Hannu Säävälä: Jill Savege Scharff: Psychoanalysis online

Han­nu Säävälä

Psykoter­api­aa verkon välityksellä?

Savege Scharff, Jill (toim.) (2013). Psy­cho­analy­sis online: Men­tal health, telether­a­py, and train­ing. Library of Tech­nol­o­gy and Men­tal Health. Lon­don: Karnac Books.
— (2015). Psy­cho­analy­sis online 2: Impact of tech­nol­o­gy on devel­op­ment, train­ing, and ther­a­py. Library of Tech­nol­o­gy and Men­tal Health. Lon­don: Karnac Books.

Kolme vuot­ta sit­ten keskustelin Liet­tuan Kau­na­sis­sa paikallis­ten ana­lyytikko­jen kanssa. Kau­nasin psyko­ana­lyyt­ti­nen yhdis­tys oli tuol­loin yksi tuor­eim­mista IFPS:n (Inter­na­tion­al Fed­er­a­tion of Psy­cho­an­a­lyt­ic Soci­eties) jäsen­jär­jestöistä. He oli­vat saa­neet ana­lyytikkok­oulu­tuk­sen­sa nor­jalaisil­ta koulu­tu­s­ana­lyytikoil­ta, jot­ka kävivät lyhyehköil­lä vierailuil­la Kau­na­sis­sa ja tekivät tiivi­itä ana­lyy­se­ja Freudin tapaan paikallis­ten kan­di­daat­tien kanssa, jot­ta nämä voisi­vat vähitellen pätevöi­tyä psyko­ana­lyytikoik­si. Jär­jeste­ly kuu­losti tavat­toman työläältä, mut­ta sil­loisen käsi­tyskykyni mukaan ain­oal­ta mah­dol­liselta taval­ta siirtää psyko­ana­lyyt­tista osaamista uudelle paikkakunnalle.

Tääl­lä Oulus­sa joudumme tör­määmään yhä use­am­min hiukan samankaltaisi­in tilanteisi­in kuin nuo nor­jalaiset ja kau­nasi­laiset, kun pitkin Pohjois-Suomea tulee psykoter­api­aa koske­via puhelui­ta ja yhtey­de­not­to­ja. Esimerkik­si joku pienel­lä paikkakun­nal­la asu­va ammat­ti­lainen halu­aa opiskel­la psykoter­apeu­tik­si tai vaikka­pa taivalkoske­lainen poti­las ottaa yhteyt­tä ja kysyy, voisiko aloit­taa vas­taan­otol­lani psykoter­api­an masen­nuk­sen­sa hoita­misek­si. Hänelle kuu­luu vas­ta­ta, että tiivi­in tutki­van kak­si ker­taa viikos­sa tapah­tu­van psykoter­api­an toteut­ta­mi­nen ei ole mah­dol­lista, kos­ka run­saan 150 km:n väli­mat­ka on liian pitkä kul­jet­tavak­si kak­si ker­taa viikos­sa. Sehän tietäisi yhteen­sä yli 600 km:n ajo­matkaa joka viikko ja läh­es kah­den viikko­työpäivän käyt­tämistä han­kkeeseen. Nykyään jotkut yrit­tävät ratkaista tämän ongel­man yhdis­tämäl­lä viikon kak­si tapaamista yhdek­si 90–100 min­uutin kohtaamisek­si. Sil­loin ei tarvitse ajaa kuin 300 km ja ter­api­an toteut­tamiseen kuluu aikaa (oma­l­la autol­la ajaes­sa) vain kuusi tai seit­semän tun­tia viikossa.

Entäpä mitä teen, kun ana­lyysipoti­laani ilmoit­taa lähtevän­sä vuodek­si vaikka­pa Skot­lanti­in opiske­li­javai­h­toon? Lopetam­meko ana­lyysin aloit­taak­semme sen sit­ten uudelleen myöhem­min? Yritänkö estää poti­las­tani lähtemästä?

Maail­mal­la ei ole jää­ty tumput suo­rana sei­so­maan edel­lä maini­tun kaltais­ten ongelmien edessä. Yhdys­val­ta­lainen psyko­ana­lyytikko ja psyki­a­tri­an pro­fes­sori Jill Savege Scharff on koon­nut kak­si mit­tavaa ja per­in­po­h­jaista artikke­likokoel­maa psyko­ana­lyysin, psykoter­api­an, työno­h­jauk­sen ja koulut­tamisen toteut­tamis­es­ta verkkovälit­teis­es­ti. Teosten käsit­telemät aiheet pain­ot­tuvat tek­nol­o­gis­ten apu­vä­linei­den tuot­tami­in haasteisi­in ja mah­dol­lisuuk­si­in psykoter­apeut­tises­sa kanssakäymisessä. Teknis­ten ratkaisu­jen esit­te­ly on mukana kir­jois­sa, mut­ta se jää perustel­lusti sivu­osaan. Toki tekni­ikkaa täy­tyy tun­tea ja sosi­aalisen medi­an (somen) lainalaisuuk­si­in täy­tyy pere­htyä. Kir­jat sisältävät myös mie­lenki­in­toisia pohd­in­to­ja some-aikakau­den tuomista uusista haasteista kuten net­ti­pornoad­dik­tios­ta ja muus­ta verkko­ri­ip­pu­vu­ud­es­ta, sekä uusien elämän­tapo­jen ja mah­dol­lisuuk­sien tuomista maail­manku­van ja per­soon­al­lisu­u­den muutoksista.

