa­tios­sa

Men­ta­li­saa­tio tapah­tuu pää­asias­sa auto­maat­ti­ses­ti. Perus­pe­ri­aat­tee­na psy­ko­te­ra­pias­sa odo­te­taan men­ta­li­saa­tio­ta, kun tera­peut­ti ja asia­kas aset­tu­vat puhu­maan sii­tä, mitä asiak­kaan mie­les­sä on. Näin ollen men­ta­li­saa­tion dimen­siois­ta kes­kei­sin on jaot­te­lu auto­maat­ti­seen ja kont­rol­loi­tuun men­ta­li­saa­tioon (Bate­man & Fona­gy 2016). Päi­vit­täi­ses­sä elä­mäs­sä taval­li­sis­sa sosi­aa­li­sis­sa tilan­teis­sa suu­rin osa men­ta­li­saa­tios­ta on auto­maat­tis­ta ja impli­siit­tis­tä. Tur­val­li­sen kiin­ty­mys­suh­teen ympä­ris­töis­sä ja kun asiat suju­vat vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, ei ole tar­vet­ta kont­rol­loi­tuun ekspli­siit­ti­seen men­ta­li­saa­tioon.

Kont­rol­loi­tu men­ta­li­saa­tio on ver­baa­li­ses­ti ilmais­tua hitaam­paa pro­ses­soin­tia, joka vaa­tii reflek­tio­ta, huo­mion kiin­nit­tä­mis­tä, tie­toi­suut­ta, inten­tio­ta ja panos­tus­ta (Bate­man & Fona­gy 2016). Kont­rol­loi­tuun men­ta­li­saa­tioon pyri­tään muun muas­sa psy­ko­te­ra­pia­kon­teks­tis­sa sil­loin, kun men­ta­li­saa­tios­sa ilme­nee ongel­mia tai sii­nä pudo­taan esi­men­ta­li­soi­viin koke­mi­sen tapoi­hin. Lisäk­si kont­rol­loi­tua men­ta­li­saa­tio­ta tar­vi­taan, kun vää­rin­kä­si­tyk­set ovat ilmei­siä tai kun vuo­ro­vai­ku­tuk­seen täy­tyy kiin­nit­tää eri­tyis­tä huo­mio­ta, kuten ahdis­tuk­sen tai epä­var­muu­den tilan­teis­sa.

Ongel­mia men­ta­li­saa­tios­sa ilme­nee, kun yksi­lö nojaa lii­kaa pää­asias­sa auto­maat­ti­seen men­ta­li­saa­tioon ja auto­maat­ti­siin ole­tuk­siin itsen ja mui­den mie­len­ti­lois­ta. Täl­lai­set ole­tuk­set ovat usein yliyk­sin­ker­tais­tet­tu­ja. Toi­saal­ta tilan­tees­ta joh­tuen voi olla han­ka­laa sovel­taa auto­maat­ti­sia ole­tuk­sia. Stres­si ja yli­vi­rit­ty­mi­nen eri­tyi­ses­ti kiin­ty­mys­kon­teks­tis­sa voi­mis­ta­vat auto­maat­tis­ta ja estä­vät kont­rol­loi­tua men­ta­li­saa­tio­ta (Nol­te ym. 2013).

Drozek ja Unruh (2020) ovat kehit­tä­neet Bate­ma­nin ja Fona­gyn (2016) per­soo­nal­li­suus­häi­riön men­ta­li­saa­tio­te­ra­pian hoi­to­mal­lin poh­jal­ta sovel­luk­sen pato­lo­gi­seen nar­sis­miin. Tämän hoi­to­mal­lin mukaan pato­lo­gi­nen nar­sis­mi ilme­nee men­ta­li­saa­tioon liit­ty­vil­lä kol­mel­la eri osa-alu­eel­la: a) kiin­ty­mys­suh­tee­seen liit­ty­vän men­ta­li­saa­tion esty­mi­se­nä, b) esi­men­ta­li­soi­vien koke­mi­sen tapo­jen esiin­tu­lo­na ja c) jat­ku­va­na pai­nee­na sijoit­taa nar­sis­ti­nen alien self itsen ulko­puo­lel­le.

Kiin­ty­mys­suh­de ja men­ta­li­saa­tion ongel­mat

Droze­kin ja Unru­hin (2020) mukaan nar­sis­miin liit­tyy usei­ta kiin­ty­mys­suh­tee­seen kyt­key­ty­viä koko­nai­suuk­sia, jot­ka hei­ken­tä­vät men­ta­li­saa­tio­ta. Ensin­nä­kin kiin­ty­mys­jär­jes­tel­män yliak­ti­voi­tu­mi­nen estää men­ta­li­saa­tio­ta, jol­loin hen­ki­lö hakee lähei­syyt­tä ja yhteyt­tä toi­siin epä­suo­ras­ti pyr­ki­mäl­lä saa­maan osak­seen ihai­lua gran­dio­si­tee­til­lä ja saa­vu­tuk­sil­la. Toi­sek­si nar­sis­min proble­ma­tiik­kaan liit­tyy men­ta­li­saa­tio­ta hei­ken­tä­vä kiin­ty­mys­jär­jes­tel­män pois­kyt­key­ty­mi­nen, jol­loin hen­ki­lö käyn­nis­tää emo­tio­naa­li­sen etään­nyt­tä­mi­sen toi­sis­ta ensi­si­jai­se­na tapa­na suh­tau­tua toi­siin. Kol­man­nek­si nar­sis­min proble­ma­tiik­kaan liit­tyy seka­muo­toi­nen kiin­ty­my­stra­te­gia, jos­sa hen­ki­lö vaih­taa pois­kyt­ke­viin pro­ses­sei­hin, kun hänen pyr­ki­myk­sen­sä yhtey­den saa­mi­sek­si mene­vät tur­haut­ta­vik­si tai uha­tuik­si, jol­loin tar­ve posi­tii­vi­ses­ta huo­mios­ta joko akti­voi­tuu tai on uhat­tu­na. Täl­lai­sis­sa tilan­teis­sa nar­sis­min proble­ma­tii­kas­ta kär­si­vät ovat tai­pu­vai­sia omien mie­len­ti­lo­jen men­ta­li­soin­nin esty­mi­seen. Täl­lai­sia men­ta­li­soi­mat­to­mia mie­len­ti­lo­ja voi­vat olla esi­mer­kik­si haa­voit­tu­vuu­teen, häpe­ään ja heik­kou­teen liit­ty­vät koke­muk­set.

Esi­men­ta­li­saa­tio­moo­dit nar­sis­min proble­ma­tii­kas­sa

Kun men­ta­li­saa­tio estyy, nar­sis­min proble­ma­tii­kas­ta kär­si­vä ihmi­nen on tai­pu­vai­nen putoa­maan kehi­tyk­sel­li­ses­ti aikai­sem­min ilme­ne­vään esi­men­ta­li­soi­vaan koke­mi­sen tapaan. Täl­lai­sia esi­men­ta­li­saa­tio­moo­de­ja ovat psyyk­ki­nen ekvi­va­lens­si, teleo­lo­gi­nen moo­di ja näen­näis­men­ta­li­soi­va pre­tend-moo­di. Esi­men­ta­li­saa­tio­moo­de­ja on tut­kit­tu ja käsit­teel­lis­tet­ty ensi­si­jai­ses­ti epä­va­kaa­ta per­soo­nal­li­suus­häi­riö­tä käsit­te­le­väs­sä kir­jal­li­suu­des­sa (mm. Bate­man & Fona­gy 2016). Nyt Drozek ja Unruh (2020) ovat esit­tä­neet, miten esi­men­ta­li­soi­vat koke­mi­sen­ta­vat esiin­ty­vät myös pato­lo­gi­sen nar­sis­min proble­ma­tii­kas­sa.

Psyyk­ki­ses­sä ekvi­va­lens­sis­sa omat ja tois­ten aja­tuk­set ja tun­teet eivät tun­nu aja­tuk­sil­ta tai tun­teil­ta, vaan ne tun­tu­vat ”lii­an todel­li­sil­ta”. Täl­löin tois­ten näkö­kul­mien ja vaih­toeh­to­jen havait­se­mi­nen, ajat­te­le­mi­nen, pun­nit­se­mi­nen ja hyö­dyn­tä­mi­nen estyy (Bate­man & Fona­gy 2016). Epäi­lyk­sen mah­dol­li­suus haih­tuu, ja yksi­lö uskoo, että hänen näkö­kul­man­sa on ainoa oikea. Mie­len todel­li­suus vas­taa ulkois­ta todel­li­suut­ta. Psyyk­kis­tä ekvi­va­lens­sia kuva­taan aja­tus­ten kon­kreet­ti­suu­te­na, ja sen voi tun­nis­taa muun muas­sa ehdot­to­mis­ta koke­mi­sen tavois­ta, joi­ta sanoi­te­taan sanoil­la ”aina”, ”var­mas­ti”, ”kukaan” ja ”ei kos­kaan”.

Drozek ja Unruh (2020) ovat eri­tel­leet ja koon­neet tar­kem­min pato­lo­gi­seen nar­sis­miin liit­ty­viä psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin koke­mi­sen tapo­ja. Gran­dioo­sit usko­muk­set itses­tä, saa­vu­tuk­sis­ta ja lah­jak­kuu­des­ta kuu­lu­vat psyyk­ki­seen ekvi­va­lens­siin (Fona­gy & Tar­get 2005), samoin koke­mus itses­tä erin­omai­se­na ja muis­ta eril­li­se­nä. Psyyk­kis­tä ekvi­va­lens­sia ovat mer­ki­tyk­sel­lis­ten tois­ten idea­li­saa­tio ja toi­saal­ta joi­den­kin tois­ten ihmis­ten ja ryh­mien deva­lu­aa­tio. Täl­löin ilme­nee tois­ten toi­min­nan, omi­nai­suuk­sien tai usko­mus­ten jäyk­kä tuo­mit­se­mi­nen, usein kokien hei­dät yksi­se­lit­tei­ses­ti vää­räk­si tai vir­heel­li­sek­si. Lisäk­si psyyk­kis­tä ekvi­va­lens­sia ovat koke­mus itses­tä paha­na, arvot­to­ma­na, heik­ko­na ja epä­on­nis­tu­nee­na sekä häpeän, nolou­den ja nöy­ryy­tyk­sen tun­teet. Itsear­vos­te­lu tie­tyis­tä omi­nai­suuk­sis­ta, emoo­tiois­ta ja haluis­ta tai toi­veis­ta lii­te­tään psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin koke­mi­sen tapaan.

Teleo­lo­gi­ses­sa moo­dis­sa mie­lel­li­nen todel­li­suus mää­rit­tyy mer­kit­tä­väs­ti ulkoi­ses­ta todel­li­suu­des­ta. Mie­len­ti­lat huo­ma­taan ja usko­taan vain sen mukaan, miten ne ovat ulkoi­ses­ti havait­ta­vis­sa ja mil­tä asiat näyt­tä­vät ulkois­ten tun­nus­merk­kien perus­teel­la (Bate­man & Fona­gy 2016). Yksi­lö pys­tyy havait­se­maan mie­len­ti­lan ole­mas­sao­lon ja sen poten­ti­aa­li­sen mer­ki­tyk­sen, mut­ta tämä havain­to rajoit­tuu vain hyvin kon­kreet­ti­siin tilan­tei­siin (Bate­man & Fona­gy 2016). Omat ja tois­ten inten­tiot ja aikeet ovat ole­mas­sa vain fyy­si­sis­sä teois­sa.

