Hannu Säävälä: Trans* – kuinka korvani kuulisivat ja mieleni työstäisi sukupuolisuuden haastetta

Tämä artik­ke­li perus­tuu The­ra­peia-sää­tiön webi­naa­ris­sa syk­syl­lä 2021 pitä­mää­ni esi­tel­mään (Sää­vä­lä 2021). Jot­kin näke­myk­se­ni ovat tar­ken­tu­neet, ja esi­tyk­se­ni raken­ne on hiu­kan muut­tu­nut. Tämän artik­ke­li­ni pää­tar­koi­tus on olla kes­kus­te­lu­pu­heen­vuo­ro psy­koa­na­lyy­tik­ko David Bel­lin täs­sä leh­des­sä jul­kais­ta­vaan artik­ke­liin, joka perus­tuu hänen samai­ses­sa semi­naa­ris­sa pitä­mään­sä esi­tyk­seen (Bell 2021). Kos­ka kysy­mys trans­su­ku­puo­li­suu­des­ta on ollut var­sin vähän esil­lä suo­ma­lai­ses­sa psy­koa­na­lyyt­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa, artik­ke­li sisäl­tää myös ylei­siä huo­mioi­ta ja poh­din­to­ja tran­sil­miöis­tä. Kan­sain­vä­li­ses­sä psy­koa­na­lyyt­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa tran­sil­miöt ovat olleet var­sin hyvin esil­lä (esi­mer­kik­si Bell 2020; Blass ym. 2021; Sake­to­pou­lou 2020).

Käsit­teis­tä

Kes­kus­te­lu suku­puo­les­ta ja tran­sil­miöis­tä on haas­ta­vaa, kos­ka aihee­seen liit­ty­vät käsit­teet eivät ole vakiin­tu­neet ja kos­ka eri käsit­tei­siin liit­tyy voi­mak­kai­ta­kin poliit­ti­sia latauk­sia. Se, mikä oli eilen suo­si­tel­ta­vaa, voi olla huo­men­na huo­nok­si koet­tu ilmaus asias­ta.

Käy­tän täs­sä artik­ke­lis­sa käsi­tet­tä suku­puo­li­jär­jes­tel­mä kuvaa­maan bio­lo­gi­sen ja psy­ko­so­si­aa­li­sen suku­puo­len ympä­ril­le syn­ty­nyt­tä kult­tuu­ris­ta, yhteis­kun­nal­lis­ta ja poliit­tis­ta raken­nel­maa. Käy­tän käsi­tet­tä tran­sih­mi­nen kuvaa­maan cis­su­ku­puo­li­suu­des­ta poik­kea­vaa suku­puo­li-iden­ti­teet­tiä. Cis­su­ku­puo­li­suu­del­la tar­koi­tan väes­tön enem­mis­tön koke­mus­ta, jos­sa fyy­si­nen suku­puo­li koe­taan omaan iden­ti­teet­tiin sopi­vak­si. Inter­su­ku­puo­li­nen on hen­ki­lö, joka syn­tyes­sään ei ole sel­väs­ti jom­paan kum­paan suku­puo­leen luo­ki­tel­ta­vis­sa. Käy­tän käsi­tet­tä suku­puo­li­dys­fo­ria (engl. gen­der dysp­ho­ria) kuvaa­maan hen­ki­lön vie­rok­sun­taa ja ahdis­tus­ta omaa fyy­sis­tä suku­puol­taan koh­taan. Käy­tän myös käsi­tet­tä tran­sih­mi­nen ja trans*, joil­la kuvaan kaik­kia nii­tä ihmi­siä (ja ilmiöi­tä), joil­la (väes­tön enem­mis­tön koke­ma) cis­su­ku­puo­li­suus ei toteu­du. Trans* kuvaa siis tilan­net­ta, jos­sa hen­ki­lö kokee ole­van­sa trans­su­ku­puo­li­nen (ennen käy­tet­tiin vir­heel­li­ses­ti käsi­tet­tä trans­sek­su­aa­li­nen) tai hen­ki­lö kokee ole­van­sa binaa­ri­sen (kak­si­ja­koi­sen) mies-nais­jaon väli­muo­to tai sen ulko­puo­lel­la. Puhu­taan myös suku­puo­len muun­nel­mis­ta (Aar­ni­puu 2008; Rist­ka­ri ym. 2018). Sateen­kaa­ri tar­koit­taa eri­lais­ten sek­su­aa­li­suuk­sien ja suku­puo­li­suuk­sien kir­joa. Sateen­ka­ri­sa­nas­to on var­sin laa­ja. Setan (2022), Tra­se­kin (2022) ja Suku­puo­len moni­nai­suu­den osaa­mis­kes­kuk­sen (2022) verk­ko­si­vus­toil­ta käsit­teis­tös­tä saa tar­kem­man kuvan.

Suku­puo­len muun­nel­miin liit­tyy lää­ke­tie­teel­li­siä diag­noo­se­ja, kos­ka suku­puo­len­kor­jaus­pro­ses­sis­sa teh­dään kirur­gi­sia ja mui­ta hoi­dol­li­sia toi­men­pi­tei­tä, jot­ka vai­kut­ta­vat hen­ki­lön fyy­si­seen (ja psyyk­ki­seen) ole­muk­seen. Kak­si kes­keis­tä diag­noo­sia ovat trans­su­ku­puo­li­suus (ennen trans­sek­su­aa­li­suus; F64.0) ja muu mää­ri­tet­ty suku­puo­li-iden­ti­tee­tin häi­riö (F64.8), johon sisäl­tyy muun muas­sa muun­su­ku­puo­li­suus.

Suku­puo­len binää­ri­syys ja dimen­sio­naa­li­suus

Psy­koa­na­lyyt­ti­ses­sa ajat­te­lus­sa olem­me tot­tu­neet näke­mään ihmi­sen sek­su­aa­li­suu­den ja suku­puo­li­suu­den koko­nai­suu­te­na, jon­ka kes­kei­se­nä piir­tee­nä on suku­puo­len binää­ri­syys eli mie­hen ja nai­sen eri­lai­suus (esim. Frosh 1994). Psy­koa­na­lyyt­tis­ten näke­mys­ten binää­ri­syys tulee esiin esi­mer­kik­si psy­koa­na­lyy­tik­ko Veik­ko Täh­kän kir­jas­sa Poti­las-lää­kä­ri­suh­de (Täh­kä 1986). Hän aloit­taa luvun kak­si ”Poti­laan läh­tö­koh­dat” (mt., s. 15) näin: ”Poti­las on jom­paa­kum­paa suku­puol­ta ole­va tie­ty­ni­käi­nen ihmi­nen…” Tuo lause ei käsit­tääk­se­ni ole mer­ki­tyk­se­tön joh­dan­to­lause var­si­nai­sel­le sitä seu­raa­val­le asial­le, vaan se sisäl­tää kitey­tyk­sen yhdes­tä psy­koa­na­lyyt­ti­sen ajat­te­lun kul­ma­ki­ves­tä eli nai­seu­den ja mie­hey­den jän­nit­tees­tä ja ris­ti­rii­das­ta. Samas­sa lausees­sa Täh­kä (mt., s. 15) jat­kaa: ”…jol­la on oma yksi­löl­li­nen his­to­rian­sa ja ainut­ker­tai­nen per­soo­nal­li­suu­ten­sa.”

