Valitse vuosi:
2026 2025 2024 2023 2022 2021 2020 2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982


Avaa näköisversio

Kaisa-Maria Leskinen & Tolsa-Saloheimo Riikka: Maan korvessa kulkevi 

Kuva. Aino Keinä­nen: Kuun­teli­ja (2019).
Sekatekni­ik­ka paper­ille 50 x 40 cm.

Kat­seemme hakeu­tuu lapseen. Seu­raamme junas­sa tai met­rossa, pihal­la tai kadul­la hänen ole­mus­taan, puuhi­aan ja vuorovaiku­tus­taan mui­hin, ehkä van­hempaan tai kaveri­in rin­nal­la. Miten lap­si on itsen­sä kanssa ja miten hän tulee nähdyk­si? Mil­lainen mie­len maas­to hän­tä ympäröi? Näyt­täy­tyykö maan kor­pi hänelle pelot­ta­vana, täyn­nä uhkia ja epä­var­muut­ta – vai kut­suuko mie­len met­sä houkut­tel­e­vana, onko ilah­dut­tavia yllä­tyk­siä luvas­sa? Kuka tai ketkä kulke­vat lapsen kanssa, miten hän kokee yksinäisyy­den? Lap­si kuulee maail­man sel­l­aise­na kuin hänet on kuultu.

Kat­somme nuor­ta, vai kään­tyykö kat­seemme pois ja halu­amme sulkea kor­vamme? Uskallam­meko nähdä, mil­lainen on nuoren maail­ma? Huo­maam­meko toivon, voiman, mah­dol­lisu­udet – sel­l­aisen tule­vaisu­u­den, jota emme ole osan­neet kuvitel­lakaan? Nuoren kat­somi­nen voi olla pelot­tavaa. Nuoru­us on unelmien polku­jen ohel­la ahdis­tuk­sen, muu­tosten ja pelko­jen maasto.

Immi Hel­lén (1884) tavoit­taa ”Maan korves­sa kulke­vi lap­sosen tie” ‑laulun­sa sanoil­la ja P. J. Han­nikainen sävelin useille meille tut­tua tun­nel­maa. Kenet saamme enke­lik­semme? Joskus polku johtaa psykoter­apeutin huoneeseen. Siel­lä psykoter­apeut­ti alkaa lapsen tai nuoren ja hänen van­hem­muut­tansa hoitavien aikuis­ten kanssa tutkia tun­nelmia ja mie­len kuvia men­neistä maas­toista. Jos olemme voineet rohkeasti ja lem­peästi kat­soa omaan lap­su­u­teemme ja nuoru­u­teemme, on meil­lä mah­dol­lisu­us kuul­la kohtaa­maamme las­ta tai nuor­ta rakkaudella.

Tämän vuo­den ensim­mäisessä Psykoter­apia-lehden numerossa julka­isti­in varhaisen vuorovaiku­tuk­sen psykoter­api­aan liit­tyviä ansiokkai­ta kir­joituk­sia. Nyt on kädessäsi vuo­den viimeinen numero, joka ete­nee teemoil­laan lap­su­u­teen ja nuoruuteen.

Hen­na Suopan­ki jatkaa varhaisen vuorovaiku­tuk­sen tutkimista kuvaa­mal­la, miten vau­va­havain­noin­nin opit siir­tyvät psykoter­api­ahuoneeseen. Psykoter­api­an trans­fer­enssisuhde peilaa aina kaikkien psykoter­api­ahuoneessa ole­vien omi­in varhaisi­in kokemuksiin.

Pauli­ina Man­nisen artikke­lis­sa kuvataan, mitä kaikkia tun­tei­ta ja tun­nelmia ikä­tover­it, sis­aruk­set meis­sä matkalla herät­tävät. Sis­aru­us voi olla kir­peää tais­telua ja kil­pailua, niin kuin Tuhki­mo-sadus­sa, tai kor­vaam­a­ton­ta toveru­ut­ta, niin kuin Han­nus­sa ja Ker­tus­sa. Man­ni­nen pohtii myös isom­man sis­aruk­sen tilan­net­ta pikku­sis­aruk­sen syn­tyessä. Jokainen tun­nistaa tarpeen olla jollekulle kaikkien tärkein, kaikkein rakastetuin.

Niina Rita ja Kaisa-Maria Lesk­i­nen ovat sekä kir­joit­ta­neet että luen­noi­neet nuoru­u­teen liit­tyvistä aiheista. Tee­manu­merossamme Rita ja Lesk­i­nen vievät mei­dät eläväl­lä taval­la sel­l­aisen suon tun­nelmi­in, jos­sa psykoter­apeut­ti sijoite­tun tai adop­toidun nuoren kanssa tar­poo. Ado­les­cence-tv-sar­jan arvios­saan Leena Granlund havah­dut­taa mei­dät näkemään nuorten kor­pi­matkan pimeimpi­in sokkeloihin.

