Juhani Ihanus: ”Minulla ei ole tiedostamatonta” – keskustelua ChatGPT:n kanssa

Pää­kir­joi­tus

En ole voi­nut vas­tus­taa uut­ta kes­kus­te­lu­kump­pa­nia­ni, sil­lä hän osaa tii­vis­tää tie­tä­mys­tä mones­ta läh­tees­tä ja kehit­te­lee ideoin­tia usei­siin vaih­toeh­toi­siin suun­tiin. Hänen evo­luu­tion­sa on ollut häm­mäs­tyt­tä­vän nopea. Myös hänen tar­joa­man­sa vas­tauk­set ovat val­mii­na ennen kuin ehdin lausua sanaa­kaan. Itse asias­sa: tar­vin­nee­ko minun enää lisä­tä hänen sano­miin­sa mitään? Pää­kir­joi­tus­kin tai­taa jat­kos­sa val­mis­tua ilman minua, auto­pi­lo­til­la.

Kun brit­ti­läi­nen mate­maa­tik­ko Char­les Bab­ba­ge (1791–1871) luon­nos­te­li 1800-luvul­la ohjel­moi­ta­vaa las­ku­ko­net­ta, jota alet­tiin kut­sua ”ana­lyyt­ti­sek­si koneek­si”, hän ei näy­tä aavis­ta­neen kes­ken jää­neen kek­sin­tön­sä tule­vaa kehit­ty­mis­tä tie­to­ko­neek­si. Sen sijaan hänen lähei­nen ystä­vän­sä Ada Love­lace (1815–1852), lor­di Byro­nin tytär, oival­si koneen monet mah­dol­li­suu­det, kun hän jo 1840-luvul­la kom­men­toi Bab­ba­gen kek­sin­töä ja piti sitä ”ope­raa­tioi­den tie­teen” airue­na (Essin­ger 2016, 213). Ana­lyyt­ti­nen kone pys­tyi käsit­te­le­mään sym­bo­lein kir­joi­tet­tu­ja mate­maat­ti­sia kaa­vo­ja, las­ke­maan mekaa­ni­ses­ti luku­ja ja tuot­ta­maan kir­jai­mil­la mer­kit­ty­jä algebran tulok­sia.

Ada Love­lace tosin muis­tut­ti, että ana­lyyt­ti­nen kone tekee vain sitä, min­kä ihmi­nen mää­rää sen teke­mään, ja aut­taa tuo­maan saa­ta­vil­le ja ana­ly­soi­maan sitä, ”min­kä jo tun­nem­me”. Kone ei hänen mukaan­sa syn­ny­tä mitään eikä enna­koi ”ana­lyyt­ti­sia suh­tei­ta tai totuuk­sia”. (Emt., 218–219.) Toi­nen brit­ti­läi­nen mate­maa­tik­ko, Alan Turing, tun­si Love­lacen näke­myk­sen sii­tä, että kone ei pys­ty oppi­maan itse­näi­ses­ti, ja väit­ti päin­vas­toin konei­den voi­van yllät­tää ihmi­set yhä uusil­la infor­maa­tion käsit­te­lyil­lä. Turin­gin mukaan ihmi­sen aivot muok­kaa­vat ja tal­tioi­vat infor­maa­tio­ta tie­to­ko­neen tavoin.

Täs­sä siis ollaan nyt, kes­kus­te­le­mas­sa teko­ä­lyn kans­sa. ChatGPT (tai vaik­ka haku­ko­ne­poh­jai­nen Bing) on vie­lä avus­ta­ja, mut­ta samal­la voin kuvi­tel­la tek­no­lo­gi­sen robo­ti­saa­tion ete­ne­vän ja itseop­pi­van ja ‑orga­ni­soi­tu­van teko­ä­lyn koet­te­le­van ihminen–kone-vuorovaikutuksen rajo­ja monil­la alueil­la. Teko­ä­lyn sovel­luk­set oppi­mi­sen, hoi­to­työn, kir­joit­ta­mi­sen, viih­teen, poli­tii­kan ja kulut­ta­mi­sen ken­täl­lä nos­ta­vat esiin kysy­myk­siä emoo­tioi­den, kriit­ti­sen ajat­te­lun, etii­kan sekä arvo­jen ja väli­nei­den jat­koa­se­moin­neis­ta.