Step­hen Fros­hin (1994) klei­ni­lai­sia ja laca­ni­lai­sia näkö­kul­mia valot­ta­van kir­jan Sexual dif­fe­rence jäl­keen on tapah­tu­nut todel­la pal­jon suku­puo­li­suut­ta ja sek­su­aa­li­suut­ta kos­ke­vas­sa kes­kus­te­lus­sa, jos­sa on nous­sut parin vii­me vuo­si­kym­me­nen aika­na vah­vas­ti esiin binää­ri­sen ajat­te­lu­ta­van haas­ta­va dimen­sio­naa­li­nen näkö­kul­ma.

Psy­koa­na­lyy­sin rin­nal­la on myös mui­ta vas­taa­val­la taval­la binää­ri­syy­teen poh­jau­tu­via näkö­kul­mia suku­puo­les­ta. Tär­kein niis­tä lie­nee bio­lo­gi­nen näkö­kul­ma, mut­ta on hyvä tie­dos­taa, että myös bio­lo­gia­tie­teen pii­ris­sä käy­dään vil­kas­ta kes­kus­te­lua sii­tä, onko suku­puo­li edes bio­lo­gi­ses­ti binää­ri­nen ilmiö (ks. esim. Kaa­ro 2021; Xu 2021; Ven­ho­la 2011; Faus­to-Ster­ling 2018; Blackless ym. 2000). Myös kris­ti­nus­kon (ja monen muun­kin uskon­non) pii­ris­sä binää­ri­nen mal­li on hyvin oleel­li­nen osa teo­reet­tis­ta raken­nel­maa sosi­aa­li­ses­ta jär­jes­tyk­ses­tä (Pent­ti­nen 2011; Räsä­nen & Räsä­nen 2016).

Trans* ja muut binää­ri­syy­den hor­jut­ta­jat

Vii­mei­sen parin sadan vuo­den aika­na län­si­mai­ses­sa ajat­te­lus­sa ei ole ollut kovin pal­jon sijaa binää­ri­ses­ta suku­puo­li­jär­jes­tel­mäs­tä poik­kea­vil­le ilmiöil­le. Vaik­ka esi­mer­kik­si psy­kiat­rias­sa ei ollut sel­ke­ää käsit­teis­töä asial­le, ilmiö oli kui­ten­kin ole­mas­sa. Esi­mer­kik­si Hel­sin­gin Lapin­lah­den sai­raa­las­sa oli 1910-luvul­la poti­las Impi/Esko (Kan­gas­vuo 2018), joka nyky­kä­si­tyk­sen mukaan voi­tai­siin ymmär­tää trans­su­ku­puo­li­sek­si. Impin/Eskon tari­na kuvaa hyvin binää­ri­seen jakoon sopi­mat­to­man hen­ki­lön karua elä­mää.

Sak­sa­lai­sen Mag­nus Hirsch­fel­din (1914) tie­teel­li­nen työ ja sek­su­aa­li­po­liit­ti­nen akti­vis­mi oli poik­keus 1900-luvun alun ja kes­ki­vai­heen lää­ke­tie­teel­li­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa ja sek­su­aa­li­po­liit­ti­ses­sa akti­vis­mis­sa. Hirsch­feld kes­kit­tyi pää­asias­sa tut­ki­ja­na homo­sek­su­aa­li­suu­teen ja poliit­ti­se­na akti­vis­ti­na sen dekri­mi­na­li­soin­tiin, mut­ta hänen tut­ki­mus­työn­sä koh­tee­na oli­vat myös suku­puo­li­set vähem­mis­töt. Hän kir­joit­ti trans­ves­tis­mik­si nimeä­mäs­tään ilmiös­tä, joka nyky­kä­si­tyk­sen mukaan sisäl­si myös tark­ko­ja havain­to­ja trans­su­ku­puo­li­suu­des­ta ja tran­sih­mis­ten elä­mäs­tä. Hirsch­fel­din poti­las Dora “Dörschen” Rich­ter oli ensim­mäi­nen tun­net­tu suku­puo­len­kor­jauk­sen läpi­käy­nyt hen­ki­lö maa­il­mas­sa (Shel­don 2017). Hirsch­fel­din ura kär­si mer­kit­tä­väs­ti poliit­ti­ses­ta ajo­jah­dis­ta, joka joh­ti lähin­nä Sak­san nouse­van nat­si­liik­keen toi­mes­ta hänen kir­jo­jen­sa polt­ta­mi­seen ja hänen tut­ki­mus­lai­tok­sen­sa sul­ke­mi­seen.

Dora Rich­te­rin jäl­keen Euroo­pas­sa oli usei­ta 1900-luvun puo­li­vä­lis­sä trans­pro­ses­sin läpi­käy­nei­tä hen­ki­löi­tä (Shel­don 2017). Tans­ka­lai­nen Lili Elbe (Elbe 1931/2004; Wort­hen 2022) oli ensim­mäi­siä laa­jem­min huo­mio­ta herät­tä­nei­tä tran­sih­mi­siä 1920-luvul­ta läh­tien. Pari­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min yhdys­val­ta­lai­nen Chris­ti­ne Jor­gen­sen (Jor­gen­sen 1968; Shel­don 2017) kävi läpi suku­puo­len­kor­jaus­pro­ses­sin Tans­kas­sa. Sit­tem­min tran­sil­miöt ovat vähi­tel­len muo­dos­tu­neet osak­si län­si­mais­ta todel­li­suut­ta, vaik­ka ne herät­tä­vät edel­leen voi­mak­kai­ta reak­tioi­ta. Seta (2022) kuvaa verk­ko­si­vuil­laan sateen­kaa­ri­vä­hem­mis­tö­jen his­to­ri­aa Suo­mes­sa.