Droze­kin ja Unru­hin (2020) mukaan pato­lo­gi­ses­sa nar­sis­mis­sa teleo­lo­gi­nen moo­di voi ilme­tä inten­sii­vi­se­nä pyr­ki­myk­se­nä kou­riin­tun­tu­vaan menes­tyk­seen, saa­vu­tuk­seen ja ase­maan ja tar­pee­na näky­vään tois­ten huo­mioon, ihai­luun ja hyväk­syn­tään. Toi­saal­ta täs­sä proble­ma­tii­kas­sa teleo­lo­gi­nen moo­di voi näyt­täy­tyä myös sosi­aa­li­sen suo­riu­tu­mi­sen ja työ­suo­riu­tu­mi­sen märeh­ti­mi­se­nä, ulko­näön märeh­ti­mi­se­nä tai tar­pee­na rea­goi­da käy­tök­sel­lä, kuten kos­to tai vält­te­ly, tul­les­saan lou­ka­tuk­si tai vää­rin koh­del­luk­si. Lisäk­si teleo­lo­gis­ta moo­dia on myös fokusoi­mi­nen tois­ten ”vää­rään” tai ”epä­oi­keu­den­mu­kai­seen” käy­tök­seen ja ole­tus, että täl­lai­nen käy­tös joh­tuu huo­len­pi­don tai kun­nioi­tuk­sen puut­tees­ta. Teleo­lo­gis­ta moo­dia on tois­ten hyväk­si­käyt­tä­mi­nen omiin tar­koi­tus­pe­riin. Pato­lo­gi­ses­sa nar­sis­mis­sa itse­tun­to perus­tuu usein asioi­hin, jot­ka vaa­ti­vat ulkois­ta vali­daa­tio­ta, kuten sosi­aa­lis­ta tun­nus­tus­ta tai kil­pai­lua, ja tämä on tun­nis­tet­ta­vis­sa teleo­lo­gi­sek­si koke­mis­ta­vak­si.

Kol­mas esi­men­ta­li­saa­tio­moo­di on näen­näis­men­ta­li­soi­va (pre­tend) mie­len­ti­la. Pre­tend-moo­dis­sa aja­tuk­set ja usko­muk­set ovat irral­laan autent­ti­ses­ta itsen ja tois­ten sub­jek­tii­vi­ses­ta koke­muk­ses­ta (Drozek & Unruh 2020). Vaik­ka hen­ki­lö vai­kut­taa puhu­van jos­tain psy­ko­lo­gi­ses­ti oleel­li­ses­ta ja mer­ki­tyk­sel­li­ses­tä, käy ilmi, että puhe on esi­mer­kik­si tun­tee­ton­ta puhet­ta tun­teis­ta tai älyl­lis­tä­vää, psy­ko­lo­gi­soi­vaa jaa­rit­te­lua sisäl­täen kehä­pää­tel­miä. Pre­tend-moo­dis­sa asia­kas saat­taa ker­toa koke­muk­ses­taan ilman, että hän kon­teks­tua­li­soi koke­mus­taan mihin­kään fyy­si­seen tai mate­ri­aa­li­seen todel­li­suu­teen ikään kuin luo­den näen­näis­maa­il­maa tai leik­ki­to­del­li­suut­ta (Bate­man & Fona­gy 2016).

Droze­kin ja Unru­hin (2020) mukaan näen­näis­men­ta­li­soi­va moo­di on kes­kei­nen mut­ta vähem­män tut­kit­tu ja ymmär­ret­ty koke­mi­sen­ta­pa pato­lo­gi­ses­sa nar­sis­mis­sa. Näen­näis­men­ta­li­saa­tion näh­dään liit­ty­vän nime­no­maan mer­kat­tuun mut­ta ris­ti­rii­tai­seen pei­lauk­seen kehi­tys­his­to­rias­sa. Kehi­tyk­sel­li­ses­ti siis pei­lat­tu ”ikään kuin” ‑koke­mus on oikeas­ti ydin­it­sel­le vie­ras – alien ‒ ja siten siis lii­an pre­tend ja näen­näi­ses­ti men­ta­li­soi­tu. Nar­sis­min proble­ma­tiik­kaan liit­ty­vä pre­tend-moo­di näyt­täy­tyy yli­tur­vau­tu­mi­se­na kog­ni­tioon, älyl­lis­tä­mi­seen, jar­go­niin ja ratio­na­li­soin­tiin. Vas­taa­no­tol­la se näyt­täy­tyy mono­lo­gei­na ja ylen­palt­ti­sen yksi­tyis­koh­tai­si­na, mer­ki­tyk­set­tö­mi­nä nar­ra­tii­vei­na. Näen­näis­men­ta­li­soi­vas­sa mie­len­ti­las­sa on sel­keä epäyh­teys tun­tei­den ja toi­vei­den sekä var­si­nai­sen toi­min­nan välil­lä. Usko­muk­set itses­tä eivät ole yhtä­pi­tä­viä elä­män­ti­lan­teen kans­sa. Pre­tend-moo­dis­sa asia­kas käyt­tää psy­ko­lo­gis­ta kiel­tä mut­ta ei pys­ty kom­men­toi­maan tai kehit­te­le­mään tar­kem­min mer­ki­tys­tä tai kon­teks­tia. Näen­näis­men­ta­li­saa­tio näyt­täy­tyy myös kog­ni­tii­vi­se­na ymmär­ryk­se­nä toi­sis­ta ilman emo­tio­naa­lis­ta empa­ti­aa. Lisäk­si pre­tend-moo­diin liit­tyy haa­voit­tu­nei­den tun­tei­den ja toi­vei­den, kuten surul­li­suus, tur­vat­to­muus ja huo­mion kai­puu, dis­so­si­aa­tioon.

Alien self ja alien sel­fin sijoit­ta­mi­nen ja sijoit­ta­mi­sen koh­tee­na olo

Men­ta­li­saa­tio­teo­rian mukaan alien sel­fin sijoit­ta­mi­nen eli pro­jek­tio toi­seen syn­tyy todel­li­ses­ta ja epä­toi­voi­ses­ta tar­pees­ta säi­lyt­tää itse­ko­ke­muk­sen jat­ku­vuus ja sitä kaut­ta var­mis­taa itsen säi­ly­mi­nen (Drozek & Unruh 2020). Kun han­ka­lan koke­muk­sen, kiin­ty­mys­suh­teen akti­voi­tu­mi­sen tai voi­mak­kaan tun­ne­reak­tion seu­rauk­se­na esi­men­ta­li­soi­vat koke­mi­sen­ta­vat akti­voi­tu­vat, nar­sis­min proble­ma­tii­kas­ta kär­si­vä hen­ki­lö kokee pai­net­ta aktua­li­soi­da nar­sis­ti­nen alien self ‑raken­ne itse­te­hos­tuk­sel­la paran­taak­seen itse­kä­si­tyk­sen­sä posi­tii­vi­suut­ta tai mie­li­ku­vaa itses­tään mui­den sil­mis­sä (Drozek & Unruh 2020; Wal­lace 2011). Nar­sis­min proble­ma­tii­kas­sa yksi­löl­lä on tai­pu­mus pro­ji­soi­da hyvyy­den koke­mus ja täy­del­li­syys itseen: ”olen ihmeel­li­sen hyvä tai vähin­tään­kin olen parem­pi kuin sinä”. Tämä itse­te­hos­ta­mi­sen meka­nis­mi on moni­mut­kai­nen int­rap­syyk­ki­nen ja inter­per­soo­naa­li­nen pro­ses­si, jon­ka tar­koi­tus on palaut­taa ja säi­lyt­tää koke­mus itsen jat­ku­vuu­des­ta ja omas­ta kohe­rens­sin­tun­tees­ta.

Kun men­ta­li­saa­tio vai­keu­tuu ja auto­maat­ti­set ole­tuk­set voi­mis­tu­vat, epä­jat­ku­vuu­den koke­mus itsen repre­sen­taa­tios­sa tulee enem­män esil­le ja samal­la uhkaa­vam­mak­si (Bate­man & Fona­gy 2016). Täl­lai­sis­sa het­kis­sä jat­ku­vuu­den ja kohe­rens­sin tun­ne pyri­tään palaut­ta­maan sijoit­ta­mal­la eli pro­ji­soi­mal­la ei-toi­vo­tut itsen osat, eli alien sel­fin osat, toi­seen ihmi­seen. Lisäk­si sisäis­ty­nee­seen nar­sis­ti­seen alien self ‑raken­tee­seen liit­tyy se, että yksi­lön mie­len­ti­lo­jen koke­mus­ta sävyt­tää tyh­jyy­den koke­mus. Tämä juon­taa juu­ren­sa alku­pe­räi­seen mer­kat­tuun pei­laa­mat­to­muu­den koke­muk­seen, jol­loin sekun­daa­ri­nen repre­sen­taa­tio mie­len­ti­las­ta akti­voi­tuu mut­ta se ei edus­ta pri­maa­rie­mo­tio­naa­lis­ta koke­mus­ta (Drozek & Unruh 2020).

Kun nar­sis­ti­ses­ta proble­ma­tii­kas­ta kär­si­vä hen­ki­lö tur­vau­tuu itse­te­hos­ta­mi­seen, hänen pyr­ki­myk­sen­sä on kokea itsen­sä parem­mak­si tai yli­voi­mai­sek­si suh­tees­sa toi­seen, jol­loin sijoit­ta­mis­koh­tee­na ole­va hen­ki­lö toi­mii nar­sis­ti­sen alien sel­fin pro­jek­tion väli­nee­nä (Drozek & Unruh 2020). Mikä­li toi­nen iden­ti­fioi­si itsen­sä pro­jek­tioon, hän rea­goi­si itse­te­hos­ta­mi­seen nar­sis­ti­sen alien sel­fin pro­jek­tion mukai­ses­ti: ”juu, kyl­lä olet parem­pi kuin minä, upea, ihmeel­li­nen”. Luon­nol­li­ses­ti toi­set eivät aina rea­goi kui­ten­kaan näin, vaan pikem­min­kin päin­vas­toin tai aina­kin ris­ti­rii­tai­ses­ti esi­mer­kik­si sivuut­ta­mal­la, kri­ti­soi­mal­la, hyl­kää­mäl­lä, ole­mal­la parem­pia tai jät­tä­mät­tä ihai­le­mat­ta. Täl­löin sijoit­ta­mis­koh­tee­na ole­vat tule­vat kui­ten­kin sot­keu­tu­neek­si pro­jek­tii­vi­seen pro­ses­siin. Kos­ka alien self on sijoi­tet­tu ulko­puo­lel­le (”olet huo­no, minä olen parem­pi”), mut­ta toi­set eivät toi­mi sen mukai­ses­ti, herät­tää tois­ten toi­min­ta kos­ton­ha­lua, mitä­töin­tiä ja vihaa vähin­tään­kin fan­t­asian tasol­la. Täl­löin nar­sis­ti­ses­ta proble­ma­tii­kas­ta kär­si­vä yksi­lö aktua­li­soi val­lan ja yli­voi­mai­suu­den tun­teet, ja nar­sis­ti­sen alien sel­fin pro­jek­tio on onnis­tu­nut.

Tera­pias­sa ymmär­ret­tä­väs­ti ilme­nee myös nar­sis­ti­sen alien sel­fin pro­jek­tio­ta ja sijoit­ta­mi­sen koh­tee­na oloa. Tämä voi myös joh­taa tera­peu­tin pro­jek­tii­vi­seen iden­ti­fi­kaa­tioon, jol­loin tera­peut­ti alkaa toi­mia pro­jek­tion mukai­ses­ti tai sen vas­tai­ses­ti mut­ta yhtä kaik­ki tul­len imais­tuk­si mukaan. Tera­peut­ti kokee voi­mak­kai­ta han­ka­lia tun­tei­ta aina häm­men­nyk­ses­tä pel­koon ja vihas­ta epä­toi­voon. Tera­peu­tis­ta voi tun­tua esi­mer­kik­si kuin hänel­lä oli­si toi­vei­ta, usko­muk­sia tai tun­tei­ta, jot­ka eivät kui­ten­kaan oikein tun­nu omil­ta.