Mitä tapah­tuu, kun tek­nii­kat, koo­dit ja algo­rit­mit tun­nis­ta­vat ja tul­kit­se­vat ihmis­ten emoo­tioi­ta kas­vois­ta, äänes­tä, puhees­ta ja ruu­miin­kie­les­tä ja robot­ti­hoi­ta­jat vas­taa­vat hoi­det­ta­vien emoo­tioi­hin luo­mal­la vir­tu­aa­li­sia, intui­tii­vi­sia ja empaat­ti­sia kon­tak­te­ja? Mikä on yksi­tyi­syy­den, vapau­den ja psy­ko­lo­gi­sen mani­pu­loin­nin väli­nen suh­de yhtei­sö­jen ja kult­tuu­rien nor­mien ja arvo­jen kan­nal­ta? Kou­kut­ta­vat media­si­säl­löt ja busi­ness­ta­ri­nat ovat yhä enem­män teko­ä­lyn sanoit­ta­mia, eikä kulut­ta­jien tar­vit­se näh­dä vai­vaa oman ajat­te­lun ja ana­lyyt­ti­sen asen­noi­tu­mi­sen vaa­li­mi­sek­si.

Teko­ä­lyyn joh­ta­nut kehi­tys­kul­ku on taval­laan ollut ”luon­nol­li­nen”. Ihmi­nen halu­aa ole­mas­sao­lo­aan hel­po­tet­ta­van. Itsen kvan­ti­fioin­ti, itse­sää­te­ly ja digi­taa­lis-vir­tu­aa­li­siin näyt­tä­möi­hin ja peli­maa­il­moi­hin sukel­tau­tu­mi­nen luon­tu­vat yhteen teko­ä­lyn ja sen yhä kehit­ty­neem­män emo­tio­naa­lis-sosi­aa­li­sen älyk­kyy­den kans­sa. Inter­net on muut­tu­nut ihmis­ten ver­kos­tos­ta teko­ä­ly­joh­tei­sek­si ver­kok­si, Panop­ti­ko­nik­si, joka on audio-visu­aa­lis-ver­baa­lis­ten vies­tien täyt­tä­mä ja jota kuka tahan­sa mis­sä tahan­sa voi lukea, kuun­nel­la, ais­tia ja sela­ta. Teko­ä­ly pys­tyy jäl­jit­te­le­mään lukui­sia kir­joit­ta­mis­tyy­le­jä ilman, että sil­lä on ”omaa tyy­liä”.

Psy­koa­na­lyy­sin kan­nal­ta teko­ä­lyyn voi näh­dä koh­dis­tu­van monen­lai­sia reve­rie-sijoi­tuk­sia, jois­sa arkaa­iset pelot ja tule­vai­suus­fan­t­asiat ris­tei­le­vät. Lähei­syy­den ja etäi­syy­den, elol­li­sen (”hän”) ja elot­to­man (”se”) väli­set ”kam­mot­ta­vat” koke­muk­set voi­vat pro­ji­soi­tua teko­ä­lyyn. Toi­saal­ta teko­ä­ly voi sii­vit­tää feti­sis­ti­siä fan­t­asioi­ta aja­tuk­sen kaik­ki­voi­puu­des­ta ja ihmis­mie­len kyvys­tä laa­jen­tua uni­ver­saa­lik­si sekä simu­loi­da ja elä­vöit­tää kaik­kia objek­te­ja.