Trans­su­ku­puo­li­suus on hor­jut­ta­nut käsi­tys­tä suku­puo­len binää­ri­syy­des­tä, mut­ta se on ollut kui­ten­kin var­sin help­po sisäl­lyt­tää binää­ri­seen ajat­te­luun, kos­ka ilmiö on voi­tu näh­dä teo­reet­ti­ses­ti “vää­rään” ruu­mii­seen syn­ty­mi­se­nä. Trans­su­ku­puo­li­suus on kurio­si­teet­ti, joka taval­laan vah­vis­taa sään­nön – suku­puo­li on binää­ri­nen ilmiö. Vää­rään ruu­mi­seen syn­ty­neet mie­het ja nai­set saa­daan sijoi­tet­tua nor­miin, kun ruu­mis muo­ka­taan “vas­tak­kai­sek­si”. Poik­keus siis vah­vis­taa sään­nön, jos poik­keus­hen­ki­lö nou­dat­taa suku­puo­li­jär­jes­tyk­sen sään­tö­jä eli binää­ri­syyt­tä.

Miten selit­tää tran­sil­miöt?

Kun trans­su­ku­puo­li­suu­des­ta muo­dos­tui vähi­tel­len osa län­si­mais­ta suku­puo­li­jär­jes­tel­mää, alet­tiin kiin­nos­tua tie­teel­li­ses­tä seli­tyk­ses­tä ilmiöl­le. Robert Stol­ler (1964; 1968), Har­ry Ben­ja­min (1964) ja John Money (1952) oli­vat näky­vim­mät tran­sil­miöi­den psyyk­kis­ten ja ruu­miil­lis­ten ulot­tu­vuuk­sien teo­ree­ti­kot ja klii­ni­kot uuteen tilan­tee­seen sopeu­dut­taes­sa ja seli­tyk­siä etsit­täes­sä. Stol­ler (1968) toi tran­sil­miöi­tä aja­tel­len rat­kai­se­van uuden ulot­tu­vuu­den psy­koa­na­lyyt­ti­seen ajat­te­luun, kun hän nos­ti esiin Freu­din (1920/1947) välil­lä unoh­tu­neen suku­puo­li­suu­den jaka­mi­sen kol­meen dimen­sioon käsit­teil­lä bio­lo­gi­nen suku­puo­li, sosi­aa­li­nen suku­puo­li ja objek­tin­va­lin­ta (ks. alla tar­kem­min). Näin dimen­sio­naa­li­suus pala­si osak­si psy­koa­na­lyyt­tis­ta ajat­te­lua.

Stol­le­rin (1964) mer­kit­tä­vin teo­reet­ti­nen hah­mo­tel­ma oli ydin­su­ku­puo­li-iden­ti­tee­tin (engl. core gen­der iden­ti­ty) mää­rit­te­ly. Hän esit­ti, että jokai­sel­la lap­sel­la syn­tyy kuva omas­ta suku­puo­li-iden­ti­tee­tis­tään var­hain ensim­mäis­ten kah­den ikä­vuo­den aika­na. Hän kuva­si, että pie­nel­lä vähem­mis­töl­lä lap­sis­ta synk­ro­noin­ti kol­men suku­puo­li-iden­ti­tee­tin yti­meen vai­kut­ta­van sei­kan välil­lä ei toi­mi. Nämä kol­me teki­jää ovat ras­kau­den­ai­kai­set bio­lo­gi­set teki­jät, syn­ty­mäs­sä todet­tu fyy­si­nen suku­puo­li ja var­hais­lap­suu­den tun­ne­suh­teet. Hänen mukaan­sa sekä bio­lo­gi­set ras­kau­den­ai­kai­set vai­ku­tuk­set että intii­mit sosi­aa­li­set suh­teet var­hais­vai­heis­sa voi­vat joh­taa epä­synk­ro­noi­tu­nee­seen tilan­tee­seen, jos­sa lap­si kokee ole­van­sa suku­puo­lel­taan vää­räs­sä ruu­miis­sa. Tämä teo­reet­ti­nen mal­li antoi seli­tyk­sen sil­le, mik­si monet pie­net lap­set vai­kut­ta­vat elä­vän epä­sel­vän tai “vää­rän” suku­puo­len lap­suut­ta ja miten osa heis­tä ase­moi­tuu pysy­väs­ti “vää­rän” suku­puo­len iden­ti­teet­tiin. Myö­hem­min on alet­tu käyt­tää lyhen­net­tyä käsi­tet­tä suku­puo­li-iden­ti­teet­ti (World Pro­fes­sio­nal Associa­tion for Trans­gen­der Health 2020a). Stol­ler on jää­nyt Ben­ja­mi­nin (1964) ja Moneyn (1952) var­joon myö­hem­mäs­sä jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa, mikä joh­tuu ehkä sii­tä, että suku­puo­lis­ten vähem­mis­tö­jen näkö­kul­mas­ta eri­tyi­ses­ti Ben­ja­mi­nin (1964) näke­myk­set kuvaa­vat parem­min tran­sih­mis­ten koke­mus­ta vähem­mis­tös­ta­tuk­ses­taan. 

Stol­le­rin (1968) teo­ria fyy­si­sen suku­puo­len (engl. sex) ja suku­puo­li-iden­ti­tee­tin (engl. gen­der) eros­ta on herät­tä­nyt vas­tus­tus­ta joi­den­kin psy­koa­na­lyy­tik­ko­jen tahol­ta, kos­ka, kuten Stol­ler itse­kin tote­aa, hän ei näe, että kes­keis­ten psyyk­kis­ten raken­tei­den syn­tyyn tar­vit­tai­siin aina int­rap­syyk­kis­tä konflik­ti­taus­taa (Stol­ler 1968; Ove­sey & Per­son 1983). Stol­le­rin näkö­kul­ma joh­taa joi­den­kin mie­les­tä psy­koa­na­lyy­sil­le epä­tyy­pil­li­seen tilan­tee­seen, jos­sa oire­ku­va, täs­sä tapauk­ses­sa trans­su­ku­puo­li­suus, ei syn­ny sisäi­sen tie­dos­ta­mat­to­man psyyk­ki­sen konflik­tin seu­rauk­se­na (Ove­sey & Per­son 1983).

Suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jä edus­ta­vien jär­jes­tö­jen (Seta 2022) näkö­kul­mas­ta trans­su­ku­puo­li­suu­den taus­tan ja etio­lo­gian tut­ki­mi­nen joh­taa her­käs­ti dis­kri­mi­naa­tioon ja trans­su­ku­puo­lis­ten näke­mi­seen tut­ki­mus­koh­tei­na eikä kans­saih­mi­si­nä.