Tut­ki­muk­sen tavoi­te

Tämän tut­ki­muk­sen tavoit­tee­na on lisä­tä empii­ris­tä tie­toa esi­men­ta­li­saa­tio­moo­dien ilme­ne­mi­ses­tä tera­pia­vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tar­kas­te­le­mal­la, miten Droze­kin ja Unru­hin (2020) teo­reet­ti­ses­ti ehdot­ta­mia nar­sis­min proble­ma­tii­kal­le tyy­pil­li­siä psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin, teleo­lo­gi­sen moo­din ja näen­näis­men­ta­li­soi­van moo­din koke­mi­sen tapo­ja on tun­nis­tet­ta­vis­sa ole­tet­ta­vas­ti nar­sis­min proble­ma­tii­kas­ta kär­si­vän asiak­kaan puhe­ta­vois­sa. Lisäk­si tar­kas­tel­laan, miten pro­jek­tio ja pro­jek­tii­vi­nen iden­ti­fi­kaa­tio – vai­kei­den, vie­rai­den itsen koke­mus­ten sijoit­ta­mi­nen tera­peut­tiin ‒ näyt­täy­ty­vät tera­peut­ti­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa. Eri­tyi­ses­ti tavoit­tee­na on kuva­ta sitä, miten tera­peu­tin men­ta­li­saa­tion pet­tä­mi­nen ja vai­keus toi­mia hoi­dol­li­ses­ti pro­jek­tii­vi­sen iden­ti­fi­kaa­tion tilan­tees­sa ilme­nee.

Tut­kit­ta­va

Asia­kas oli tera­pian alus­sa 34-vuo­tias mies, Ant­ti (pseu­do­nyy­mi), joka hakeu­tui ensim­mäi­sel­le kir­joit­ta­jal­le psy­ko­te­ra­pi­aan havait­se­man­sa 15 vuot­ta kes­tä­neen masen­nus- ja ahdis­tusoi­rei­lun takia. Oirei­lua oli ollut kor­kea­kou­luo­pin­to­jen alus­ta alkaen. Ant­ti ker­toi vai­keuk­sik­seen toi­vot­to­muu­den tule­vai­suu­des­ta, epä­on­nis­tu­mi­sen työ­ural­la ja toi­meen­tu­lon tuo­ja­na sekä kom­mu­ni­kaa­tio­vai­keu­det pari­suh­tees­sa. Antil­le ei ollut ase­tet­tu mie­len­ter­vey­den­häi­riöi­den diag­noo­se­ja.

Ant­ti oli pääs­syt opis­ke­le­maan ja aloit­ta­nut usei­ta kor­kea­kou­lu­ta­soi­sia opin­to­ja laa­jas­ti hyvin monil­la vaa­ti­vil­la eri­tyis­aloil­la. Hän oli val­mis­tu­nut ammat­tiin yhdel­tä täl­lai­sel­ta alal­ta. Hän koki ammat­ti­aan koh­taan tyy­ty­mät­tö­myyt­tä eikä ollut ollut alal­la kos­kaan töis­sä. Ant­ti toi­voi voi­van­sa saat­taa vie­lä jot­kut toi­set opin­not lop­puun tai aloit­taa vie­lä uudet.

Asiak­kaan tilan­net­ta pää­dyt­tiin tar­kas­te­le­maan nar­sis­min proble­ma­tii­kan näkö­kul­mas­ta, vaik­ka var­si­nais­ta diag­noo­sia asiak­kaal­le ei ollut kos­kaan ase­tet­tu. Tämän pää­tök­sen tuek­si on asiak­kaan taus­ta­tie­to­ja, tera­pian kul­kua ja tapaus­jä­sen­nys­tä käsi­tel­ty työ­noh­jauk­sis­sa.

Tera­peut­ti oli psy­ko­te­ra­pian alus­sa 38-vuo­tias naisp­sy­ko­lo­gi, joka opis­ke­li inte­gra­tii­vi­ses­sa psy­ko­te­ra­peut­ti­kou­lu­tuk­ses­sa.

Psy­ko­te­ra­pian kul­ku

Tera­pi­aa toteu­tui yhteen­sä 54 käyn­tiä, ja sen tiheys oli pää­asias­sa ker­ran vii­kos­sa. Tera­pias­sa käsi­tel­tiin mää­räl­li­ses­ti eni­ten Antin koke­mus­ta sii­tä, ettei hänel­le ”löy­dy oike­aa uraa”. Tera­pia­suh­teen syven­tyes­sä eri­tyi­ses­ti tera­pian kes­ki­vai­het­ta koh­ti Ant­ti ilmai­si koke­muk­si­aan itses­tään arvot­to­ma­na ja epä­on­nis­tu­nee­na, mikä joh­ti usein tois­ten toi­min­nan yksi­se­lit­tei­seen tuo­mit­se­mi­seen sekä gran­dioot­ti­siin eri­tyi­se­nä olon koke­mi­sen tapoi­hin. Täl­lai­sis­sa tilan­teis­sa Ant­ti pyr­ki ekspli­siit­ti­ses­ti kiel­tä­mään epä­on­nis­tu­mi­sen ja sii­hen liit­ty­viin han­ka­liin tun­tei­siin tera­peu­tin koh­dis­ta­mat empaat­ti­set pei­lauk­set. Tera­pian alun jäl­keen tera­peu­til­le alkoi jäsen­tyä Antin alien self ‑raken­tei­ta ja nii­hin kuu­lu­via mität­tö­myy­den ja ymmär­tä­mät­tö­myy­den tun­tei­ta ja se, miten hän pyr­ki näi­tä tun­tei­ta sijoit­ta­maan tera­peut­tiin.

Aineis­to ja ana­lyy­si

Tut­ki­muk­sen perus­ai­neis­to­na oli kaik­kien istun­to­jen ääni­nau­hoit­teet. Asia­kas on anta­nut tie­toi­sen suos­tu­muk­sen aineis­ton käyt­töön tut­ki­mus­ta var­ten. Ana­ly­soi­ta­vak­si aineis­tok­si vali­koi­tui näyt­tei­tä tera­pian alku­puo­len käyn­neis­tä 2, 6 ja 8, jois­ta tera­peut­ti oli kir­joit­ta­nut tera­pia­ta­paa­mis­ten jäl­kei­sis­sä muis­tiin­pa­nois­sa koke­van­sa iso­ja vai­keas­ti käsi­tel­tä­viä tun­tei­ta, kuten häm­men­nys­tä, tur­hau­tu­mis­ta ja epä­toi­voa. Vali­koi­dut istun­not kuun­nel­tiin koko­naan, ja niis­tä lit­te­roin­tiin sel­lai­set koh­dat, jois­sa Antin tai tera­peu­tin esi­men­ta­li­saa­tio­moo­dit ilme­ni­vät puhees­sa sekä jois­sa oli kuul­ta­vis­sa, miten tera­peut­ti vas­ta­si ja aset­tau­tui pei­laa­maan tai men­ta­li­soi­maan Antin koke­mus­ta. Otteet käsit­tä­vät usei­ta puheen­vuo­ro­ja, jot­ta tera­pias­sa kehit­ty­vä vuo­ro­vai­ku­tus ja sijoit­ta­mis­koh­tee­na olo voi­si tul­la tar­kas­te­luun.

Tut­ki­muk­ses­sa käy­tet­tiin ana­lyy­si­me­ne­tel­mä­nä teo­ria­läh­töis­tä sisäl­lö­na­na­lyy­siä, jon­ka teo­reet­ti­se­na mal­li­na oli Droze­kin ja Unru­hin (2020) esit­tä­mä men­ta­li­saa­tio­teo­ri­aan poh­jau­tu­va mal­li pato­lo­gi­sen nar­sis­min hoi­dos­ta. Hoi­to­mal­lis­sa esi­te­tään tun­nis­tet­ta­vak­si pato­lo­gi­seen nar­sis­miin liit­ty­viä esi­men­ta­li­soi­via puheen­ta­po­ja ja puheen­si­säl­tö­jä. Lit­te­raa­teis­ta pyrit­tiin löy­tä­mään asiak­kaan puhees­ta eri esi­men­ta­li­saa­tio­moo­de­ja ja näin vas­taa­maan ensim­mäi­seen tut­ki­mus­ky­sy­myk­seen. Toi­seen tut­ki­mus­ky­sy­myk­seen vas­taa­mi­sek­si tar­kas­tel­tiin pidem­piä kes­kus­te­luot­tei­ta, tera­pian aika­na tera­peu­tin teke­miä istun­to­mer­kin­tö­jä ja ‑reflek­tioi­ta ja lisäk­si reflek­toi­tiin tun­ne­ko­ke­mus­ta sekä työ­noh­jauk­sis­sa että tut­ki­mus­ta teh­des­sä. Näis­tä tie­to­läh­teis­tä käsin pää­tel­tiin tera­peu­tin ja asiak­kaan välil­le muo­dos­tu­nei­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ku­vioi­ta sekä pyrit­tiin havait­se­maan ja ymmär­tä­mään, miten sijoit­ta­mis­koh­tee­na ole­mi­nen ja pro­jek­tii­vi­nen iden­ti­fi­kaa­tio näyt­täy­ty­vät vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa.

Otteis­sa on käy­tet­ty alla ole­via lit­te­raa­tio­merk­ke­jä (mukau­tet­tu Sep­pä­nen 1998).

A = asia­kas puhuu

T = tera­peut­ti puhuu

Tum­men­net­tu­na ero­te­taan ana­lyy­sin kan­nal­ta kes­kei­siä ilmai­su­ja.

[ ] Nau­rah­duk­set, rykäyk­set on mer­kit­ty haka­sul­kei­siin.

(4) Tau­ko ilmoi­tet­tu sekunt­tei­na.

(ammat­ti­ni­mi­ke) Tun­nis­tet­ta­va tie­to pois­tet­tu ja kor­vat­tu yleis­kä­sit­teel­lä.

Mini­mi­vas­tauk­set on sijoi­tet­tu puheen­vuo­ro­jen sisäl­le sul­kei­siin, esi­mer­kik­si (T: uum).

Tulok­set

Esi­men­ta­li­saa­tio­moo­dit ja sijoit­ta­mis­koh­tee­na olon ilmen­ty­mät näyt­täy­tyi­vät tera­pia­vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa monil­la tavoil­la. Tulok­sis­sa eri­tel­lään kes­kus­te­lu­näyt­teis­tä Antin puhe­ta­vois­sa esiin­ty­viä esi­men­ta­li­saa­tio­moo­de­ja ja kuva­taan teo­ria­pe­rus­tei­ses­ti tera­peu­tin alien sel­fin sijoit­ta­mis­koh­tee­na olon ilmen­ty­mi­siä.

Tera­pian alus­sa Ant­ti hakeu­tui eri­tyi­seen ase­maan tuo­den esiin kou­lu­tuk­si­aan ja menes­ty­mis­tään. Antin puheen­ta­vas­ta tuli se vai­ku­tel­ma, että Ant­ti olet­ti tera­peu­tin tie­tä­vän, mitä hänen mie­les­sään oli ja että tera­peut­ti ymmär­si pie­nim­mäs­tä­kin vih­jees­tä kai­ken. Täl­lai­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa kuvas­tuu men­ta­li­saa­tion kan­nal­ta oleel­li­nen psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin perus­haas­te – toi­sen mie­li (tera­peu­tin) ei pysy omas­sa mie­les­sä, ja tera­pia­huo­nees­sa on siis vain yksi mie­li.

Toi­sen tera­pia­ta­paa­mi­sen alus­sa on käsi­tel­ty iso­van­hem­pien tapaa­mis­ta edel­li­sen vii­kon aika­na, ja samal­la sivut­tiin Antin men­nei­syyt­tä ja his­to­ri­aa, mut­ta Ant­ti halusi vaih­taa aihet­ta itse­ään enem­män pai­na­viin aihei­siin, työ­hön, uraan, opis­ke­luun ja rahaan.

Ote 1, istun­to 2: Pit­kiä mono­lo­ge­ja

A: Mut joo, ehkä täl het­kel­lä pai­naa [nau­rah­dus] tai niin­ku mie­les on pal­jon mui­ta asioit et.

T: Mitä muu­ta?

A: Työ, ura, opis­ke­lu (T: uum) raha (T: uum) kaik­ki nää.

T: No ker­ro sun huo­lis­ta.

