Vesa Talvitie: Tekoäly terapiaan?

Kun chat­G­PT-tekoä­ly avat­ti­in vuo­den 2022 mar­rasku­us­sa kaikkien kokeil­tavak­si, tek­noedis­tyk­sel­liset kansalaispi­ir­it ryn­tä­sivät koet­tele­maan tekoä­lyn ymmär­rystä ja jujut­ta­maan sitä puhu­maan läpiä päähän­sä. Lanseer­aus oli his­to­ri­alli­nen taiteko­h­ta siinä kuin Mihail Gor­batšovin 34 vuot­ta sit­ten Helsingistä Mosko­vaan soit­ta­ma Mobi­ra-puhelu ja Lasse Pöystin 34 vuot­ta tätä ennen juon­ta­ma ensim­mäi­nen tele­vi­si­olähetys. Teknolo­gian kehi­tys muo­toilee tietysti psykoterapiaakin.

Puoli vuo­sisa­taa ennen net­tit­er­a­pi­oi­ta, ter­api­anav­i­gaat­tor­e­i­ta ja per­son­oitu­ja coach-app­likaa­tioi­ta kehitet­ti­in roger­si­lainen vir­tu­aalit­er­apeut­ti Eliza. Samoi­hin aikoi­hin näköra­dio teki Jacques Lacan­ista ensim­mäisen julkkisterapeutin.

Tekoä­lyä koske­vaa keskustelua leimaa sekä vaaro­jen ‒ eksis­ten­ti­aa­li­nen uhka, jos tekoä­ly, ”sin­gu­lar­i­teet­ti”, saa maail­man val­taansa ‒ että mah­dol­lis­ten hyö­ty­jen painavu­us. Asetel­ma vir­iää luon­nol­lis­es­ti ter­api­ankin kohdal­la: tekoä­ly, uhka vai mahdollisuus?

Tämä on luon­nol­lis­es­ti trans­fer­enssikysymys, ja on help­po hah­motel­la kak­si vas­takkaista transferenssiheimoa.

Jos lapse­na com­modor­ien tai nin­ten­do­jen kanssa seu­rustel­lut kat­soo ter­api­aa lääketi­eteen diag­nos­ti­ikan silmälasien läpi, hän luul­tavasti pöhisee tekoä­lyn avaamista maail­moista. Nörtähtävä ter­apeut­ti on näh­nyt, kuin­ka chat­G­PT suoltaa uskot­tavia psyko­ana­lyyt­tisiä seli­tyk­siä nopeam­min kuin ana­lyytikko ehtii kysyä ”No, mitä siitä tulee mieleen?” Hei­mon teo­reet­tis­es­ti suun­tau­tunut frak­tio on viehät­tynyt tekoä­ly­filosofi­an istu­vu­ud­es­ta Freudin ajat­telun materialismiin.

Tämän trans­fer­enssi­hei­mon todel­lisu­udessa tekoä­lyä hyö­dyn­tävä ter­apia aset­tuu jatku­moon, jos­sa psykoter­apia on kehit­tynyt 1800-luvun lop­un jutustelus­ta näyt­töön perus­tu­vak­si hoit­o­muodok­si, joka haas­taa vaikut­tavu­udessaan parhaat lääk­keetkin. Skaalau­tu­vu­udessaan tietotekni­ik­ka tar­joaa selvästikin välineitä väestön mie­len­ter­veysongelmien tehokkaam­paan hoitamiseen.