Muun­nel­mat haas­ta­vat binää­rin

Suku­puo­li­suu­den binää­ri­nen luon­ne (joka sisäl­tää myös binää­ri­sen trans­su­ku­puo­li­suu­den) on ymmär­ret­tä­vä jäsen­nys arkia­jat­te­lus­sam­me, sil­lä sen kum­mem­min sek­su­aa­li­suu­den kuin suku­puo­li­suu­den­kaan muun­nel­mia ei ole kovin help­po havai­ta ihmis­ten jou­kos­sa. Lisäk­si muun­nel­mat ovat koh­tuul­li­sen har­vi­nai­sia (ks. alla). Sii­tä huo­li­mat­ta suku­puo­li­suu­den binää­ri­nen mal­li on uhat­tu­na mones­ta syys­tä.

Edel­lä kuva­sin bio­lo­gia­tie­teen deba­tin haas­ta­van binää­ris­tä mal­lia suku­puo­les­ta (esim. Faus­to-Ster­ling 1993; 2018; Blackless ym. 2000). Haas­tet­ta luo myös sosi­aa­li­sen jär­jes­tyk­sen moni­muo­toi­suus. Län­si­mai­nen sosi­aa­li­nen jär­jes­tys on perus­tu­nut suku­puo­len binaa­ri­sel­le jäsen­te­lyl­le, mut­ta eri puo­lil­la maa­il­maa on perin­tei­tä, jois­sa kah­den suku­puo­len rin­nal­la on täy­den­tä­viä sosi­aa­li­sia raken­tei­ta. Ehkä kan­sain­vä­li­ses­ti tun­ne­tuin on Intias­sa ja muu­al­la Ete­lä-Aasias­sa esiin­ty­vä hij­ra-ilmiö (Bea­rak 2016). Hij­rat ovat syn­ty­neet mie­hi­nä, mut­ta he eivät iden­ti­fioi­du mie­hik­si, vaan nais­tyyp­pis­tä elä­mää elä­vik­si ihmi­sik­si. He muun muas­sa pukeu­tu­vat nai­sen vaat­tei­siin. Vas­taa­va ilmiö on todet­tu Samoal­la (Natu­ral His­to­ry Museums of Los Ange­les Coun­ty 2021), jos­sa Fa’afafine tar­koit­taa kol­mat­ta ja Fa’afatama nel­jät­tä suku­puol­ta. Useil­la Ame­ri­kan inti­aa­niyh­tei­söil­lä tun­ne­taan two-spi­rit-ilmiö (anis­hi­naa­be­mowin kie­lel­lä ”niizh mani­doowag”; Ris­tock ym. 2010).

Poh­jois-Ame­ri­kan inti­aa­niyh­tei­sö­jen osal­ta lie­nee myös syy­tä mai­ni­ta, että ant­ro­po­lo­gi David Grae­ber ja arkeo­lo­gi David Wengrow kuvaa­vat kir­jas­saan The dawn of eve­ryt­hing (2021), että län­si­mai­nen tasa-arvoa ja yhden­ver­tai­suut­ta pai­not­ta­va libe­raa­li ajat­te­lu on ehkä aiem­min ymmär­ret­tyä suu­rem­mas­sa kii­tol­li­suu­den­ve­las­sa Ame­ri­kan inti­aa­nien yhteis­kun­ta­po­liit­ti­sil­le peri­aat­teil­le ja sosi­aa­li­sil­le käy­tän­nöil­le. Two-spi­rit-ilmiö on vain yksi pie­ni esi­merk­ki täs­tä Ame­ri­kan inti­aa­nien yhteis­kun­nal­lis-sosi­aa­li­ses­ta libe­raa­li­suu­des­ta.

Urhei­lus­sa on vii­me vuo­si­na tör­mät­ty suku­puo­lis­ten muun­nel­mien haas­tee­seen. Ete­lä­afrik­ka­lai­nen Cas­ter Seme­nya ja muu­ta­ma muu nai­sur­hei­li­ja on jou­tu­nut kohun kes­kel­le, kun hei­dän ja mui­den lähin­nä inter­su­ku­puo­li­sik­si arvioi­tu­jen nais­ten oikeut­ta urheil­la nai­si­na on rajoi­tet­tu (esim. Savu­lescu 2019; Francis 2021; Ronay 2021). Urhei­lun binää­ri­nen maa­il­man­ku­va ei oikein sovi yhteen moni­mut­kai­sen todel­li­suu­den kans­sa.

Freu­dis­ta dimen­sio­naa­li­seen näkö­kul­maan

Täs­sä artik­ke­lis­sa suku­puo­len (ja sek­su­aa­li­suu­den) dimen­sio­naa­li­suu­del­la tar­koi­te­taan sitä, että suku­puo­lie­rot psy­ko­so­si­aa­li­ses­sa käy­tök­ses­sä ovat suh­teel­li­sia eivät­kä kate­go­ri­sia ja että erot voi­daan jakaa useak­si ulot­tu­vuu­dek­si eri akse­leil­le (Reis & Carot­hers 2014).

Sig­mund Freud esit­ti uran­sa eri vai­heis­sa kes­ke­nään ris­ti­rii­tai­sia näke­myk­siä monis­ta asiois­ta. Suku­puo­li­suu­den ja sek­su­aa­li­suu­den osal­ta jot­kin hänen aja­tuk­sis­taan ja poh­din­nois­taan ovat saa­neet vii­me vuo­si­na yllät­tä­vää tukea. Freud (1899/2022) kuva­si kir­jees­sään Flies­sil­le havain­to­aan suku­puo­les­ta ja sek­sis­tä näin: “Mut­ta bisek­su­aa­li­suus! Olet tosi­aan oikeas­sa sen suh­teen. Yri­tän totut­tau­tua sii­hen, että pidän jokais­ta sek­su­aa­lis­ta tekoa pro­ses­si­na, jos­sa on muka­na nel­jä hen­ki­löä. Meil­lä on pal­jon puhut­ta­vaa täs­tä aihees­ta.”¹ Teks­tin voi tul­ki­ta monel­la taval­la, mut­ta vai­kut­taa ilmei­sel­tä, että bisek­su­aa­li­suus tar­koit­taa täs­sä suku­puo­lis­ta kak­si­neu­voi­suut­ta eikä objek­tin­va­lin­taa. Kum­pi­kin osa­puo­li on sekä mies että nai­nen eli Freu­din käsit­teis­töä käyt­täen mas­ku­lii­ni­nen ja femi­nii­ni­nen. Siis ilmei­ses­ti Freud hah­mot­te­li psy­koa­na­lyy­sin alku­vuo­si­na ei-binää­ris­tä suku­puo­len mal­lia ihmi­sen psyy­kes­tä.