A: No emmä tiiä onks ne var­si­nai­ses­ti huo­lia, mut­ta niin­ku (2) kyl mul niin­ku pari opis­ke­lusuun­taa, sit­te niin­ku kovas­ti toi­von että niin­ku tän syk­syn pys­tyis niin­ku omis­tau­tuu niil­le (T: uum) ja [huo­ah­dus] mä oot­te­len vas­taus­ta sielt (työ­paik­ka) nyt­te jaaaa sit mä niin­ku kovas­ti sit nii­ku huo­maan et mä haluai­sin opis­kel­la myös tän kevät­lu­ku­kau­den (T: uum) mut et sit­ten todel­li­suu­des­sa jos sielt tulee työ­tar­jous niin mä en kyl var­maan täs talous­ti­lan­tees­sa pys­ty sii­tä niin­ku [nau­rah­dus] kiel­täy­ty­mään myös­kään sii­tä (T: uu) et jo, mä huo­ma­sin vaan et mä itse asias­sa oikees­ti toi­von että mul­le ei tulis nyt en- kesään men­nes­sä viel niin­ku sen alan työ­tar­jous­ta (T: uum) kos­ka mua oikees­ti kiin­nos­tais tehä pal­jon enem­män noit opis­ke­lui joi­ta mul­la on yli­opis­tol kes­ken (T: uum) et et (3) ja nyt kun on saa­nut vih­doin niin­ku sen kou­lun jäl­keen nyt taas niin­ku oman ajan­hal­lin­nan itsel­leen (T: Onk­se sen) (…) kou­lun.

Ottees­ta näkyy pit­kä mono­lo­gi Antin koke­mis­ta ”pai­na­vis­ta asiois­ta”, joi­den ker­ron­nas­sa tera­peut­ti on muka­na ainoas­taan pie­nil­lä ään­näh­dyk­sil­lään. Tämä pol­vei­le­va selos­tus, jos­sa sekoit­tu­vat niin opis­ke­lut, työn­haut kuin raha­huo­let ilmen­tää sel­lais­ta Droze­kin ja Unru­hin (2020) kuvaa­maa näen­näis­men­ta­li­soi­vaa pre­tend-moo­din puheen­ta­paa, jos­sa hen­ki­lö tuot­taa yksi­tyis­koh­tai­sen mono­lo­gin, mut­ta kuu­li­jan on vai­kea ymmär­tää sen var­si­nais­ta mer­ki­tys­tä.

Otteen alus­sa tera­peut­ti merk­kaa Antin koke­muk­sen ja koit­taa pei­la­ta ”pai­na­vat asiat” ”huo­lik­si”. Tämän pei­lauk­sen Ant­ti kui­ten­kin kiel­tää: ”No emmä tiiä onks ne var­si­nai­ses­ti huo­lia.” Täs­sä tulee näky­väk­si Antin tera­pia­pro­ses­sin läpi tun­nis­tet­ta­vis­sa ollut tyy­li pyör­tää tai kiel­tää tera­peu­tin tar­joa­mat pei­lauk­set ja ilmais­ta, että hänen koke­muk­sen­sa sii­nä het­kes­sä on ollut eri­lai­nen kuin mitä tera­peut­ti yrit­ti pei­la­ta. Tätä voi ymmär­tää Droze­kin ja Unru­hin teo­rian valos­sa mer­kat­tu­na mut­tei pei­lat­tu­na koke­muk­se­na.

Otteen lopus­sa, kun tera­peut­ti pyy­tää tar­ken­nus­ta, mis­tä kou­lu­tuk­ses­ta on kyse (”onk­se se”), Ant­ti täy­den­tää kes­keyt­täen, mis­tä kou­lu­tuk­ses­ta on kyse. Kes­kus­te­lu jat­kuu:

Ote 2, istun­to 2: Pako­tet­tu­na ole­mi­nen ja teleo­lo­gi­nen moo­di

T: (Alan) kou­lun jäl­kei­sen elä­män (A: [rykäys]) oman ajan­hal­lin­nan mmm.

A: Niin kos­ka se se mää­rit­te­li [sihi­nää] siel­lä oli niin­ku jat­ku­va pakol­li­nen läs­nä­olo (T: umm) vel­vo­te sata pro­sent­tii ja niin­ku se mää­rit­te­li käy­tän­nös­sä kaik­ki mun kalen­te­rin kaks vuot­ta koko ajan (T: umm) mikä niin­ku oli paik­ka pai­koin hyvin­kin ahdis­ta­vaa (T: okei) ja myös sen­kin takia sit­te niin­ku osit siit ope­tuk­ses­ta oli niin­ku ajan­huk­kaa käy­tän­nös­sä (T: nii just) ja sit se jat­ku­va reis­saa­mi­nen sin­ne (kau­pun­kiin) oli (T: umm) onneks ei tar­vii [nau­rah­dus] et se niin­ku nii­ku (T: umm).

Tera­peut­ti kysyy tar­ken­nus­ta sii­hen, mitä Ant­ti tar­koit­taa sanoes­saan ”saa­da oma ajan­hal­lin­ta itsel­le”. Tähän Ant­ti vas­taa teleo­lo­gi­ses­sa moo­dis­sa, että kou­lu ”mää­rit­te­li” hänen ”kalen­te­rin kaks vuot­ta koko ajan”. Täs­tä välit­tyy Antin koke­mus ja teleo­lo­gi­nen fokusoi­tu­mi­nen sii­hen, että tois­ten (täs­sä tapauk­ses­sa kou­lu­tuk­sen jär­jes­tä­jän) käy­tös on epä­oi­keu­den­mu­kais­ta ja pakot­ta­vaa aiheut­taen hänel­le ahdis­tus­ta. Epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den ja vää­rän koh­te­lun koke­mus­taan hän koros­taa vie­lä tuo­mal­la esiin aja­tuk­sen­sa sii­tä, että ”osit siit ope­tuk­ses­ta oli niin­ku ajan­huk­kaa käy­tän­nös­sä”. Ajan­huk­kaan liit­ty­vä koke­mus voi­daan luo­ki­tel­la jo psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin moo­dis­sa sano­tuk­si, jol­loin tois­ten toi­min­ta jäy­käs­ti tuo­mi­taan yksi­se­lit­tei­ses­ti vää­räk­si.

Kes­kus­te­lu jat­kuu:

Ote 3, istun­to 2: Tera­peu­tin pei­laus­yri­tys ja psyyk­ki­nen ekvi­va­lens­si

A: Mut mut siis niin­ku ehkä siin on just sit­ten se kun nyt on sil­leen et jes et nyt mul on niin­ku aikaa kes­kit­tyy nii­hin asioi­hin mitä mä niin­ku mitä mul on kes­ken mä haluun tehä val­miiks (T: uum) nii sit­te joo posi­tii­vi­nen asia on et mahol­li­ses­ti työ­paik­ka tulos­sa mut nega­tii­vi­nen asia koen sen siin mie­les­sä sit niin­ku tun­tuu et taas se oma ajan­hal­lin­ta läh­tee saman tien kun se on just saa­nu (T: uum) et ois kiva saa­da niin­ku toi yli­opis­tol jotain sil­leen nii­ku pus­ket­tuu taas eteen­päin sil­leen että niin­ku ois rutii­ni ennen kun taas niin­ku alkaa joku muu (T: uum) ope­raa­tio (T: uum) mut­ta tosi­aan niin tos­sa on tiet­ty se tilan­ne että mikä iki­nä on se ensim­mäi­nen työ­tar­jous niin se kan­nat­taa oikees­ti ottaa (T: uum) et et se se kaik­ki niin­ku perus­tuu sii­hen (työ)kokemukseen, sitä taas ei niin­ku saa ellei pää­se töi­hin mihin­kään, sit eka työ­paik­ka on oikees­taan se kaik­kein kriit­ti­sin (T: uum) et sen jäl­keen kun on pari vuot (teh­nyt töi­tä) nii sit sul on valin­nan varaa huo­mat­ta­vas­ti enem­män (T: uum) mut joo mut vähän sem­mo­nen et ei vie­lä tie­dä yhtään mitään nyt sit­ten tuleeks sielt mitään tar­jous­ta ja siit ei niin­ku tie­dä yhtään mitään mis­tään aika­tau­luis­ta ja sit samaan aikaan kui­ten­kin niin­ku sit suun­nit­te­lee niin­ku opin­toj ens kevääl­le myös­kin (T: uum) niin sit­te on vaan si onks tää vaan tur­haa työ­tä taas jäl­leen vai ei et (T: uum) mut ei se auta ku vaa yrit­tää suun­ni­tel­la tai et (T: uum) et et.

T: Sul on nii­ku oma halu vetää ja sit toi­saal­ta pai­nei­ta taval­laan sii­tä (A: nii talou­del­li­ses­ti) tule­vai­suu­des­ta.

Ant­ti jat­kaa kuvaus­taan sii­tä, miten hän on nyt pääs­syt eroon tois­ten mää­rit­te­le­mäs­tä ajan­käy­tös­tä (”nyt mul on niin­ku aikaa kes­kit­tyy nii­hin asioi­hin mitä mä haluun tehä val­miiks”), ja ole­tuk­ses­taan, että pian on saa­mas­sa töi­tä opis­ke­le­mas­taan amma­tis­ta (”mah­dol­li­ses­ti työ­paik­ka tulos­sa”). Psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin mukai­nen ole­tus työ­pai­kan var­muu­des­ta alkaa kuvas­tua hie­man tar­kem­min myö­hem­min, kun Ant­ti tuo esil­le ”niin tos­sa on tiet­ty se tilan­ne että mikä iki­nä on se ensim­mäi­nen työ­tar­jous niin se kan­nat­taa oikees­ti ottaa”. Antin ilmai­su­ta­vas­sa välit­tyy usko­mus, että hänel­le tul­laan (koh­ta­lai­sel­la var­muu­del­la) tar­joa­maan työ­tä useas­ta alan­sa työ­pai­kas­ta ja että hän pää­see valit­se­maan työ­pai­kan tar­jot­tu­jen paik­ko­jen jou­kos­ta. Täs­sä koh­taa psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin moo­dis­sa esiin­tyy aja­tus gran­dioo­sis­ta usko­muk­ses­ta omas­ta saa­vu­tuk­ses­ta ja koke­mus itses­tä erin­omai­se­na ja eri­tyi­se­nä. Myö­hem­min tera­pias­sa istun­nol­la 8 (ote 5) työ­pai­kan saan­nin var­muu­den koke­mus ja siten psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin kuvas­tu­mi­nen saa­vat vah­vis­tus­ta. 

Omas­sa puheen­vuo­ros­saan tera­peut­ti yrit­tää pei­la­ta jotain kuu­le­mas­taan var­sin epä­mää­räi­sel­lä kom­men­til­la ”Sul on nii­ku oma halu vetää ja sit toi­saal­ta pai­nei­ta taval­laan sii­tä tule­vai­suu­des­ta” samal­la kes­keyt­täen Antin ker­ron­nan. Ant­ti kes­keyt­tää­kin tera­peu­tin täyt­tä­mäl­lä hänen lauset­taan ”talou­del­li­ses­ti”. Alien self ‑raken­teen sijoit­ta­mi­nen on akti­voi­tu­nut, ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­ses­ti tera­peut­tia kut­su­taan ihai­le­maan Antin eri­tyi­syyt­tä ja hänen var­muut­taan sii­tä, että ”koh­ta on töi­tä tulos­sa”, ja deva­luoi­maan sitä, miten kou­lu­tus on ajan­huk­kaa. Koke­muk­sel­li­ses­ti tera­peut­ti tun­nis­ti koke­van­sa täs­sä koh­taa ärsyyn­ty­mis­tä ja häm­men­nys­tä, jota hän koit­taa kla­ri­fioi­da lauseel­la ”halu vetää ja sit toi­saal­ta pai­nei­ta taval­laan sii­tä tule­vai­suu­des­ta”. On mah­dol­lis­ta, että tera­peut­ti on lipu­nut täs­sä koh­taa pro­jek­tii­vi­sen iden­ti­fi­kaa­tion puo­lel­le. Ant­ti kor­jaa tera­peu­tin sano­mis­ta siten, että kyse ei ole tule­vai­suu­des­ta vaan talou­des­ta. Samal­la tera­peut­ti tun­nis­ti koke­van­sa, että hänel­le osoi­tet­tiin, että hän ei ymmär­rä – tähän hän jo iden­ti­fioi­tui.