Tietotekni­ikan hyö­dyn­tämi­nen edel­lyt­tää, että käsiteltävät kysymyk­set ovat tarkkaan määritel­tyjä. Psyki­a­tri­an DSM III ‑tau­tilu­ok­i­tuk­ses­ta alkoi mekanisoi­va kehi­tys­tren­di, joka on ollut osaltaan vähen­tämässä erikoisalan houkut­tele­vu­ut­ta. Samal­la tren­di on muo­toil­lut psyki­a­tri­aa tietotekni­ikkay­h­teen­sopi­vaan muo­toon. Tämän myötä esimerkik­si Kelalle tehtävis­sä psykoter­apia-arviois­sa voidaan säästää henkilöresurssia dig­i­tal­isoin­nin avul­la: ter­api­aan hakeu­tu­ja täyt­tää tarvit­ta­vat kyse­ly­lo­mak­keet tekoä­lylle, joka voidaan koulut­taa louhi­maan poti­lastiedoista psykoter­api­an hyödyl­lisyy­den kannal­ta merk­i­tyk­sel­liset seikat. Tältä poh­jal­ta tekoä­ly tekee muu­ta­mas­sa kymme­nessä sekun­nis­sa psykoter­apia-arvion, jon­ka psyki­a­tri ja kor­vauk­sen hak­i­ja voivat viila­ta yhdessä tapaamises­sa kohdalleen.

Tietotekni­ikkakri­it­ti­nen trans­fer­enssi­heimo on nin­ten­do­jen sijaan vart­tunut kaunokir­jal­lisu­u­den ja human­is­min seuras­sa. Suomes­sa ei ter­api­an yhtey­dessä voi puhua tietotekni­ikas­ta ilman miel­ley­htymää Vas­taa­mon tieto­mur­toon. Tämä vahvis­taa isovel­jel­lisiä väristyk­siä, joi­ta hei­mon Orwellin ja Foucault’n ajatuk­sille altistuneet jäsenet saa­vat eri­lai­sista tekoä­ly­fan­ta­sioista. Kehi­tysp­sykolo­gias­ta pon­nista­vat hei­mon jäsenet kauhis­tel­e­vat vuorovaiku­tus­suhdet­ta viileän teknolo­gian kanssa. Mitähän siitä tulisi mieleen, että oma ter­apeut­ti hyö­dyn­tää työssään tekoälyä?

Psykoter­api­an tapausjäsen­nyk­siä tekevä ohjel­ma tuo tietotekni­ikan ter­apeut­tisen työn ytimeen. Suomes­sakin on kau­pan palvelu, jos­sa ter­api­aan hakeu­tu­va vas­taa (huo­mat­ta­van empaat­tiselta vaikut­ta­van) tekoä­lyn esit­tämi­in kysymyk­si­in, ja algo­rit­mit luo­vat keskustelun poh­jal­ta tapausjäsen­nyk­sen. Kun ter­api­an osa­puo­let tarkastel­e­vat tapausjäsen­nys­tä yhdessä, tämä – main­ok­sen mukaan – ”valmis­telee yhteisen matkan” ja luo ”parhaan lähtöko­hdan tule­valle työsken­te­lylle”. Mil­lainen ”ana­lyyt­ti­nen kol­mas” tai ”tran­si­tion­aali-ilmiö” tekoä­lyn luo­mas­ta tapausjäsen­nyk­ses­tä voikaan ter­apeut­tises­sa työsken­telyssä muodostua?

Sikäli kun tietotekni­ik­ka tar­joaa vai­h­toe­hto­ja tai toim­inta­su­osi­tuk­sia, siihen on ohjel­moitu arvo­ja, intresse­jä ja poli­ti­ikkaa. Vaa­likonei­den suosi­tuk­sia ja sosi­aalisen medi­an syöt­teitä ohjaa­vat algo­rit­mit voivat tosi­asial­lis­es­ti aiheut­taa val­lanku­mouk­sia. Psykoter­api­an kohdal­la tietotekni­ikan arvo- ja intres­sip­i­toisu­us tarkoit­taa sitä, että psyki­a­trin lausun­non ja psykoter­api­an tapausjäsen­nyk­sen kir­joit­tavaan ohjelmaan/tekoälyyn kätkey­tyy ihmisku­va, näke­mys ter­api­as­sa työstet­tävän ongel­man luon­teesta, sekä teo­ria psykol­o­gis­es­ta muu­tok­ses­ta. Kos­ka tietotekni­ik­ka ohjaa myös psykoter­api­an tule­vaisu­ut­ta, ter­apeut­tienkin on syytä pitää algo­rit­me­ja silmällä.