Jot­ta psykoter­apeut­ti pystyy selviy­tymään soi­sis­sakin maas­tois­sa, tarvit­see hän hyvät kumisaap­paat ja riit­tävän laadukkaat tekniset varus­teet. Pauli­ina Pakalén pohtii kir­joituk­ses­saan tulk­in­taa lapsen psyko­ana­ly­y­sis­sä. Las­ten hoidois­sa tulk­in­ta on eri­laista kuin aikuisil­la. Kysymys on kiin­nos­ta­va ja koko ajan muut­tu­va. Kenelle tulki­ta, mitä tulki­ta ja miten tulki­ta? Eri­tyisen kiin­nos­ta­va on Pauli­inan esi­in nos­ta­ma käsite tulk­it­sem­i­nen van­hempi­en kaut­ta. Kun lapsen psykoter­apeut­ti on nyky­isin useim­miten myös van­hem­muu­den työn­tek­i­jä, on hänel­lä mah­dol­lisu­us välil­lä istah­taa karpalomät­täälle mar­jo­ja mais­tele­maan äidin ja isän kanssa. Lap­si tem­meltää toisaal­la ja samal­la yhtaikaa hei­dän silmien­sä alla.

Lapset toimi­vat ja usein myös leikkivät psykoter­apeutin huoneessa. Vien­na Pyn­nö­nen vie mei­dät aikuis­ten leikkien maail­maan näyt­täen, miten lap­su­u­den ja nuoru­u­den teemat ovat läs­nä läpi elämän. Leik­ki on taidet­ta, ja taide on leikkiä.

Riik­ka Tol­sa-Salo­heimo houkut­telee kon­gres­siter­veisil­lään meitä kokeile­maan, miltä lap­su­u­den hiekkaleikkien hiek­ka tun­tu­isi käsis­sä. Niin lap­sille, nuo­rille kuin aikuisillekin sopi­va sand­play-ter­apia tar­joaa reitin tiedosta­mat­tomaan. Sohvien maail­mas­sa on siir­ryt­ty sohval­ta soit­tamisen ja äänen äärelle. Musi­ikkip­sykoter­apeut­ti Han­na Hakomä­ki on Kaisa-Maria Leskisen haas­tatelta­vana. Kir­jal­lisu­us­pal­stalle on koot­tu tiivis paket­ti kir­joista, joi­ta las­ten ja nuorten psykoter­apeu­tit voivat käyt­tää työvä­lineinään. Mitäpä jos kysy­isimme aikuiseltakin hänen lap­su­u­den lem­p­isat­u­aan? Tulisiko ter­api­ahuoneeseen piparkakku­talon tuok­su, myrkky­ome­nan maku tai sat­umet­sän var­jot ja val­ot? Lehden kolum­nisti, aikuisp­sykoter­apeut­ti Erk­ki Heinonen pohtii, miten lap­su­us näkyy aikui­sis­sa ja hei­dän psykoterapioissaan.

Kuvataiteil­i­ja Aino Keinäsen kos­ket­ta­va Kuun­teli­ja-teos pääkir­joituk­sen yhtey­dessä vie mei­dät kor­ves­ta kor­vaan, kuun­teli­jan luo. Aino liit­tyy myös ylisukupolvis­es­ti Ther­a­peiaan: Ain­on isoäi­ti Elli Keinä­nen oli ther­a­peialainen las­tenpsykoter­apeut­ti, joka oli myös Riik­ka Tol­sa-Salo­hei­mon täti.

Palaamme takaisin ter­api­ahuoneeseen: vähitellen psykoter­api­an kart­taan alkaa piir­tyä uusia, kiin­nos­tus­ta herät­täviä maas­to­ja, met­sät muut­tuvat vähem­män uhkaaviksi ja kauneus saat­taa kim­meltää ter­apeutinkin silmis­sä. Kuulemme lap­su­u­den kor­pi­en kuiskin­taa aikuisenkin koh­dates­samme. Maan kor­ves­ta, tiedosta­mat­tomas­ta tuleekin tur­val­lisen uteliaisu­u­den elämän­mit­tainen kohde. Tämä tee­manu­mero on kun­ni­anosoi­tus pien­ten ja nuorten ihmis­ten rohkeudelle etsiä ja löytää oma polkun­sa ja asuin­si­jansa tässä maailmassa.

Kaisa-Maria Lesk­i­nen & Riik­ka Tolsa-Saloheimo

Lapset ja nuoret ‑numeron vierail­e­vat päätoimittajat