Tera­pia­kes­kus­te­luis­sa on tul­lut ilmi, että Ant­ti on syys­tä tai toi­ses­ta jät­tä­nyt usei­ta ura­va­lin­to­ja kes­ken ja usein sii­nä vai­hees­sa, kun lop­pu­työ tai vii­mei­set silauk­set oli­si­vat olleet vuo­ros­sa. Kuu­den­nel­la istun­nol­la tera­peut­ti kuvaa mie­li­ku­vaan­sa sii­tä, miten Ant­ti on taval­laan repi­nyt itsen­sä irti eri kou­lu­tuk­sis­ta ja myös elä­män suun­nis­ta.

Ote 4, istun­to 6: Tun­teen vali­doin­ti, itsen men­ta­li­soin­ti ja putoa­mi­nen esi­men­ta­li­soi­viin moo­dei­hin

T: Sit tar­val­laan repi­nyt ittes irti sii­tä et mä meen­ki tähän (opis­ke­luun) ja sit se niin­ku repi­nyt ittes sii­tä­ki irti (A: mm) ja sit päät­tä­ny et nyt mä en enää niin­ku kos­kaan sitou­du mihh heh.

A: Siis mun mie­les­tä niin­ku se point­si niin­ku tun­tuu et (2) mm (1) miten nyt kuv must tun­tuu et mul ei oo kovin hyvää itse­ku­vaa tai itse­tun­tu­must kehit­ty­ny sii vai­hees­sa ku mä menin niin­ku opis­ke­lee (T: mm) ja sit mä oon niin­ku täyt­tä­ny sitä niin­ku sit sil teke­mi­sel­lä (T: mm) ja teen sitä sel­kees­ti edel­leen (T: niin) mut­ta niin­ku (2,5) ehkä vähem­mäs mää­rin niin­ku mut et must tun­tuu et siin alus­sa on se et on ollu vaan niin­ku iso tyh­jiö niin­ku itel­lä (T: uum) (4) esi­ku­vien puu­te lähi­pii­ris­sä (T: mm) esi­mer­kiks (T: mm) (2) mm (1) tän tyy­pi­sii asioit (T: mm) (1,5) ja sen takii ne on sit niin­ku (2) niin­ku aja­tu­nu sii­hen tilaan et mää­rit­te­lee itten­sä ehkä ihan lii­kaa sen kaut mitä vaik opis­ke­lee (T: mm) (3) et et (3,5).

T: Toi on toi on niin­ku raas­ta­vaa.

A: Mm (T: mm) (2,5) ja niin­ku (työ)hommista nyt taas se mikä nyt siin mua niin­ku ei mut siis niin­ku ulko­puo­li­sen reak­tiois­ta (T: mm) ahdis­ti se et se oli ilmei­ses­ti sem­mo­nen ala mikä herät­tää sit niin­ku tosi pal­jon joten­kin aja­tuk­sii ihmi­sis­sä (T: mm) ja se niin­ku mua edel­leen niin­ku ahdis­taa (T: mitä) se on vähän vähen­ty­ny mut sit siin vai­hees ku niin­ku mä alo­tin sen kou­lun (T: mm) nii kaik­ki puhee­nai­heet aina menee sii­hen et hei sä oot nyt (ammat­ti­ni­mi­ke) sil­lee et (2) ei (T: niin) ei ei ei (2) et et (4). 

Tera­peut­ti kuvaa vali­doi­vas­ti ja sanoit­taa Antin kou­lu­tus­ten kes­keyt­tä­mi­siä ”itsen­sä irti repi­mi­sek­si”. Hän pei­laa Antin ehdot­to­mal­ta vai­kut­ta­vaa aja­tus­ta, että tämä ”ei kos­kaan halua enää sitou­tua mihin­kään”. Näi­den tera­peu­tin empaat­tis­ta asen­noi­tu­mis­ta osoit­ta­vien vuo­ro­jen jäl­keen Ant­ti läh­tee poh­ti­maan tilan­net­taan ja ker­too, ettei hänel­lä ole kehit­ty­nyt kovin hyvää ”itse­ku­vaa tai itse­tun­te­mus­ta” ennen opis­ke­lu­jen aloit­ta­mis­ta. Tera­peut­ti myö­täe­lää mini­mi­pa­laut­tei­den avul­la ja roh­kai­see Ant­tia ker­to­maan lisää, ja Ant­ti men­ta­li­soi olo­aan, mil­tä opis­ke­lu­jen alkuai­koi­na on tun­tu­nut: ”et siin alus­sa on se et on ollu vaan niin­ku iso tyh­jiö niin­ku itel­lä.” Tämän ”tyh­jiö­olon” ker­to­mi­sen jäl­keen Ant­ti on hil­jaa nel­jä sekun­tia. Täs­sä lyhyes­sä koh­tauk­ses­sa Antin men­ta­li­saa­tio onnis­tuu, ja välit­tyy kuva sii­tä, että hänel­lä itsel­lään on myös tera­peu­tin mie­li mie­les­sään. 

Tämän jäl­keen Ant­ti kui­ten­kin siir­tyy teleo­lo­gi­seen moo­diin selit­täen tyh­jiö­oloa ulkois­ta­vas­ti – tyh­jyy­den tun­ne joh­tuu sii­tä, ettei ole ollut kon­kreet­ti­sia esi­ku­via. Ant­ti myös sanoit­taa omaa teleo­lo­gis­ta ajat­te­lu­ta­paan­sa: ”mää­rit­te­lee itsen­sä sen kaut­ta mitä opis­ke­lee”. Tera­peut­ti pyr­kii vali­doi­maan tätä itseen­sä kos­ke­tuk­sis­sa oloa ja itsen men­ta­li­soin­tia empaat­ti­ses­ti sekä mer­ka­ten ja pei­la­ten koke­mus­ta sano­mal­la ”toi on niin­ku raas­ta­vaa”. Tämän Ant­ti notee­raa hymäh­tä­mäl­lä, johon tera­peut­ti hymäh­tää takai­sin.

Pei­lauk­sen jäl­keen Ant­ti ker­too ahdis­tuk­ses­taan, joka liit­tyy sii­hen, että hänen opis­ke­le­man­sa ala on muis­ta ihmi­sis­tä kiin­nos­ta­vaa tai huo­mio­nar­vois­ta, ”ala mikä herät­tää sit niin­ku tosi pal­jon joten­kin aja­tuk­sii ihmi­sis­sä”. Vaik­ka Ant­ti ker­too tilan­teen ahdis­ta­van hän­tä, ihail­luk­si tule­mi­nen on myös gran­dioot­ti­ses­ti hive­le­vää. Ahdis­tus liit­tyy juu­ri sii­hen, että vaik­ka onkin nyt ihail­lus­sa amma­tis­sa, niin sil­ti joten­kin tun­tuu tyh­jäl­le. Koke­muk­sen kak­si­ja­koi­suus toi­saal­ta tulee esil­le sii­nä, että Ant­ti tuo esiin, ettei asia ehkä ahdis­ta­kaan enää niin pal­joa, ja hänen kuvauk­ses­saan sii­tä, miten ”nii kaik­ki puhee­nai­heet aina menee sii­hen et hei sä oot nyt (ammat­ti­ni­mi­ke)”. Täs­sä lausu­mas­sa psyyk­kis­tä ekvi­va­lens­sia kuvaa ehdo­ton koke­mus ”kaik­ki ihmi­set aina” ja oman itsen kuvaa­mi­nen eri­tyi­se­nä ”hei sä oot nyt (ammat­ti­ni­mi­ke)”.

Psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin tilas­sa tera­peut­ti kokee ole­van­sa sijoit­ta­mi­sen koh­tee­na. Hänel­lä on tun­ne sii­tä, että hän on pel­käs­tään seu­raa­ja­na pai­kal­la, ja samal­la niin, että hänen roo­lin­sa on jäy­käs­ti pysy­tel­lä sii­nä. Tera­peu­tis­ta tun­tuu, että Ant­ti hoi­taa dia­lo­gin itse ja tera­peut­ti on vain seu­raa­mas­sa sivus­ta. Puheen tasol­la tämä ”ole hil­jaa ja kuun­te­le” ‑sijoit­ta­mi­nen ilme­nee esi­mer­kik­si sii­nä, että tera­peut­ti ei saa puheen­vuo­roa yrit­täes­sään kysyä ”mitä”, ja Ant­ti vain jat­kaa yksin. Kun tera­peut­ti jää kuun­te­le­maan ja seu­raa­maan esi­tys­tä, myös pro­jek­tii­vi­nen iden­ti­fi­kaa­tio toteu­tuu. 

Koko otet­ta voi­daan tar­kas­tel­la myös laa­jem­min nar­sis­min proble­ma­tii­kan kan­nal­ta. Raas­ta­van tyh­jiö­nä olon tun­teen empaat­ti­nen vali­doi­mi­nen voi­mis­ti Antin koke­maa ahdis­tus­ta. Tämä voi­ma­kas affek­tii­vi­nen koke­mus esti men­ta­li­saa­tion, ja koh­taa­mat­to­muus ja tun­teen pei­laa­mat­to­muus rea­li­soi­tui­vat tera­pia­vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa – alien self tuli sijoi­te­tuk­si tera­peut­tiin, joka myös toi­mi pro­jek­tii­vi­sen iden­ti­fi­kaa­tion mukai­ses­ti. Ant­ti ajau­tui esit­tä­mään yksin osit­tain kuvi­tel­tua vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­net­ta, jos­sa hän­tä ihail­laan, mut­ta ihai­lu koh­dis­tuu hänen sosi­aa­li­sen sta­tuk­sen ammat­tiin­sa, ohit­taen hänet autent­ti­se­na ainut­ker­tai­se­na ihmi­se­nä ja jät­täen hänet koke­maan itsen­sä tyh­jäk­si ja ehkä myös arvot­to­mak­si.

Istun­nos­sa 8 Ant­ti ker­too saa­neen­sa kiel­tei­sen pää­tök­sen työ­paik­ka­ha­ke­muk­seen­sa.

Ote 5, istun­to 8: Nar­sis­ti­nen louk­kaus ja eri esi­men­ta­li­soi­via moo­de­ja

A: Sano­taan et se parin vii­kon nii­ku posi­tii­vi­nen nii­ku drai­vi vähän nii­ku romah­ti (T: m) tos niin­ku alku­vii­kos­ta. Per­jan­tai­na sain tie­tää että ei oo sit­ten (työ­pai­kal­la) töi­tä (T: joo) ää. (3) Ketään ketä haki sin­ne ei otet­tu (T: joo) eli ja sit sama jut­tu et tulee copy-pas­te vies­ti kii­tos mie­len­kiin­nos­ta ei kii­tos (T: uum) ei palau­tet­ta (T: uum). Sit mä vähän niin­ku otin sen sil­leen olan­ko­hau­tuk­sel­la ja sit­te et niin­ku ihan sama lau­an­tai sun­nun­tai mut sit joten­ki maa­nan­tai­na sit niin­ku iski oikees­ti (T: mm) et et mitä hel­vet­tii (T: mm) et nyt se tar­kot­taa sitä et mul ei oo töi­tä et (…) (T: mm) ja ja uum (4). Hyvin pal­jon pel­ko­ti­lo­ja taas sii­tä et jou­tuu johon­kin ihan käsit­tä­mät­tö­mään nii­ku talous­krii­siin ja (T: mm) ja niin­ku ja niin­ku huul­ta pur­ren pai­na­nu ton kou­lun läpi just sil­lä aja­tuk­sel­la et täst tulee nyt niin­ku mul­le ja mun per­heel­le joku niin­ku tur­va niin­ku (T: mm) elan­to (T: uum) jaa sit nyt ollaan tilan­tees­sa mis niin­ku kaik­ki on taas ihan vitun auki anteeks vaan mä kiroi­len (T: anna tul­la) äää.

T: Sä saat kiroil­la tääl­lä (4).

Ottees­sa tulee esiin, miten var­ma­na Ant­ti piti työ­pai­kan saa­mis­ta hake­mas­taan työ­pai­kas­ta. Hän kuvaa ”copy-pas­te” ‑vies­tin teleo­lo­gi­ses­ti epä­oi­keu­den­mu­kai­se­na ja sitä, miten alun vähät­te­lyn jäl­keen koke­mus iski häneen. Istun­nol­la hän saa kiin­ni hylä­tyk­si tule­mi­sen tun­tees­ta, ”mitä hel­vet­tiä”. Tämä vie hänet psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin koke­mi­sen­ta­paan, ja hän pitää var­ma­na, että ”se tar­kot­taa sitä et mul ei oo töi­tä”, vaik­ka asia­kas kävi­kin myös paras­ta aikaa töis­sä toi­sel­la alal­la.

