Martti Tuohimetsä: Sote ja psykoterapia

Varak­kaat ihmi­set voi­vat ostaa psy­ko­te­ra­pi­aa omil­la rahoil­laan, eikä yhteis­kun­nal­la ole sii­hen sano­mis­ta. Tak­sat ja mene­tel­mät sekä muut sään­nöt ovat sil­loin psy­ko­te­ra­peut­tien hal­lin­nas­sa.

Sil­loin kun yhteis­kun­ta osal­lis­tuu rahoi­tuk­seen Kelan kun­tou­tus­va­ro­jen kaut­ta, se halu­aa tul­la väliin ja kont­rol­loi­da, mitä se on psy­ko­te­ra­peu­teil­ta osta­nut ja min­kä ver­ran se hoi­toa tai kun­tou­tus­ta kus­tan­taa. Se halu­aa myös seu­ra­ta hoi­don kul­kua ja tar­vit­taes­sa puut­tua sii­hen. Psy­kiat­rin pitää aset­taa ensin diag­noo­si ja 3 kk:n kulut­tua, jos on ollut käyn­te­jä tai mui­ta hoi­to­y­ri­tyk­siä, voi­daan hakea Kelan kun­tou­tus­va­ro­ja. Kela voi osal­lis­tua tera­pi­aan enim­mil­lään 57,60 € sum­mal­la käyn­tiä koh­ti. Vuo­sit­tain tar­vi­taan uusi lää­kä­rin­lausun­to sekä psy­ko­te­ra­peu­tin raport­ti kun­tou­tuk­sen edis­ty­mi­ses­tä. Näin toi­mien on halut­tu var­men­taa psy­ko­te­ra­pi­aan ryh­ty­mi­sen tar­peel­li­suus ja kun­tou­tuk­sen seu­ran­ta vuo­den välein.

Jos Kelan tuke­man kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pia lak­kau­tet­tai­siin ja sen jär­jes­tä­mi­nen siir­tyi­si maa­kun­tien vas­tuul­le, lisään­tyi­si yhteis­kun­nan kont­rol­li rajus­ti. On kaa­vail­tu ammat­ti­lai­sil­le tar­koi­tet­tua jul­ki­ses­ti rahoi­tet­tu­jen psy­ko­te­ra­pioi­den laa­tu­re­kis­te­riä, jon­ka avul­la voi­daan seu­ra­ta, mikä tera­pia­muo­to kul­le­kin poti­laal­le sopii ja mil­lais­ten sai­rauk­sien ja diag­noo­sien hoi­dos­sa tera­peut­ti on hyvä. Sen käyt­töön­ot­toa on suun­ni­tel­tu jo täl­le vuo­del­le. Poti­lai­den oirei­lua ja sen kehi­tys­tä mitat­tai­siin lomak­keil­la ja muil­la oireyh­ty­mä­koh­tai­sil­la mit­ta­reil­la.

Myös psy­ko­te­ra­peut­tien omi­nai­suuk­sia ryh­dyt­täi­siin seu­raa­maan, ja hei­tä voi­tai­siin kil­pai­lut­taa. Psy­ko­te­ra­peut­ti oli­si ikään kuin ali­hank­ki­ja, jon­ka työn kont­rol­loi­ja­na maa­kun­nat eli käy­tän­nös­sä psy­kiat­ri­set polikli­ni­kat toi­mi­si­vat. Psy­ko­te­ra­peu­tit, vaik­ka ovat psy­ko­te­ra­pian asian­tun­ti­joi­ta, jou­tui­si­vat siis sopeu­tu­maan pää­sään­töi­ses­ti mui­den kuin psy­ko­te­ra­pi­aa käy­tän­nös­sä tun­te­vien tai teke­vien taho­jen mää­rit­te­le­miin puit­tei­siin ja reu­naeh­toi­hin. HUS:n psy­kiat­rian toi­mia­la­joh­ta­ja Mat­ti Holi pitää laa­tu­re­kis­te­rien mer­ki­tys­tä val­lan­ku­mouk­sel­li­se­na.