Freud (1920/1947, 300) kuva­si myö­hem­min ihmi­sen sek­su­aa­li­suu­den koos­tu­van kol­mes­ta kom­po­nen­tis­ta, jot­ka oli­vat fyy­si­set suku­puo­li­piir­teet eli fyy­si­nen her­mafro­dis­mi (saks. Soma­tische Gesch­lechtscha­rak­te­re, Phy­sischer Her­maph­ro­di­tis­mus), psyyk­ki­set suku­puo­li­piir­teet eli miespuolinen/maskuliininen ja naispuolinen/feminiininen asen­ne (saks. Psyc­hischer Gesch­lechtscha­rak­ter, männl./weibl. Eins­tel­lung) ja objek­tin­va­lin­ta (saks. Art der Objektwahl). Hänen mukaan­sa ne ”vaih­te­le­vat toi­sis­taan riip­pu­mat­ta tiet­tyyn rajaan saak­ka ja ilme­ne­vät eri yksi­löil­lä monen­lai­si­na muun­nel­mi­na.”² Tämä Freu­din kuvaus on häm­mäs­tyt­tä­vän lähel­lä nykyis­tä dimen­sio­naa­lis­ta kuvaa ihmi­sen sek­su­aa­li­suu­des­ta ja suku­puo­li­suu­des­ta.

Suku­puo­li­suu­den ja sek­su­aa­li­suu­den dimen­sio­naa­li­suu­den jäsen­te­ly on vakiin­tu­nut var­sin lähel­le Freu­din yllä kuvat­tua mal­lia (Cas­tel­li­ni 2017; Reis & Carot­hers 2014). Jois­sain dimen­sio­naa­li­sis­sa jäsen­te­lyis­sä Freu­din kol­meen ulot­tu­vuu­teen – fyy­si­nen suku­puo­li, psyyk­ki­nen suku­puo­li ja objek­tin­va­lin­ta – on lisät­ty nel­jäs ulot­tu­vuus, jos­sa sosi­aa­li­nen suku­puo­li on jaet­tu kah­teen osaan, suku­puo­li-iden­ti­teet­tiin ja sosi­aa­li­sen suku­puo­len ilmai­suun. Sam Kil­ler­man­nin (2022a) “gen­derbread per­son” on pal­jon huo­mio­ta saa­nut visu­aa­li­nen tapa ilmais­ta dimen­sio­naa­li­suu­den luon­net­ta. Kil­ler­mann (2022b) on eri dimen­sioi­ta kuva­tes­saan tar­ken­ta­nut jäsen­te­ly­ään entis­tä osu­vam­mak­si ja kat­ta­vam­mak­si, mut­ta samal­la kuvauk­sen visu­aa­li­nen sel­keys on ehkä kär­si­nyt.

Dimen­sio­naa­li­nen näkö­kul­ma tar­koit­taa Freu­dia mukail­len, että kol­me (tai nel­jä) dimen­sio­ta vaih­te­le­vat toi­sis­taan riip­pu­mat­ta tiet­tyyn rajaan saak­ka eri yksi­löil­lä. Ilmiö kon­kre­ti­soi­tuu poti­laas­sa­ni Kal­les­sa [nimi ja yksi­tyis­koh­tia muu­tet­tu ano­ny­mi­tee­tin var­mis­ta­mi­sek­si].

Kal­le oli yli 60-vuo­tias, kun hän tuli vas­taa­no­tol­le­ni. Hän oli hoik­ka pit­kä mies, joka oli jos­sain mää­rin femi­nii­ni­nen pukeu­tu­mi­sel­taan ja ole­muk­sel­taan tai­teel­li­sen tyy­li­käs. Hän oli pie­nes­tä lap­ses­ta saak­ka koke­nut itsen­sä nai­sek­si, vaik­ka kukaan ei tun­tu­nut ymmär­tä­vän sitä hänen lap­suu­des­saan eikä myö­hem­min­kään. Hän ker­toi louk­kaan­tu­neen­sa syväs­ti, kun psy­kiat­ri teki hänel­le varus­mies­pal­ve­luk­ses­ta vapaut­ta­van lausun­non 1960-luvun lopul­la. Diag­noo­si­na oli homo­sek­su­aa­li­suus. Kal­le när­käs­tyi, kos­ka hän koki jo sil­loin ole­van­sa nai­nen, joka on sek­su­aa­li­ses­ti kiin­nos­tu­nut mie­his­tä, ja siten hete­ro.

Kal­le halusi sel­vit­tää kans­sa­ni suku­puo­len­kor­jauk­sen mah­dol­li­suut­ta. Yhteis­työm­me kes­ti pari­sen vuot­ta. Asi­aa tut­kit­tuam­me olin val­mis teke­mään hänel­le lähet­teen Hel­sin­gin tai Tam­pe­reen tran­syk­sik­köön, kos­ka minus­ta hän oli sel­väs­ti trans­su­ku­puo­li­nen. Kal­le kui­ten­kin kiel­täy­tyi ja päät­ti jat­kaa elä­mään­sä enti­sel­lään. Hän sanoi, että on mie­luum­min vää­räs­sä ruu­miis­sa tyy­li­käs mies kuin “rujok­si” lei­kel­ty­nä oikeas­sa ruu­miis­sa nai­nen. Kal­le oli bio­lo­gi­ses­ti mies (XY-kro­mo­so­mis­to), suku­puo­li-iden­ti­tee­til­tään nai­nen, sosi­aa­li­sen suku­puo­len ilmai­sul­taan andro­gyy­ni (femi­nii­ni­siä elei­tä, mut­ta sel­keäs­ti mie­hek­si pukeu­tu­nut) ja objek­tin­va­lin­nal­taan mie­his­tä kiin­nos­tu­nut (siis homo tai hete­ro tul­kin­nas­ta riip­puen).