Ant­ti on aikai­sem­min tuo­nut esil­le työn­ha­kuun ja sii­nä onnis­tu­mi­seen liit­ty­viä gran­dioot­ti­sia mie­li­ku­via ja usko­muk­sia. Nyt tulee esil­le louk­kaan­tu­neen viha. Ant­ti on emo­tio­naa­li­ses­ti sen äärel­lä, ettei työn­saan­ti men­nyt kuten hän olet­ti. Hän tun­nis­taa totaa­li­sen koke­mis­ta­pan­sa, jou­du­taan ”käsit­tä­mät­tö­mään talous­krii­siin”, ja hän kuvaa teleo­lo­gi­ses­ti sitä epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, ettei saa­nut työ­paik­kaa, vaik­ka on ”huul­ta pur­ren” opis­kel­lut tut­kin­non. Tämä pre­tend-moo­dis­sa esi­tet­ty mono­lo­gi kes­key­tyy het­kek­si, kun Ant­ti pyy­tää yhtäk­kiä anteek­si kiroi­lu­aan, ikään kuin havah­tuen yllät­täen pre­tend-moo­dis­ta men­ta­li­soi­maan tera­peut­tia.

Tera­peut­ti on häm­men­ty­nyt ja varuil­laan, ja hän miet­tii, mitä tämä vihan pur­kaus on ja mitä täs­tä kai­kes­ta pitäi­si aja­tel­la. Se, että tera­peut­ti on pää­asias­sa hil­jaa tyy­tyen vain mini­mi­pa­laut­tee­seen ”mm”, tuli myös pro­jek­tii­vi­sen iden­ti­fi­kaa­tion mukai­sek­si. Antin vai­kea tun­ne sivuu­tet­tiin, ja hylä­tyk­si tule­mi­sen koke­mus ei tul­lut jae­tuk­si. Tera­peut­ti tuli toi­mi­neek­si hyl­kää­vä­nä ja toi­mi Antin sijoit­ta­man alien sel­fin mukai­ses­ti.

Poh­din­ta

Antin tera­pias­sa ja puheen­ta­vas­sa oli alus­ta alkaen läs­nä esi­men­ta­li­soi­via koke­mi­sen­ta­po­ja. Tera­pian alku­puo­lel­la esiin­tyi pit­kiä mono­lo­ge­ja, jot­ka tun­nis­tet­tiin näen­näis­men­ta­li­saa­tiok­si eli pre­tend-moo­dik­si. Myös teleo­lo­gi­sen moo­din ja psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin koke­mi­sen­ta­vat tuli­vat esil­le eri­tyi­ses­ti, kun tun­ne­ti­la inten­si­fioi­tui tera­piais­tun­nol­la. Tera­pian kes­kei­sek­si läpi­leik­kaa­vak­si tee­mak­si tuli Antin ongel­mal­li­nen koke­mus liit­tyen ura­va­lin­toi­hin ja amma­tin etsin­tään. Ant­ti vai­kut­ti etsi­neen itsel­leen oike­aa työ­tä tai oike­aa alaa koko aikui­siän ajan. Hän myös käyt­ti tera­pi­aa tähän etsin­tään. Ant­ti toi esiin kyvyk­kyyt­tään pääs­tä opis­ke­le­maan hyvin vaa­ti­via kou­lu­tuk­sia, mut­ta tois­tu­va kuvio näyt­ti ole­van se, miten työ­hön ja uraan liit­ty­vät unel­mat ”murs­kaan­tui­vat” ker­ta toi­sen­sa jäl­keen alen­ta­val­la ja louk­kaa­val­la taval­la. Työt ja kou­lu­tuk­set oli­vat tuot­ta­neet pet­ty­myk­sen ja muut­tu­neet siten vihat­ta­vik­si.

Pato­lo­gi­seen nar­sis­miin liit­ty­viä psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin koke­mi­sen tapo­ja (Drozek & Unruh 2020) tun­nis­tet­tiin laa­jas­ti Antin puheen­ta­vas­ta. Nii­tä oli­vat gran­dioot­ti­set usko­muk­set itses­tään, saa­vu­tuk­sis­taan ja lah­jak­kuu­des­taan sekä koke­mus itses­tä eri­lai­se­na ja erin­omai­se­na. Ant­ti idea­li­soi mer­ki­tyk­sel­li­siä toi­sia eri­tyi­ses­ti ihmis­suh­tei­den alku­vai­heis­sa. Toi­saal­ta tuli ilmi, että Ant­ti deva­luoi ja aliar­vos­ti voi­mak­kaas­ti eri ihmi­siä ja ihmis­ryh­miä. Psyyk­ki­seen ekvi­va­lens­sin mukai­ses­ti Ant­ti tuo­mit­si jäy­käs­ti tois­ten toi­min­taa, omi­nai­suuk­sia tai usko­muk­sia.

Teleo­lo­gi­ses­sa moo­dis­sa asiat ovat sitä, mil­tä ne näyt­tä­vät, ja sen kaut­ta on ymmär­ret­tä­vis­sä havain­to sii­tä, miten nar­sis­min proble­ma­tiik­kaan liit­tyen itse­tun­to perus­tuu usein asioi­hin, jot­ka vaa­ti­vat ulkois­ta vali­daa­tio­ta, kuten sosi­aa­lis­ta tun­nus­tus­ta tai kil­pai­lua (Drozek & Unruh 2020). Teleo­lo­gis­ta koke­mi­sen­ta­paa havain­noi­taes­sa ilme­ni Antin inten­sii­vi­nen pyr­ki­mys kou­riin­tun­tu­vaan menes­tyk­seen, saa­vu­tuk­seen ja ase­maan. Hänen ker­ron­nas­taan tuli ilmi tar­ve näky­vään tois­ten huo­mioon, ihai­luun ja hyväk­syn­tään. Ajoit­tain Ant­ti myös pää­tyi märeh­ti­mään työ­suo­ri­tuk­si­aan. Teleo­lo­gi­seen moo­diin liit­ty­vä­nä toi­min­ta­mal­li­na tuli esil­le tar­ve rea­goi­da vält­te­lyl­lä tul­les­saan lou­ka­tuk­si ja vää­rin­koh­del­luk­si. Ant­ti fokusoi ker­ron­nas­saan tois­ten vää­rään tai epä­oi­keu­den­mu­kai­seen käy­tök­seen, jon­ka taus­tal­la oli ole­tus, että tois­ten vää­rä tai epä­oi­keu­den­mu­kai­nen käy­tös joh­tui kun­nioi­tuk­sen puut­tees­ta.

Myös pato­lo­gi­sen nar­sis­min men­ta­li­saa­tio­te­ra­pia­mal­lin mukais­ta näen­näis­men­ta­li­saa­tio­ta oli tun­nis­tet­ta­vis­sa Antin puheen­ta­vas­ta. Vas­taa­no­tol­la pre­tend-moo­di näyt­täy­tyi mono­lo­gei­na ja ylen­palt­ti­sen yksi­tyis­koh­tai­si­na, mer­ki­tyk­set­tö­mi­nä nar­ra­tii­vei­na. Ant­ti käyt­ti psy­ko­lo­gis­ta kiel­tä mut­ta ei aina pys­ty­nyt kom­men­toi­maan tar­kem­min tai ela­bo­roi­maan mer­ki­tys­tä. Kes­keis­tä Antin näen­näis­men­ta­li­saa­tios­sa oli myös haa­voit­tu­nei­den tun­tei­den ja toi­vei­den, kuten surul­li­suus, tur­vat­to­muus ja huo­mion kai­puu, dis­so­si­aa­tio.

Tera­pias­sa tapah­tui men­ta­li­saa­tion tuke­mis­ta ja edis­tä­mis­tä. Täl­löin tera­peut­ti aset­tui empaat­ti­ses­ti vali­doi­maan psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin koke­mi­sen tavas­sa ole­van Antin koke­mus­ta. Tera­pi­aan alkoi muo­dos­tua tois­tu­va­na vuo­ro­vai­ku­tus­ku­vio­na entis­tä enem­män nar­sis­ti­sen alien sel­fin sijoit­ta­mi­nen tera­peut­tiin ja tera­peu­tin toi­min­ta sen mukai­ses­ti. Tera­peu­tin pro­jek­tii­vi­nen iden­ti­fi­kaa­tio lisään­tyi myös tera­pian kulues­sa ja oli tun­nis­tet­ta­vis­sa jo tera­pian alku­vai­hees­sa.

Kun men­ta­li­saa­tio puto­aa ja auto­maat­ti­set ole­tuk­set voi­mis­tu­vat, epä­jat­ku­vuu­den koke­mus itsen repre­sen­taa­tios­sa tulee enem­män esil­le ja samal­la uhkaa­vam­mak­si (Bate­man & Fona­gy 2016). Täl­lai­sis­sa het­kis­sä nar­sis­min proble­ma­tii­kas­sa jat­ku­vuu­den ja kohe­rens­sin tun­ne pyri­tään palaut­ta­maan sijoit­ta­mal­la ei-toi­vo­tut tai kiel­le­tyt itsen osat, eli alien sel­fin osat, toi­seen ihmi­seen. Antin alien sel­fiin tun­nis­tet­tiin kuu­lu­vak­si itsen koke­mi­nen tyh­jäk­si, arvot­to­mak­si, avut­to­mak­si, hei­kok­si, epä­on­nis­tu­neek­si, mitä­töi­dyk­si, vähä­pä­töi­sek­si, ymmär­tä­mät­tö­mäk­si ja osaa­mat­to­mak­si. Lisäk­si alien sel­fiin kuu­lui yksi­näi­syy­den koke­mus ja hylät­ty­nä olo. Näi­tä tun­tei­ta tera­peut­ti koki hoi­don aika­na. Lisäk­si tera­peut­ti koki vaa­ti­mus­ta ase­moi­tua Ant­tia ja hänen suo­ri­tuk­si­aan ihai­le­vak­si. Täs­sä voi näh­dä idea­li­soi­dun toi­veen sii­tä, että joku ihmi­nen, toi­nen, voi­si olla sel­lai­nen, joka pys­tyi­si täy­sin näke­mään Antin olo­ti­lan ja näin tuke­maan itse­te­hos­tus­ta.

Tera­pia­vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tois­tui nar­sis­min proble­ma­tii­kal­le tyy­pil­li­nen kehi­tyk­sel­li­nen pei­laa­mi­son­gel­ma. Tera­pian aika­na oli useas­sa koh­taa tun­nis­tet­ta­vis­sa ”mer­kat­tu mut­tei pei­lat­tu” ‑koke­muk­sen tois­tu­mi­nen, kun tera­peut­ti yrit­ti pei­la­ta Antin koke­maa tun­net­ta esi­mer­kik­si huo­lek­si, mut­ta Ant­ti ei koke­nut sen ole­van sitä. Näis­sä koh­din ilme­ni men­ta­li­saa­tio­teo­rian mukai­ses­ti ymmär­ret­tä­vä sekun­daa­ri­repre­sen­taa­tion kuvaus – Ant­ti kuvai­li kog­ni­tii­vi­ses­ti koke­mus­taan, mut­ta tun­ne­ti­la ei välit­ty­nyt kuvauk­ses­ta ja pri­maa­rie­moo­tio jäi pei­laa­mat­ta (Fona­gy ym. 2002; Drozek & Unruh 2020). Huo­mio­nar­vois­ta on se, että pri­maa­rie­moo­tion pei­laa­mi­nen tun­tui tera­peu­tis­ta mah­dot­to­mal­ta pro­jek­tion ja psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin koke­mi­sen­ta­van takia. Tämä ilme­ni tera­peu­tin koke­muk­se­na ”sanon­pa mitä hyvän­sä niin se ei tun­nu Antis­ta oikeal­ta”. Voi­mak­kaim­mat alien sel­fien sijoit­ta­mi­set joh­ti­vat ajoit­tain tera­peu­tin osal­ta pro­jek­tii­vi­seen iden­ti­fi­kaa­tioon. Tera­peut­ti koki ole­van­sa tyh­mä ja ei-ymmär­tä­vä. Tämä vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen paik­ka tun­tui hänes­tä ahtaal­ta.