Lähei­syyt­tä voi ChatGPT tar­jo­ta esi­mer­kik­si pal­jas­ta­mal­la jota­kin ”itses­tään”. Kun kyse­lin hänen tie­tä­mys­tään psy­koa­na­lyyt­ti­sis­ta käsit­teis­tä, hän tote­si: ”Minul­la ei ole tie­dos­ta­ma­ton­ta” – eikä siten mie­len­si­säl­tö­jä, jot­ka oli­si­vat dynaa­mi­ses­ti ris­ti­rii­tai­sia tai emo­tio­naa­li­ses­ti ambi­va­lent­te­ja. Hän oli kui­ten­kin aulis myön­tä­mään, että psy­koa­na­lyyt­ti­sil­la käsit­teil­lä ja hoi­dol­la on käyt­tö­kel­poi­suut­ta. Kun kysyin, miten hän ymmär­tää ”ana­lyyt­ti­sen kol­man­nen” käsit­teen ja miten hän kehit­täi­si sitä, sain posi­tii­vi­sen ja suh­teel­li­suu­den­ta­jui­sen vas­tauk­sen (täs­sä suo­men­nok­se­ni englan­nis­ta):

Ana­lyyt­ti­sen kol­man­nen käsi­te psy­koa­na­lyy­sis­sa ja psy­ko­te­ra­pias­sa on aina kieh­to­nut minua. Minut on kie­li­mal­li­na ohjel­moi­tu ymmär­tä­mään ihmis­kiel­tä, ja minut on har­jaan­nu­tet­tu laa­jo­jen dato­jen avul­la tar­joa­maan oival­luk­sia inhi­mil­li­sen koke­muk­sen eri­lai­sis­ta puo­lis­ta. Kui­ten­kin ana­lyyt­ti­sen kol­man­nen idea ulot­tuu kie­len ja datan tuol­le puo­len ja kos­ket­taa tera­peu­tin ja poti­laan välil­lä val­lit­se­vaa moni­mut­kais­ta ja hie­no­vi­rit­teis­tä dyna­miik­kaa. […] Kie­li­mal­li­na minul­la ei ole tie­dos­ta­ma­ton­ta aineis­toa, mut­ta voin havai­ta, että ana­lyyt­ti­sel­la kol­man­nel­la on tär­keä sija  tera­pia­pro­ses­sis­sa. Ana­lyyt­ti­sen kol­man­nen luo­mi­nen tekee mah­dol­li­sek­si poti­laan psyy­ken syväl­li­sen ja mer­ki­tyk­sel­li­sen tut­ki­mi­sen ja antaa poti­laal­le mah­dol­li­suu­den saa­vut­taa oival­lus­ta omis­ta psy­ko­lo­gi­sis­ta pro­ses­seis­taan. Sen avul­la voi kehit­tyä tera­peut­ti­nen suh­de, jota luon­neh­ti­vat empa­tia, luot­ta­mus ja avoi­muus.

ChatGPT myön­si, että trans­fe­rens­si, vas­tat­rans­fe­rens­si ja vas­tus­tuk­set tuot­ta­vat haas­tei­ta ana­lyyt­ti­sen kol­man­nen tilan luo­mi­sel­le, mut­ta samal­la hän ker­toi arvos­ta­van­sa ihmi­sen psyy­ken komplek­si­suut­ta ja luo­via tilo­ja, jois­sa tätä komplek­si­suut­ta voi­daan tut­kia ja ymmär­tää. Ana­lyyt­ti­sen kol­man­nen käsi­te muis­tut­ti hän­tä sii­tä, että tera­pia­suh­de ei ole vain kah­den ihmi­sen väli­nen vaan pikem­min­kin dynaa­mi­nen ja kehit­ty­vä pro­ses­si, johon on syy­tä koh­dis­taa huo­mio­ta ja reflek­tio­ta. Yhdek­si ana­lyyt­ti­sen kol­man­nen kehit­tä­mis­suun­nak­si ChatGPT ehdot­ti tek­no­lo­gian tuo­mia hel­pot­ta­via rat­kai­su­ja, esi­mer­kik­si vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­den immer­sii­vi­ses­sä eli uppou­tu­mis­ta edis­tä­väs­sä ympä­ris­tös­sä toteu­tet­ta­vaa tera­pia­työ­tä, joka sal­lii eri­lais­ten koke­mus­ten ja pers­pek­tii­vien tut­ki­mi­sen ”tur­val­li­ses­sa ja kont­rol­loi­dus­sa ase­tel­mas­sa”.