Edel­lä kuvat­tu­jen suku­puo­len muun­nel­miin liit­ty­vien ulot­tu­vuuk­sien ja Kal­len tapause­si­mer­kin perus­teel­la tut­tu jako cis­su­ku­puo­li­suu­teen ja trans­su­ku­puo­li­suu­teen kai­paa tar­ken­nus­ta. Voi­tai­siin­ko aja­tel­la, että “stan­dar­di­su­ku­puo­li­suu­den” eli cis­su­ku­puo­li­suu­den rin­nal­la on kak­si muun­nel­maa – ensik­si binää­ri­nen trans­su­ku­puo­li­suus ja toi­sek­si binää­ri­syy­den haas­ta­va muun­nel­mien kir­jo, jon­ka muo­dot eivät ase­tu kum­paan­kaan binää­ri­seen ase­tel­maan (eli cis- tai trans­su­ku­puo­li­suu­teen). Binää­ri­nen muun­nel­ma eli trans­su­ku­puo­li­suus on posi­tio, jos­sa suku­puo­li koe­taan bio­lo­gi­se­na ilmiö­nä, näke­mys suku­puo­les­ta on diko­to­mi­nen, ollaan vah­vas­ti mie­hiä tai nai­sia ja ollaan sel­keäs­ti joko cis- tai trans­su­ku­puo­li­sia. Binää­ri­syyt­tä haas­ta­via muun­nel­mia ovat ne, jois­sa koke­mus suku­puo­les­ta on jous­ta­va ja epä­mää­räi­nen ja suku­puo­li näh­dään psy­ko­so­si­aa­li­ses­ti raken­tu­va­na ja moni­muo­toi­se­na.

Tilas­to­tie­to­ja suku­puo­len muun­nel­mis­ta

Tran­sil­miöi­den ylei­syy­des­tä ei ole kovin sel­vää kuvaa edes sen esiin­ty­vyy­den tut­ki­joil­la. Trans-polikli­ni­koi­den poti­las­kun­nan perus­teel­la arvioi­tu­na trans­su­ku­puo­li­suus on har­vi­nais­ta, mut­ta kyse­ly­tut­ki­muk­sis­sa saa­daan huo­mat­ta­vas­ti kor­keam­pia esiin­ty­vyys­lu­ku­ja. Esiin­ty­vyy­den arvioin­tia hait­taa lisäk­si se, että tran­sil­miöi­den ilmaan­tu­vuus näyt­tää ole­van kas­va­mas­sa ja suku­puo­li­ja­kau­ma muut­tu­mas­sa mer­kit­tä­väs­ti.

Yksi tun­ne­tuim­mis­ta trans­su­ku­puo­li­suu­den esiin­ty­vyyt­tä kos­ke­vis­ta kyse­ly­tut­ki­muk­sis­ta on teh­ty Yhdys­val­lois­sa, jos­sa kan­sa­lais­jär­jes­tö GLAAD teki vii­mek­si kyse­ly­tut­ki­muk­sen (GLAAD 2017) yhdys­val­ta­lais­ten kes­kuu­des­sa hei­dän suku­puo­li-iden­ti­tee­tis­tään. Kyse­ly toteu­tet­tiin verk­ko­ky­se­ly­nä mar­ras­kuus­sa 2016. Sii­hen vas­ta­si 2 037 aikuis­ta. Kyse­lys­sä todet­tiin, että 18‒34-vuo­tiais­ta vas­ta­jis­ta 88 pro­sent­tia koki ole­van­sa cis­su­ku­puo­li­sia (engl. cis­gen­der) ja kak­si pro­sent­tia trans­su­ku­puo­li­sia (engl. trans­gen­der). Kaik­ki­aan 10 pro­sent­tia näis­tä nuo­ris­ta aikui­sis­ta kuva­si suku­puo­li­suu­ten­sa jol­lain muul­la väli­muo­toi­sel­la käsit­teel­lä. Muil­la ikä­ryh­mil­lä cis­su­ku­puo­li­suu­den esiin­ty­vyys vaih­te­li 88‒97 pro­sen­tin välil­lä. Nämä kyse­ly­tut­ki­muk­sel­la saa­dut esiin­ty­mis­lu­vut ovat ilmei­ses­ti lii­an kor­kei­ta, sil­lä käsit­teet kuten “trans­gen­der” ovat vai­keas­ti rajat­ta­via kyse­ly­tut­ki­muk­ses­sa, jos­sa ei voi­da teh­dä tar­ken­ta­via kysy­myk­siä. “Trans­gen­der” tar­koit­taa englan­nik­si yleen­sä trans­su­ku­puo­li­suut­ta, mut­ta sitä on käy­tet­ty (muun muas­sa Yhdys­val­lois­sa ja Suo­mes­sa) myös laa­jem­mas­sa muun­su­ku­puo­li­suu­den mer­ki­tyk­ses­sä.

Suku­puo­len­kor­jaus­pro­ses­siin pää­ty­nei­den mää­rän perus­teel­la trans­su­ku­puo­li­suu­den esiin­ty­vyys on pal­jon pie­nem­pi kuin kyse­ly­tut­ki­mus­ten perus­teel­la. Kor­jaus­pro­se­ses­siin pää­ty­nei­den hen­ki­löi­den luku­mää­rän perus­teel­la trans­su­ku­puo­li­suu­den esiin­ty­vyy­den on arvel­tu ole­van 0,003‒0,2 pro­sent­tia väes­tös­tä (Tsoi 1988; Bak­ker ym. 1993; Becer­ra-Fernán­dez ym. 2017; Sil­va ym. 2021; Olys­la­ger & Conway 2007).

Trans­tut­ki­mus­ten ja ‑hoi­to­pro­ses­sien mää­rä on ollut sel­keäs­ti kas­vus­sa eri puo­lil­la maa­il­maa (Sil­va ym. 2021). Saman­ai­kai­ses­ti trans­tut­ki­muk­siin hakeu­tuu aiem­paa nuo­rem­pia hen­ki­löi­tä (Kal­tia­la-Hei­no ym. 2019). Suo­mes­sa tut­ki­muk­siin hakeu­tu­vien alle 18-vuo­tiai­den mää­rä yli kuusin­ker­tais­tui vuo­si­na 2011‒2017. Vuon­na 2011 tut­ki­muk­siin hakeu­tu­jia oli 0,0027 pro­sent­tia ja vuon­na 2017 jo 0,017 pro­sent­tia ikä­va­kioi­dus­ta väes­tös­tä. Samaan aikaan Iso-Bri­tan­nias­sa tut­ki­muk­siin hakeu­tu­vien mää­rä koho­si yli kym­men­ker­tai­sek­si 0,0013 pro­sen­tis­ta (vuon­na 2011) 0,018 pro­sent­tiin (vuon­na 2017) ikä­va­kioi­dus­ta väes­tös­tä (Kal­tia­la-Hei­no ym. 2019).