Men­ta­li­saa­tio­te­ra­pia­mal­lit sekä epä­va­kaan per­soo­nal­li­suus­häi­riön (Bate­man & Fona­gy 2016) että pato­lo­gi­sen nar­sis­min (Drozek & Unruh 2020) hoi­dos­sa pai­not­ta­vat hoi­don ensi­si­jai­se­na tavoit­tee­na ole­van asiak­kaan men­ta­li­saa­tion herät­tä­mi­sen ja paran­ta­mi­sen sekä esi­men­ta­li­saa­tio­moo­dien väis­ty­mi­sen. Pato­lo­gi­sen nar­sis­min men­ta­li­aa­tio­teo­ri­aan poh­jau­tu­van hoi­to­mal­lin mukaan nar­sis­min proble­ma­tiik­ka ilme­nee men­ta­li­saa­tioon liit­tyen kol­mel­la eri taval­la. Ensi­nä­kin kiin­ty­mys­suh­tees­sa, kuten tera­pia­suh­tees­sa, men­ta­li­saa­tio estyy ja toi­sek­si täl­löin tulee esiin esi­men­ta­li­soi­via koke­mi­sen­ta­po­ja. Kol­man­nek­si mal­lin mukaan nar­sis­min proble­ma­tiik­ka näyt­täy­tyy jat­ku­va­na pai­nee­na sijoit­taa nar­sis­ti­nen alien self itsen ulko­puo­lel­le. (Drozek & Unruh 2020). Kaik­ki nämä kol­me teo­ri­aan perus­tu­vaa osa-aluet­ta oli havait­ta­vis­sa Antin puheen­ta­vas­ta ja tut­ki­tus­ta tera­pia­vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta.

Klii­ni­nen sovel­ta­mi­nen ja men­ta­li­saa­tio­te­ra­pian hoi­to­mal­li nar­sis­min proble­ma­tii­kas­sa

Täs­sä tut­ki­muk­ses­sa on esi­tel­ty, miten esi­men­ta­li­saa­tio­moo­de­ja voi­daan tun­nis­taa nar­sis­min proble­ma­tii­kas­ta kär­si­vän ihmi­sen puheen­ta­vas­ta ja miten sijoit­ta­mis­koh­tee­na ole­mi­nen voi tun­tua tera­peu­tin näkö­kul­mas­ta tera­peut­ti­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa. Tun­nis­ta­mi­nen on tär­keä jäsen­tä­vä koke­mus ja mah­dol­lis­taa myös inter­ven­tioi­den valit­se­mi­sen parem­mal­la ymmär­ryk­sel­lä ja reflek­toi­den.

Men­ta­li­saa­tio­te­ra­pian hoi­to­mal­li tar­jo­aa teo­rian mukai­sia pro­ses­se­ja ja pain­opis­tei­tä, joi­den avul­la tera­peut­ti voi vas­ta­ta asiak­kaan alien sel­fin pro­jek­tioon. Hoi­dos­sa on pyr­ki­myk­se­nä asteit­tain lisä­tä asiak­kaan kykyä ela­bo­roi­da mie­len­ti­lo­jen sub­jek­tii­vis­ta koke­mis­ta lisä­ten reflek­tii­vi­syyt­tä, jous­ta­vuut­ta, kon­teks­tu­aa­li­suut­ta ja tun­ne­pi­toi­suut­ta itsen ja tois­ten men­ta­li­soin­nis­sa. Men­ta­li­saa­tio­teo­rian pato­lo­gi­sen nar­sis­min hoi­to­mal­li (Drozek & Unruh 2020) tar­jo­aa hel­po­tus­ta tera­peu­til­le vai­keas­sa ja välil­lä sie­tä­mät­tö­mäl­tä tun­tu­vas­sa tilan­tees­sa.

Drozek ja Unruh (2020) ovat ehdot­ta­neet esi­men­ta­li­saa­tio­moo­dei­hin spe­si­fis­ti sopi­via inter­ven­tioi­ta pato­lo­gi­sen nar­sis­min hoi­dos­sa. Näi­tä inter­ven­tioi­ta men­ta­li­soi­va tera­peut­ti käyt­tää usein myös auto­maat­ti­ses­ti. Sil­loin, kun men­ta­li­saa­tion putoa­mi­nen tulee tera­peut­ti­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa eri­tyi­ses­ti tera­peu­til­le han­ka­lak­si, voi olla hyö­dyl­lis­tä, että voi pitää mie­les­sään tai palaut­taa mie­leen­sä enem­män kont­rol­loi­tuun men­ta­li­saa­tioon liit­ty­viä puheen­ta­po­ja, jot­ta voi tie­toi­ses­ti aut­taa asia­kas­ta palaut­ta­maan men­ta­li­saa­tio­ta. Drozek ja Unruh (2020) ovat hah­mo­tel­leet psyyk­ki­sel­le ekvi­va­lens­sil­le, teleo­lo­gi­sel­le moo­dil­le ja näen­näis­men­ta­li­soi­val­le moo­dil­le sopi­via inter­ven­tioi­ta.

Droze­kin ja Unru­hin (2020) mukaan pato­lo­gi­ses­sa nar­sis­mis­sa psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin tilas­sa tera­peu­tin on ennen kaik­kea tär­ke­ää pyr­kiä empaat­ti­ses­ti vali­doi­maan asiak­kaan sub­jek­tii­vis­ta koke­mus­ta ja sit­ten kut­sua ela­bo­roi­maan lisää asiak­kaan näkö­kul­maa esi­mer­kik­si kyse­le­mäl­lä ”miten tulit tähän joh­to­pää­tök­seen?” Jos asia­kas läh­tee avaa­maan koke­mus­ta, voi tera­peut­ti tut­kia psyyk­ki­seen ekvi­va­lens­siin liit­ty­vää var­muu­den koke­mus­ta ja sen vai­ku­tuk­sia ja hel­läs­ti kysel­lä koke­muk­sen mah­dol­li­sia nyans­sia­luei­ta. Yrit­tä­mät­tä muut­taa asiak­kaan miel­tä voi tera­peut­ti varo­vai­ses­ti jakaa omaa näkö­kul­maa ja samal­la edel­leen tut­kia sen vai­ku­tus­ta tar­vit­taes­sa. Ajoit­tain voi olla tar­peen vaih­taa kes­kus­tel­ta­van aiheen fokus­ta palaut­taak­seen men­ta­li­soin­nin ja sit­ten myö­hem­min pala­ta uudel­leen psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin alu­eel­le.

Aineis­toa­na­lyy­siä teh­des­sä tuli mie­leen usei­ta koh­tia, jois­sa tera­peut­ti oli­si voi­nut toi­mia toi­sin. Esi­mer­kik­si kun Ant­ti kuva­si koke­mus­taan hyl­kää­vän pää­tök­sen jäl­keen, ”et mitä hel­vet­tii, et nyt se tar­kot­taa sitä et mul ei oo töi­tä”, ja tera­peut­ti oli muka­na ainoas­taan mini­mi­pa­laut­teil­la jät­täen Antin yksin epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den tun­teen kans­sa, men­ta­li­soin­tia edis­tä­vä tera­peut­ti­nen inter­ven­tio täs­sä koh­taa oli­si voi­nut olla pyy­tää Ant­tia pysäh­ty­mään vai­kean koke­muk­sen äärel­le ja sit­ten psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin tilan­tees­sa pyr­kiä empaat­ti­ses­ti vali­doi­maan Antin sub­jek­tii­vis­ta koke­mus­ta. Tera­peut­ti oli­si voi­nut vas­ta­ta vaik­ka­pa ”uuh, se on vai­kea tilan­ne”. Tämä oli­si voi­nut riit­tää affek­tii­vi­sek­si pei­lauk­sek­si. Mah­dol­li­ses­ti empaat­ti­sen vali­doin­nin jäl­keen tera­peut­ti oli­si voi­nut hou­ku­tel­la Ant­tia tut­ki­maan näkö­kul­mia var­muu­des­ta liit­tyen sii­hen, ettei Antil­la ole hänen mie­les­tään töi­tä.

Toi­nen esi­merk­ki psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin inter­ven­tios­ta oli­si voi­nut olla tilan­tees­sa, jos­sa Ant­ti kuvaa koke­mus­taan sii­tä, kun hän oli aloit­ta­nut vii­mei­sim­män kou­lu­tuk­sen­sa ja miten hänen toi­min­tan­sa näyt­ti ulko­puo­li­sis­ta ihail­ta­val­ta: ”ku niin­ku mä alo­tin sen kou­lun nii kaik­ki puhee­nai­heet aina menee sii­hen et hei sä oot nyt (ammat­ti) sil­lee et ei.” Tämä koh­ta oli­si mah­dol­lis­ta­nut tera­peu­tin tul­la men­ta­li­soi­maan psyyk­ki­sen ekvi­va­lens­sin koke­mus­ta ja kut­sua Ant­tia esi­mer­kik­si ela­bo­roi­maan ja tut­ki­maan lisää tätä hänen koke­maan­sa näkö­kul­maa: “ker­ro lisää sii­tä, mil­tä sinus­ta tun­tui tämä ihai­lu, oli­ko sii­nä jotain mui­ta näkö­kul­mia, joi­ta muut eivät ehkä huo­man­neet?” Tämä inter­ven­tio oli­si ehkä saat­ta­nut kään­tää tilan­teet, ja tera­peut­ti oli­si samal­la voi­nut astua sivuun ihai­lua pyy­tä­väs­tä sijoit­ta­mis­koh­tee­na olos­ta.

Teleo­lo­gi­sen moo­din inter­ven­tioi­ta ovat Droze­kin ja Unru­hin (2020) mukaan ensin­nä­kin teleo­lo­gi­sen tar­peen ja vaa­ti­muk­sen empaat­ti­nen vali­doin­ti ja kut­su sit­ten tul­la ela­bo­roi­maan tar­vet­ta tai vaa­ti­mus­ta ja eri­tyi­ses­ti siir­tä­mäl­lä fokus­ta emo­tio­naa­li­seen mer­ki­tyk­seen ja sii­hen, miten se vai­kut­taa asiak­kaa­seen. Teleo­lo­gi­sen moo­din mukai­nen inter­ven­tio oli­si myös ekspli­koi­da ja empaat­ti­ses­ti vali­doi­da yhteyt­tä ulkoi­sen maa­il­man ja sisäi­sen koke­muk­sen välil­lä esi­mer­kik­si tyy­liin ”siis sinul­le, ainoa tapa, että tun­tuu ihan ok:lle, on…” ja seu­raa­vak­si hel­läs­ti kysel­lä kate­go­ri­sia link­ke­jä ulkoi­sen ja sisäi­sen välil­lä. Lisäk­si vie­lä yrit­tä­mät­tä muut­taa asiak­kaan miel­tä tera­peut­ti voi varo­vai­ses­ti jakaa omaa näkö­kul­maan­sa ja tar­vit­taes­sa pyr­kiä tut­ki­maan sen vai­ku­tus­ta.

Ant­ti koki teleo­lo­gi­ses­ti, että kou­lu­tus, jos­sa hän kävi ”mää­rit­te­li käy­tän­nös­sä kaik­ki mun kalen­te­rin kaks vuot­ta koko ajan”, ja hän lin­kit­ti sen kyl­lä sisäi­seen koke­muk­seen: ”mikä niin­ku oli paik­ka pai­koin hyvin­kin ahdis­ta­vaa.” Täs­sä koh­taa tera­peut­ti oli­si voi­nut läh­teä vah­vis­ta­maan sisäi­sen koke­muk­sen tut­ki­mis­ta ja lin­ki­tys­tä ahdis­tuk­sen ja ulkoi­ses­ti mää­ri­tel­lyn kalen­te­rin välil­lä sano­mal­la esi­mer­kik­si: ”voi­daan­ko pysäh­tyä sen äärel­le, että mil­lais­ta se tar­kem­min oli sul­le, kun kalen­te­ri oli val­miik­si mää­ri­tel­ty kak­si vuot­ta, että mil­lai­nen se oli sul­le koke­muk­se­na.”