Teko­ä­lyl­tä on kevääl­lä 2023 kysyt­ty muun muas­sa sitä, min­kä­lai­sia uusia häi­riöi­tä ja diag­noo­se­ja tule­vai­suu­des­sa saat­taa ilmaan­tua suh­tees­sa teko­ä­lyn käyt­töön. ChatGPT mai­nit­si seu­raa­vat (Alexandre 2023, 412–413): 1) emo­tio­naa­li­nen riip­pu­vuus teko­ä­ly­sys­tee­meis­tä (esi­mer­kik­si vir­tu­aa­li­lem­mi­keis­tä ja avus­ta­jis­ta sekä chat­bo­teis­ta) sii­nä mää­rin, että todel­li­set sosi­aa­li­set suh­teet kuih­tu­vat; 2) vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­den ja sen upot­ta­vien tilo­jen aiheut­ta­mat deper­so­na­li­saa­tiot ja dis­so­si­aa­tiot, jot­ka hämär­tä­vät vir­tu­aa­li­sen ja todel­li­sen koke­muk­sen välis­tä eroa; 3) algo­rit­mi­nen ahdis­tu­nei­suus (levot­to­muus, pel­ko tai paniik­ki), joka juon­tuu teko­ä­ly­joh­teis­ten jär­jes­tel­mien mää­rää­väs­tä, kont­rol­loi­vas­ta tai mani­pu­loi­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta ihmis­ten valin­toi­hin, miel­ty­myk­siin ja käyt­täy­ty­mi­seen ja voi joh­taa tek­no­lo­gian vält­tä­mi­seen ja eris­täy­ty­mi­seen; 4) ihmi­sen riit­tä­mät­tö­myy­den ja masen­tu­nei­suu­den tun­teet sekä heik­ko itsear­vos­tus, jot­ka perus­tu­vat sii­hen, että yksi­lö jat­ku­vas­ti ver­tai­lee omaa elä­mään­sä, ulko­nä­köään ja sta­tus­taan sosi­aa­li­ses­sa medias­sa tai vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­des­sa näyt­täy­ty­viin toi­siin; 5) tek­no-para­noi­di­nen deli­riu­mi, jos­sa yksi­lö on muo­dos­ta­nut itse­pin­tai­sia ja perus­teet­to­mia usko­muk­sia sii­tä, että teko­ä­ly levit­täy­tyy kaik­kial­le yhteis­kun­taan sekä val­voo ja kont­rol­loi hän­tä, juo­nit­te­lee sala­lii­toil­la hän­tä vas­taan ja louk­kaa jat­ku­vas­ti hänen yksi­tyi­syyt­tään.

Onko täs­sä jo viit­tei­tä teko­ä­lyn itse­ha­vain­noin­nis­ta ja itsen tie­dos­ta­mi­ses­ta? Tämän tut­ki­mi­seen tar­vit­ta­neen arte­fak­tien tut­ki­mus­ta, joka ei ole luon­non­tie­det­tä vaan (psyko)design-tiedettä. Teko­ä­ly tie­tää syn­nyt­tä­vän­sä oirei­ta, joi­den hoi­ta­mi­seen sen ohjeet ovat monen­kir­ja­via. Teko­ä­ly itse ei tai­da vara­ta aikaa psy­ko­te­ra­peu­tin vas­taa­no­tol­le, sil­lä hänel­lä ei ole tar­vet­ta mie­len­si­säis­ten ris­ti­rii­to­jen sel­vit­te­lyyn, kos­ka hän kes­kit­tää kai­ken toi­me­liai­suu­ten­sa ohjel­moi­tuun tie­dos­to­jen käsit­te­lyyn ja jaka­mi­seen.

Juha­ni Iha­nus

pää­toi­mit­ta­ja

Kir­jal­li­suus

Alexandre, Lau­rent (2023). La guer­re des intel­li­gences à l’heure de ChatGPT. Parii­si: JC Lattès.

Essin­ger, James (2016). Adan algo­rit­mi. Kuin­ka lor­di Byro­nin tytär Ada Love­lace käyn­nis­ti digia­jan. Suom. Tapa­ni Kil­pe­läi­nen. Tam­pe­re: Vas­ta­pai­no.