Savege Scharff toteaa, että maail­ma muut­tuu ympäril­lämme, ja mei­dän psykoter­apeut­tien ja ana­lyytikko­jen täy­tyy osa­ta pohtia ja arvioi­da, mille asioille sanomme kyl­lä ja mis­tä kieltäy­dymme. Hänen mukaansa on toden­näköistä, että pidät­täy­tymi­nen kokon­aan verkko- eli videovälit­teis­ten ter­api­a­palvelu­iden (eli esimerkik­si Skype-välit­teis­ten ter­api­akeskustelu­jen) tar­joamis­es­ta saat­taa olla pitem­män päälle haitallista poti­laillemme ja psyko­ana­lyyt­tisille yhteisöille. Toisaal­ta net­tit­er­api­at, jois­sa poti­las tekee ennal­ta laa­dit­tu­ja tehtäviä kuntoutu­ak­seen, eivät vaiku­ta kovin hyvin psyko­ana­lyyt­tiseen viiteke­hyk­seen istuvil­ta. Mei­dän on myös hyvä olla real­is­te­ja sen suh­teen, että jotkut ter­apeu­tit ja ana­lyytikot koke­vat verkkovälit­teisyy­den myön­teis­es­ti, mut­ta toisille verkkovälit­teis­ten palvelu­jen tar­joami­nen tun­tuu aivan mahdottomalta.

Me esidig­i­taalisen ajan ter­apeu­tit eli ”van­han liiton” edus­ta­jat olemme tot­tuneet kohtaa­maan toiset ihmiset elävänä edessämme emmekä dig­i­taal­isi­na hah­moina. Meille on luon­nol­lista lukea paper­il­ta eikä ruudul­ta ja me suosimme yhden asian tekemistä ker­ral­laan. Meille some-maail­ma saat­taa näyt­tää ongelmien tyys­si­jal­ta – net­ti­pornoa, peliri­ip­pu­vu­ut­ta, niskakyh­myjä ja ryh­tiviko­ja, seka­sor­toista fak­to­jen ja tun­nelmien tilkkutäkkiä, eristäy­tymistä, uuden­laisia rikok­sia, maanista suo­jau­tu­mista ja pakoa ahdis­tuk­ses­ta. Mut­ta some-maail­ma voi olla myös mah­dol­lisu­us kasvu­un. Eri­lainen tai syr­jäy­tynyt nuori saat­taa löytää verkon väl­i­tyk­sel­lä kaltaisi­aan vaikka­pa Aus­tralias­ta, some-ystävyys voi lujit­taa sosi­aal­ista verkos­toa tai verkon kaut­ta voi päästä käsik­si oleel­liseen tietoon tai keskusteluun.

Savege Scharf­fin kah­den kir­jan sisäl­löstä anta­nee jonkin­laisen kuvan, kun kat­soo, mitä jotkut kir­joit­ta­jista pohti­vat. Michael Stadter analysoi Thomas Ogdenin käsitet­tä psyko­ana­lyyt­ti­nen kol­mas ja arvioi, miten tekniset apu­vä­li­neet voivat muoka­ta koke­mus­tamme siitä. Angela Mar­tin pohtii puhe­li­men ja verkon käyt­töön liit­tyviä kli­in­isiä, eet­tisiä ja käytän­nöl­lisiä näkökul­mia. Charles Han­ly kuvaa onnis­tunut­ta psyko­ana­lyysia puhe­li­men väl­i­tyk­sel­lä. Anna Kudi­yaro­va Kazak­stanista pohtii ana­lyytikkok­oulu­tuk­sen­sa verkkovälit­teisiä ulot­tuvuuk­sia. Lin Tao arvioi kri­it­tis­es­ti verkko­ana­lyysin mah­dol­lisuuk­sia ja tuo esi­in sen rajoit­tei­ta. Yolan­da de Varela analysoi verkkoter­api­an etu­ja esimerkik­si eristäy­tymisalt­tiud­es­ta kär­sivil­lä poti­lail­la. Glen O. Gab­bard pohtii senio­r­i­ana­lyytikon keino­ja sopeu­tua someen ja anonymi­teetin mene­tyk­seen siten, että säi­lyt­tää kyvyn pitää psyko­ana­lyysi reflek­ti­ivisenä prosessina.

Asbed Aryan toteaa artikke­lis­saan: ”Ajoit­tain ja tietyis­sä olo­suhteis­sa per­in­teinen (psykoter­apeut­ti­nen) asetel­ma täy­tyy miet­tiä uudelleen, jot­ta se sovel­tu­isi muut­tuvan maail­man vaa­timuk­si­in sopi­vak­si.” Voisiko asi­aa sen selvem­min kiteyt­tää. Mei­dän täy­tyy olla ylpeitä osaamis­es­tamme ja vaalia psyko­ana­lyyt­tisen läh­estymis­ta­van parhai­ta puo­lia, mut­ta samal­la joudumme koko ajan arvioimaan sitä, mikä vah­vas­sa per­in­teessämme on pysyvää ja säi­lyt­tämisen arvoista ja mikä ei ole vält­tämätön­tä. Ihmiset ja poti­laat elävät muut­tuvas­sa some-maail­mas­sa ja muut­ta­vat maail­maa uuden­laisek­si. Suosit­te­len, että me psyko­ana­lyyt­tiset ter­apeu­tit ja ana­lyytikot liitymme joukkoon. Olisi main­io­ta, jos saisimme kokoon joukon ana­lyytikko­ja ja ter­apeut­te­ja, jot­ka ovat pää­tyneet työsken­telemään myös verkkovälit­teis­es­ti. Voisimme vai­h­taa ajatuk­sia ja kehit­tää työtämme – somes­sa, mis­säpä muualla.