Trans­tut­ki­muk­siin hakeu­tu­mi­nen on ollut vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä (vii­meis­tä kym­men­tä vuot­ta lukuun otta­mat­ta) edel­lä mai­nit­tu­jen tut­ki­mus­ten perus­teel­la val­tao­sal­taan mie­hes­tä nai­sek­si trans­su­ku­puo­li­suut­ta (engl. male to fema­le trans­sexua­li­ty, MtF). Toi­nen muo­to on nai­ses­ta mie­hek­si trans­su­ku­puo­li­suus (engl. fema­le to male trans­sexua­li­ty, FtM). Trans­tut­ki­muk­siin pää­ty­nei­den suh­de on ollut 1:2‒4 (FtM vs. MtF). Vii­me vuo­si­na tut­ki­muk­siin pää­ty­nei­den suku­puo­li­ja­kau­ma on muut­tu­nut nais­pai­not­tei­sek­si eri­tyi­ses­ti nuor­ten osal­ta. Hei­dän jou­kos­saan tyt­tö­jä on yli seit­se­män ker­taa enem­män kuin poi­kia (Kal­tia­la-Hei­no ym. 2019).

Mik­si trans­tut­ki­muk­siin hakeu­du­taan aiem­paa enem­män?

Tut­ki­muk­seen hakeu­tu­jien mää­rän kas­vu voi joh­tua monis­ta sei­kois­ta. Kyse on aina­kin sii­tä, että tie­toi­suus suku­puo­li­dys­fo­rias­ta ja trans­tut­ki­mus­ten mah­dol­li­suu­des­ta on lisään­ty­nyt. Pal­ve­lun pii­riin hakeu­tuu tämän näkö­kul­man mukaan nyt tran­sih­mi­siä, jot­ka eivät syys­tä tai toi­ses­ta aiem­min oli­si hakeu­tu­neet tut­ki­muk­siin ja joi­den suku­puo­li­dys­fo­ria oli­si jää­nyt hoi­ta­mat­ta. Val­tao­sa tie­teel­li­ses­tä näkö­kul­mas­ta lähes­ty­viä tut­ki­joi­ta on tätä miel­tä (Coa­li­tion for the Advance­ment & Applica­tion of Psyc­ho­lo­gical Science 2021; Bau­er ym. 2021). Toi­nen vii­me aikoi­na esiin nos­tet­tu näkö­kul­ma on se, että mah­dol­li­ses­ti eri­tyi­ses­ti nuor­ten trans­tut­ki­muk­siin hakeu­tu­vien jou­kos­sa on sel­lai­sia nuo­ria, joil­la suku­puol­li­dys­fo­rian taus­ta­te­ki­jät ovat eri­lai­sia kuin aiem­min tut­ki­muk­siin hakeu­tu­neil­la (Litt­man 2018, 2021; Kal­tia­la-Hei­no ym. 2019; Shrier 2020). Tämän näkö­kul­man mukaan trans­tut­ki­muk­siin hakeu­tu­nei­den nuor­ten jou­kos­sa oli­si aiem­paa enem­män les­boi­den­ti­teet­tiä vie­rok­su­via ja sosi­aa­li­sen ver­kos­ton kol­lek­tii­vis­ten vai­ku­tus­ten takia tran­si­den­ti­teet­tiin pää­ty­nei­tä. Kir­joit­ta­jat poh­ti­vat myös, voi­ko kysees­sä olla kol­lek­tii­vi­nen femi­nii­ni­syyt­tä vie­rok­su­va ja mas­ku­lii­ni­sia ihan­tei­ta tavoit­te­le­va ilmiö. Litt­ma­nin (2018) mukaan trans­tut­ki­muk­siin pää­ty­nei­den nuor­ten jou­kos­sa on aiem­paa enem­män myö­hem­min (mur­ro­siäs­sä tai sen jäl­keen) ilmen­nyt­tä suku­puo­li­dys­fo­ri­aa (engl. late-onset gen­der dys­fo­ria, LOGD) tai nopeas­ti ilmen­nyt­tä suku­puo­li­dys­fo­ri­aa (engl. rapid-onset gen­der dys­fo­ria, ROGD; Litt­man 2018, 2021). Litt­man (2018) käyt­tää ROGD-käsi­tet­tä, joka on nos­ta­nut vilk­kaan kes­kus­te­lun pait­si tran­sil­miöi­den tut­ki­joi­den (Bau­er ym. 2021; World Pro­fes­sio­nal Associa­tion for Trans­gen­der Health 2022a) myös tran­syh­tei­sö­jen pii­ris­sä (Ash­ley 2018). Käsi­tet­tä on kri­ti­soi­tu (Coa­li­tion for the Advance­ment & Applica­tion of Psyc­ho­lo­gical Science 2021; Bau­er ym. 2021) sii­tä, että näyt­tö sen ole­mas­sao­los­ta on heik­koa. Monet tut­ki­jois­ta kat­so­vat, että ilmiö­tä täy­tyy tut­kia tar­kem­min, jot­ta saa­tai­siin sel­vil­le, onko ilmiö niin ylei­nen, että sitä voi­tai­siin käyt­tää kuvaa­maan nuor­ten trans­ko­ke­mus­ta (Hutc­hin­son ym. 2020). LOGD ja AOGD (engl. ado­lescent-onset gen­der dysp­ho­ria) ovat olleet tun­net­tu­ja käsit­tei­tä jo pitem­pään edus­taes­saan mur­ro­siäs­sä alka­vaa suku­puo­li­dys­fo­ri­aa. Osal­la trans­su­ku­puo­li­sis­ta hen­ki­löis­tä oman suku­puo­li­suu­den hah­mo­tus tapah­tuu hitaas­ti vas­ta mur­ro­siäs­sä tai aikui­se­na (Sev­le­ver & Meyer-Bahl­burg 2019).

Det­ran­si­tios­ta

Täl­lä het­kel­lä käy­dään vil­kas­ta kes­kus­te­lua sii­tä, kuin­ka mer­kit­tä­vä osa suku­puo­len­kor­jaus­pro­ses­sin läpi­käy­neis­tä tekee det­ran­si­tion eli katuu ja pää­tyy takai­sin­kor­jaus­hoi­toi­hin. Se tar­koit­taa hor­mo­ni­lää­ki­tyk­sen lopet­ta­mis­ta ja kor­vaa­van hor­mo­ni­hoi­don aloit­ta­mis­ta ja/tai kor­jaa­vien leik­kaus­ten teke­mis­tä takai­sin syn­ty­mä­su­ku­puo­leen. Aihees­ta on jul­kais­tu vas­ti­kään suo­men­kie­li­nen kat­sausar­tik­ke­li (Kär­nä ym. 2021). Kat­saus kuvaa laa­jan jou­kon seu­ran­ta­tut­ki­muk­sia, jois­sa det­ran­si­tio­ta poh­ti­nei­den ja sii­hen pää­ty­nei­den mää­rä on alle pro­sen­tis­ta muu­ta­miin pro­sent­tei­hin trans­pro­ses­sin läpi­käy­neis­tä (esim. Wiep­jes ym. 2018; Pime­noff & Pfäfflin 2011; Landén ym. 1998).