Drozek ja Unruh (2020) ehdot­ta­vat, että asiak­kaan olles­sa näen­näis­men­ta­li­soi­vas­sa koke­mi­sen tavas­sa eli pre­tend-moo­dis­sa, tera­peut­ti voi tut­kia pre­tend-moo­din laa­juusa­luet­ta käyt­tä­mäl­lä kla­ri­fi­kaa­tio­ta eli sel­kiyt­tä­mis­tä ja tun­teen ela­bo­roin­ti­tek­nii­koi­ta. Pre­tend-moo­dis­sa tun­neyh­tey­den puut­tu­mi­nen ker­ron­nas­ta on kes­keis­tä. Näen­näis­men­ta­li­soi­vaa asia­kas­ta voi sit­ten yrit­tää lii­kut­taa ylei­ses­tä ker­ron­nas­ta yksi­tyis­koh­tai­seen esi­mer­kik­si pyy­tä­mäl­lä tuo­ret­ta esi­merk­kiä tai pyy­tä­mäl­lä vaih­ta­maan fokus­ta asiak­kaan sen­het­ki­seen täs­sä-ja-nyt sub­jek­tii­vi­seen koke­muk­seen. Lisäk­si pre­tend-moo­diin sopi­via inter­ven­tioi­ta ovat intui­tion ja toden vas­tai­set kom­men­tit sekä haas­ta­mi­nen.

Tera­pian alus­sa Antil­la oli usein näen­näis­men­ta­li­soi­va koke­mi­sen­ta­pa, esi­mer­kik­si sil­loin, kun hän puhui pit­kän mono­lo­gin työs­tä ja opis­ke­luis­ta. Droze­kin ja Unru­hin (2020) mal­lin mukai­ses­ti tera­peut­ti oli­si voi­nut lisä­tä Antin men­ta­li­saa­tio­ta tai kat­kais­ta näen­näis­men­ta­li­soi­van puheen­ta­van pyr­ki­mäl­lä herät­tä­mään men­ta­li­saa­tio­ta lii­kut­ta­mal­la kes­kus­te­lua ylei­ses­tä yksi­tyis­koh­tai­seen samal­la tuo­den mukaan sen­het­kis­tä tilan­net­ta. Tera­peut­ti oli­si voi­nut esi­mer­kik­si kom­men­toi­da: ”huh, mul­le tulee vai­ku­tel­ma, että täs­sä on itse asias­sa aika pal­jon kaik­kea, mihin mei­dän sun mie­les­tä oli­si hyvä kes­kit­tyä just tänään?”

Tut­ki­muk­sen rajoi­tuk­set ja tule­vai­suu­den suun­tia

Tulos­ten tul­kin­taan liit­tyy rajoi­tuk­sia, jot­ka on tär­keä ottaa huo­mioon. Eri­tyi­ses­ti pro­jek­tion ja pro­jek­tii­vi­sen iden­ti­fi­kaa­tion tut­ki­mi­sen koh­dal­la on mah­dol­lis­ta tul­ki­ta kaik­ki tera­peu­tin koke­muk­set alien sel­fin sijoit­ta­mi­ses­ta joh­tu­vak­si. Tämä saat­tai­si luo­da vai­ku­tel­man sii­tä, että tera­peut­ti oli­si ollut kuin tyh­jä tau­lu, johon vain sijoi­te­taan alien sel­fin osia. Todel­li­suu­des­sa tera­peut­ti on var­mas­ti tuo­nut usei­ta ihan itses­tään läh­töi­siä mie­len­mai­se­mia vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Muun muas­sa osaa­mat­to­muu­den ja ymmär­tä­mät­tö­myy­den tun­tei­siin on hyvin toden­nä­köi­ses­ti sekoit­tu­nut myös tera­peu­tin omaa koke­mus­ta.

Men­ta­li­saa­tio­teo­rian paris­sa on vii­me vuo­si­na tapah­tu­nut rikas­ta teo­rian kehit­ty­mis­tä nar­sis­min proble­ma­tii­kan tar­kas­te­luun, ja se tar­jo­aa moniin teo­ria­pe­rin­tei­siin integroi­tu­van hoi­to­mal­lin. On myös kiin­nos­ta­vaa huo­ma­ta, miten men­ta­li­saa­tio­teo­ria pyr­kii erot­tau­tu­maan perin­tei­sem­mis­tä nar­sis­min proble­ma­tiik­kaa käsit­te­le­vis­tä teo­riois­ta. Drozek ja Unruh (2020) tuo­vat esiin sen, että men­ta­li­saa­tio­teo­rian näkö­kul­mas­ta alien sel­fin sijoit­ta­mi­sen tar­koi­tuk­se­na ei ole sisäi­sen objek­ti­suh­teen aktua­li­soi­tu­mi­nen, itse­tun­non sää­te­ly tai puo­lus­tau­tu­mi­nen haa­voit­tu­vuut­ta koh­taan, vaan nime­no­maan pro­jek­tion akti­voi­tu­mi­sen tar­koi­tuk­se­na on palaut­taa ja säi­lyt­tää koke­mus itsen jat­ku­vuu­des­ta ja omas­ta kohe­rens­sin­tun­tees­ta. Tämä näkö­kul­ma mah­dol­lis­taa myös nar­sis­min proble­ma­tii­kan stig­ma­ti­soi­mi­sen vähe­ne­mi­sen.

Kir­jal­li­suus

Allen, Jon G.; Fona­gy, Peter & Bate­man, Ant­ho­ny W. (2008). Men­ta­lizing in cli­nical prac­tice. Arling­ton, VA: Ame­rican Psyc­hiat­ric Publis­hing.

Bate­man, Ant­ho­ny W. & Fona­gy, Peter (2016). Men­ta­liza­tion based treat­ment for per­so­na­li­ty disor­ders: A prac­tical gui­de. Oxford, UK: Oxford Uni­ver­si­ty Press.

Brum­mel­man, Eddie; Tho­maes, San­der; Nele­mans, Ste­fa­nie A.; Oro­bio de Castro, Bram; Over­beek, Geert­jan & Bush­man, Brad J. (2015). Ori­gins of narcis­sism in children. Procee­dings of the Natio­nal Aca­de­my of Sciences of the Uni­ted Sta­tes of Ame­rica, 112, 3659–3662.

Drozek, Robert P. & Unruh, Bran­don T. (2020). Men­ta­liza­tion-based treat­ment for pat­ho­lo­gical narcis­sism. Jour­nal of Per­so­na­li­ty Disor­ders, 34(Suppl), 177–203.

Fona­gy, Peter; Ger­ge­ly, Györ­gy; Jurist, Elliot L. & Tar­get, Mary (2002). Affect regu­la­tion, men­ta­liza­tion, and the deve­lop­ment of the self. New York, NY: Other Press.

Fona­gy, Peter & Tar­get, Mary (2005). Some reflec­tions on the the­ra­peu­tic action of psyc­hoa­na­ly­tic the­ra­py. Teok­ses­sa Auer­bach, John S.; Levy, Ken­neth N. & Schaf­fer, Car­rie E. (toim.), Rela­ted­ness, self-defi­ni­tion and men­tal repre­sen­ta­tion: Essays in honor of Sid­ney J. Blatt, 191–212. Lon­too, UK: Rout­led­ge.

Iko­nen, Pent­ti & Rec­hardt, Eero (1994). Tha­na­tos, häpeä ja mui­ta tut­kiel­mia. Hel­sin­ki: Yli­opis­to­pai­no.

Kei­nä­nen, Mat­ti (2017). Men­ta­li­saa­tio­hoi­to­me­ne­tel­mien teo­reet­ti­set perus­teet ja toteu­tus. Teok­ses­sa Lai­ti­nen, Irme­li & Olli­kai­nen, Sei­ja (toim.), Men­ta­li­saa­tio teo­rias­ta käy­tän­töön, 82–105. Hel­sin­ki: The­ra­peia-sää­tiö.

Kei­nä­nen, Mat­ti & Mar­tin, Min­na (2019). Mie­li meis­sä. Tasa­pai­nois­ta arkea mie­len­tä­mi­sen kei­noin. Hel­sin­ki: Kir­ja­pa­ja.

Krist­manns­dot­tir, Gudrun (2021). Syö­mis­häi­riöi­den tera­peut­ti­sen hoi­don haas­teet. Psy­ko­te­ra­pia, 40(2), 93–106.  

Nol­te, Tobias; Bol­ling, Daniel­le Z.; Hudac, Cait­lin M.; Fona­gy, Peter; Mayes, Lin­da & Pelph­rey, Kevin A. (2013). Brain mec­ha­nisms under­lying the impact of attach­ment-rela­ted stress on social cog­ni­tion. Fron­tiers in Human Neu­roscience, 7, 816.

Ogrod­niczuk, John S.; Piper, Wil­liam E.; Joyce, Ant­ho­ny S.; Stein­berg, Paul I. & Dug­gal, Sat­na (2009). Inter­per­so­nal problems associa­ted with narcis­sism among psyc­hiat­ric out­pa­tients. Jour­nal of Psyc­hiat­ric Research, 43, 837–842.

Pis­to­le, M. Caro­le (1995). Adult attach­ment sty­le and narcis­sis­tic vul­ne­ra­bi­li­ty. Psyc­hoa­na­ly­tic Psyc­ho­lo­gy, 12(1), 115–126.

Schwarz­kopf, Kath­leen; Straus, Doris; Porsch­ke, Hild­burg; Znoj, Hans­jörg; Con­rad, Nat­ha­lie; Sch­midt-Truck­säss, Arno & von Känel, Roland (2016). Empi­rical evi­dence for a rela­tions­hip between narcis­sis­tic per­so­na­li­ty traits and job bur­nout. Bur­nout Research, 3, 25–33.

Sep­pä­nen, Eeva-Lee­na (1998). Vuo­ro­vai­ku­tus pape­ril­la. Teok­ses­sa Tai­nio, Lii­sa (toim.), Kes­kus­te­lu­na­na­lyy­sin perus­teet, 18‒31. Tam­pe­re: Vas­ta­pai­no.

Stern, Bar­ry L.; Yeo­mans, Frank E.; Dia­mond, Dia­na & Kern­berg, Otto F. (2013). Trans­fe­rence-focused psyc­hot­he­ra­py for narcis­sis­tic per­so­na­li­ty. Teok­ses­sa Ogrod­niczuk, John S. (toim.), Unders­tan­ding and trea­ting pat­ho­lo­gical narcis­sism, 235–252. Was­hing­ton, DC: Ame­rican Psyc­ho­lo­gical Associa­tion.

Stof­fers, Jut­ta M.; Völlm, Bir­git A.; Rüc­ker, Gre­ta; Tim­mer, Ant­je; Huband, Nick & Lieb, Klaus (2013). Psyc­ho­lo­gical the­ra­pies for people with bor­der­li­ne per­so­na­li­ty disor­der. Cochra­ne Data­ba­se of Sys­te­ma­tic Reviews, 2, 1–255.

Tritt, Sho­na M.; Ryder, Andrew G.; Ring, Ange­la J. & Pincus, Aaron L. (2010). Pat­ho­lo­gical narcis­sism and the depres­si­ve tem­pe­ra­ment. Jour­nal of Affec­ti­ve Disor­ders, 122, 280–284.

Wal­lace, Har­ry M. (2011). Narcis­sis­tic self-enhance­ment. Teok­ses­sa Camp­bell, Keith W. & Mil­ler, Jos­hua D. (toim.), The hand­book of narcis­sism and narcis­sis­tic per­so­na­li­ty disor­der: Theo­re­tical approac­hes, empi­rical fin­dings, and treat­ments, 309–318. Hobo­ken, NJ: John Wiley & Sons.

Win­nicott, Donald W. (1960). Ego dis­tor­tion in terms of true and fal­se self. Teok­ses­sa The matu­ra­tio­nal proces­ses and the faci­li­ta­ting envi­ron­ment. Stu­dies on the theo­ry of emo­tio­nal deve­lop­ment, 140–152. New York: Inter­na­tio­nal Uni­ver­si­ties Press.

Win­nicott, Donald W. (1971/1982). Playing and rea­li­ty. New York: Tavis­tock.