On arvoi­tuk­sel­lis­ta, miten jul­ki­set polikli­ni­kat pys­tyi­si­vät teke­mään arvioi­ta psy­ko­te­ra­pian tar­pees­ta kai­kil­le niil­le vähä­va­rai­sil­le, jot­ka jou­tu­vat hake­maan Kelan tukea psy­ko­te­ra­pi­aan, kun ne eivät sel­viä sii­tä­kään kuor­mas­ta, mikä niil­lä ennes­tään on. Ne kyke­ne­vät monin pai­koin otta­maan vas­taan vain osan niis­tä poti­lais­ta, jot­ka lää­kä­rin lähet­teel­lä pyr­ki­vät hoi­toon. Oli­si olta­va lähes psy­koot­ti­nen, jot­ta kir­jau­tu­mi­nen psy­kiat­ri­sek­si poti­laak­si ter­vey­den­huol­toon onnis­tui­si. Eikä tämä kir­jau­tu­mi­nen var­maan­kaan kaik­kia psy­ko­te­ra­pian tar­pees­sa oli­joi­ta miel­lyt­täi­si. Avo­hoi­top­sy­kiat­ria, jota on äsket­täin­kin medias­sa mai­nit­tu krii­siy­ty­neek­si, on ollut lähe­te­pak­koi­neen ja ras­kaas­ti medi­ka­li­soi­tu­nee­na kan­kea ja hidas toi­mi­ja. Toi­min­ta on diag­noo­si­kes­keis­tä, ja joh­dol­la on ollut voi­ma­kas pyr­ki­mys siir­tyä käyt­tä­mään oirei­siin kes­kit­ty­viä kog­ni­tii­vi­sia ja rat­kai­su­kes­kei­siä lyhyi­tä inter­ven­tioi­ta.

Mik­si tar­vit­tai­siin Mat­ti Holin mai­nit­se­ma val­lan­ku­mous? Ei tun­nu uskot­ta­val­ta, että nykyi­nen Kelan kun­tou­tus­jär­jes­tel­mä oli­si val­lan­ku­mouk­sen tar­pees­sa. Päin­vas­toin, se mah­dol­lis­taa yksi­tyi­si­nä amma­tin­har­joit­ta­ji­na toi­mi­vien psy­ko­te­ra­peut­tien muka­na olon myös vähä­va­rais­ten psy­ko­te­ra­pi­aa tar­vit­se­vien hoi­dos­sa ja kun­tou­tuk­ses­sa. Tulee vai­ku­tel­ma, että pelis­sä on ideo­lo­gi­sia motii­ve­ja ja val­ta­po­li­tiik­kaa, halua pääs­tä ohjaa­maan ja kont­rol­loi­maan, epä­luot­ta­mus­ta psy­ko­te­ra­pian ammat­ti­lai­sia koh­taan.

Kun tie­toa eri psy­ko­te­ra­pia­me­ne­tel­mien vai­kut­ta­vuu­des­ta ja sen taus­ta­te­ki­jöis­tä on run­saas­ti, pitä­nee­kö yli­opis­to­sai­raa­loi­den arvioi­da psy­ko­te­ra­pia­me­ne­tel­miä ja osaa­mi­sen yllä­pi­toa käy­tän­nön klii­ni­sen työn puit­teis­sa? Tie­de­tään, että koko­nais­val­tai­nen ja laa­jem­min kuin pelk­kiin oirei­siin kes­kit­ty­vä psy­ko­dy­naa­mi­nen psy­ko­te­ra­pia on sopi­vam­pi hoi­to kuin lyhyt­te­ra­piat sil­loin, kun oirei­ta on ollut pitem­mäl­lä aika­vä­lil­lä tai ne eivät kyt­key­dy sel­keäs­ti kul­loi­seen­kin elä­män­ti­lan­tee­seen.

Aktii­vi­ses­ti lob­baa­mal­la, pitä­mäl­lä yhteyt­tä polii­tik­koi­hin ja hal­lin­non vir­ka­mie­hiin on jo saa­tu osit­tai­sia tulok­sia siten, että Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pioi­den jat­ku­mi­sel­le on saa­tu aika­li­sä. Nyt ei kui­ten­kaan kan­na­ta olla vie­lä tyy­ty­väi­nen, aktii­vi­suu­den pitää jat­kua. Leh­den kes­kus­te­lu­nurk­ka voi­si osal­taan olla sopi­va paik­ka pun­ta­roi­da näi­tä kysy­myk­siä. Myös val­lan­ku­mouk­sen kan­nat­ta­jat voi­si­vat tul­la tän­ne perus­te­le­maan näke­myk­si­ään.

Mart­ti Tuo­hi­met­sä