Martti Tuohimetsä: Päätoimittajan vaihtuessa

Kun uusi vastaava päätoimittaja Markus Johansson on aloittamassa työnsä, antaa se entiselle päätoimittajalle aiheen muutamiin hajanaisiin huomioihin pitkän työrupeaman varrelta. Lehteä on painettu noin 1350 kappaletta neljä kertaa vuodessa. Kuka tahansa on voinut siihen kirjoittaa, kunhan tekee sen ymmärrettävästi ja asia kytkeytyy jotenkin psykoterapiaan. Toimituskunta on huolehtinut aineiston hankinnasta, ja toimitusneuvosto on taustalla tukenut ja linjannut toimintaa.

Psykoanalyysin kulta-aika kesti 1980-luvulle saakka, jolloin alkoi käänne, kun kognitiiviset mallit valtasivat alaa akateemisessa maailmassa ja julkisella puolella psykiatriassa. Tuolloin psykoterapian kenttää hallitsivat Suomen Psykoanalyyttinen Yhdistys ja Therapeia. Freudilaisen psykoanalyysin arvostus ja brändi oli ylivoimainen. Therapeialla ei ollut esittää kiinteää metapsykologista teoriaa. Se oli saanut vaikutteita muun muassa filosofiasta, sosiaalitieteistä, antropologisesta lääketieteestä ja korosti yhteisöllisten tekijöiden merkitystä sairastamisessa. Koulutusyhteisöjen välit olivat kireät, yhteistyötä ei ollut. Jälkeenpäin katsoessa molemmilla puolilla oli ylivireistä optimismia omien teorioiden suhteen. Yhteistä niille on ollut myös tiukasti humanistinen ja hermeneuttinen asenne, joka sulki ulkopuolelle positivistisiksi ja esineellistäviksi katsotut näkökulmat. Tämä on ongelmallista, sillä sittemmin on ymmärretty, että neurokognitiivinen tiedostamaton ja siinä olevat algoritmit ohjaavat pääosin mielen toimintaa. Samoin on ongelmallista, kun psykoanalyysin sanotaan olevan autonominen, muunlaisesta tietämisestä riippumaton omalakinen tieteellinen menetelmä. Siitä on kuitenkin poikinut suuri määrä erilaisia käytännön sovelluksia ja koulukuntia sekä laaja aiheeseen liittyvä kirjallisuus, joka on loppumaton aarreaitta. Ristiriidat koulukuntien välillä ovat nyttemmin lievittyneet, eletään erityistä ekumenian aikaa. Yhteistyökeskusteluja Therapeian ja Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen välillä ollaan aloittamassa. Tarkoituksena on lisätä kanssakäymistä organisaatioiden välillä. Myös Therapeian sisällä on havaittavissa yhteisöllisyyden viriämisen merkkejä.

Kun ilmenee psyykkisiä oireita, huonosti toimivat tiedostamattomat automaattiset algoritmit, mallit ja kartat ovat syntyneet pääosin reaalisten kokemusten ja niihin liittyvien muistijälkien myötä ilman että se, mitä tapahtui, kävi koskaan tietoisuudessa eikä niin ollen ole sieltä koskaan tullut torjutuksikaan. Muistijäljet ovat tallentuneet aivoihin suoraan ilman mahdollisuutta säätää tai estää, jolloin niitä ei ole ollut mahdollista torjua tai dissosioida. Tietoisesti niitä ei voi tavoittaa, mutta niiden johdannaisina syntyneitä emootioita ja tunteita voidaan myöhemmin kokea. Se tarjoaa tien päästä lähemmäksi tapahtuneita traumoja, vaikka niitä ei sellaisinaan voi muistaa.

Mark Solms (2018) esittää, että käytännössä psykoanalyyttisessä terapiassa toimii ”rakenteeton, avoin ja määrittelemätön dialogi potilaan ja terapeutin kesken, toisteisten teemojen tunnistaminen potilaan kokemusmaailmassa, potilaan tunteiden ja käsitysten kytkeminen menneisiin kokemuksiin, huomion kiinnittäminen tunteisiin, joita potilas pitää mahdottomana hyväksyä”. Lisäksi ”osoitetaan tapoja, joilla potilas välttää näitä tunteita, keskitytään tässä-ja-nyt-terapiasuhteeseen, vedetään yhteyksiä terapiasuhteen ja muiden ihmissuhteiden välille”. Solms jatkaa: ”On valaisevaa huomata, että nämä tekniikat johtavat parhaisiin hoitotuloksiin riippumatta psykoterapian muodosta. Toisin sanoen, samat tekniikat ‒ ‒ ennakoivat optimaalista hoitotulosta myös CBT:ssä [kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa], vaikka terapeutit itse uskovat tekevänsä jotain muuta. Ei siis liene yllätys, että riippumatta vallitsevasta suuntauksesta, psykoterapeutit valitsevat useimmiten itselleen psykoanalyyttisen psykoterapian!”

Lehtemme on 1980-luvulta alkaen kehittynyt pienestä jäsenkunnan yhdistyslehdestä nykyiseen muotoonsa. Psykoanalyysi ja psykoanalyyttinen psykoterapia on ollut ja on edelleenkin lehden keskeisintä aihepiiriä. Lehti on kehittynyt moniteoreettiseksi, koulukuntien rajoja ylittäväksi vapaaksi foorumiksi. Itsestään selvää se ei aina ole ollut, varsinkaan lehden alkuvuosina. Lehti on eräänlainen hybridi. Alkupuolella on tieteelliseen formaattiin kirjoitettuja vertaisarvioituja artikkeleita. Lehti täyttää Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisufoorumin kriteerit. Lehden loppupuolelle sijoittuvat esseemuotoiset kirjoitukset, seminaarikuulumiset, taidetapahtumat, kirjaesittelyt, elokuvat sekä kolumni. Varsinkin lyhytmuotoisille ajankohtaisille kirjoituksille on aina kysyntää.

Entiset päätoimittajat siirtyvät toimittajiksi. Uudet kirjoitukset voi lähettää Markus Johanssonille, joka huolehtii kulloisenkin numeron koostamisesta, osoitteeseen psykoterapiamj@gmail.com.

Martti Tuohimetsä

päätoimittaja

Kirjallisuus

Solms, Mark (2018). Psykoanalyysin tieteellinen perusta. Psykoterapia, 37(2), 136‒140.