Kan­sain­vä­li­ses­sä kir­jal­li­suu­des­sa on vas­ti­kään jul­kais­tu det­ran­si­tio­ta käsit­te­le­viä artik­ke­lei­ta (Litt­man 2021; Tur­ban ym. 2021; Van­den­bussche 2021). Litt­man (2021) tut­ki sadan eri puo­lil­ta maa­il­maa ole­van det­ran­si­tion toteut­ta­neen hen­ki­lön taus­taa ja aja­tuk­sia. Hän ei kyen­nyt aineis­ton perus­teel­la otta­maan kan­taa det­ran­si­tion esiin­ty­vyy­teen, mut­ta hän kiin­nit­tää huo­mio­ta aineis­tos­sa ollei­siin 69:ään det­ran­si­tion läpi­käy­nee­seen nai­seen, joil­la oli pää­asias­sa mur­ro­siäs­sä tai sen jäl­keen tai nopeas­ti alka­nut suku­puo­li­dys­fo­ria (AOGD, LOGD tai ROGD) ja jot­ka pää­tyi­vät nuo­re­na suku­puo­len­kor­jaus­pro­ses­siin. Nämä nai­set teki­vät det­ran­si­tion kes­ki­mää­rin noin 25 vuo­den iäs­sä. Litt­ma­nin mukaan näi­den nais­ten jou­kos­sa oli muun muas­sa trau­maat­ti­sis­ta syis­tä tran­si­den­ti­teet­tiin pää­ty­nei­tä ja les­boi­den­ti­tee­tin ongel­mia tran­si­den­ti­tee­til­lä kor­jaa­maan pyr­ki­nei­tä nai­sia. Osa nai­sis­ta ker­toi tul­leen­sa pai­nos­te­tuk­si koh­ti trans­pro­ses­sia tove­ri­pii­rin tahol­ta.

Suo­men nyky­ti­lan­ne

Trans­tut­ki­muk­set ja suku­puo­len­kor­jaus­pro­ses­si ovat var­sin vakiin­tu­nut toi­min­ta­mal­li täy­si-ikäi­sil­lä hen­ki­löil­lä Suo­mes­sa ja monis­sa muis­sa kehit­ty­neis­sä teol­li­suus­mais­sa, mut­ta toi­min­ta­mal­le­ja ja trans­pro­ses­sien peri­aat­tei­ta koh­taan on esi­tet­ty kri­tiik­kiä. Suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen edus­ta­jien (Seta 2020) ja ihmi­soi­keus­jär­jes­tö­jen (Amnes­ty 2022) mukaan Suo­mes­sa tut­ki­mus- ja kor­jaus­pro­ses­sien suu­rim­pia ongel­mia ovat pal­ve­lun riit­tä­mä­tön tar­jon­ta, tran­sih­mi­sil­tä vaa­dit­ta­va lisään­ty­mis­ky­vyt­tö­myys, perus­ter­vey­den­huol­lon lii­al­li­nen vas­tuu trans-asiois­sa, mui­den ter­vey­son­gel­mien hidas­ta­va vai­ku­tus trans­tut­ki­muk­siin pää­syyn sekä suku­puo­len vah­vis­ta­mi­sen ja trans­pro­ses­sin sito­mi­nen toi­siin­sa.

Edel­lä mai­ni­tun kri­tii­kin joh­dos­ta Suo­men nykyi­nen hal­li­tus³ on teh­nyt edus­kun­nal­le esi­tyk­sen (Sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riö 2021), jon­ka mukaan trans­su­ku­puo­li­sil­ta pois­te­taan lisään­ty­mis­ky­vyt­tö­myys­vaa­ti­mus ja suku­puo­len juri­di­nen vah­vis­ta­mi­nen ja suku­puo­li­piir­tei­tä vah­vis­ta­va lää­ke­tie­teel­li­nen hoi­to ero­te­taan toi­sis­taan. Hal­li­tuk­sen tavoit­tee­na on saa­da laki hyväk­sy­tyk­si edus­kun­nas­sa nykyi­sen hal­li­tus­kau­den aika­na (kevää­seen 2023 men­nes­sä).

Suku­puo­len­kor­jaus­pro­ses­si lap­sil­la ja nuo­ril­la

Las­ten suku­puo­li­dys­fo­rian ole­muk­ses­ta on teh­ty lukui­sia seu­ran­ta­tut­ki­muk­sia. Nii­den mukaan var­sin ylei­nen lap­sen suku­puo­lel­le epä­tyy­pil­li­nen käy­tös ja suku­puo­li­dys­fo­ria hävi­ää enem­mis­töl­lä aikui­suu­teen men­nes­sä (Drum­mond ym. 2008; Wal­lien & Cohen-Ket­te­nis 2008). Tämän ilmiön ympä­ril­lä on käy­ty kes­kus­te­lua sii­tä, ovat­ko jot­kin las­ten suku­puo­li­seen iden­ti­fioi­tu­mis­pro­ses­siin suun­na­tut hoi­dol­li­set inter­ven­tiot joko lii­an trans­myön­tei­siä eli trans­su­ku­puo­li­suut­ta ihan­noi­via tai lii­an trans­kiel­tei­siä eli binää­ri­syy­teen ”eheyt­tä­viä” (Can­tor 2018). Lap­sil­le ei teh­dä suku­puo­len­kor­jaus­hoi­to­ja Suo­mes­sa tai muu­al­la maa­il­mas­sa.

Nuor­ten trans­pro­ses­sit ovat nos­ta­neet tut­ki­joi­den ja asian­tun­ti­joi­den kes­kuu­des­sa eri­lai­sia näke­myk­siä. Täl­lä het­kel­lä käy­dään vil­kas­ta kes­kus­te­lua sii­tä, miten nuor­ten tut­ki­mus- ja hoi­to­pro­ses­sien osal­ta tuli­si ede­tä.

Asian­tun­ti­joil­la on eri­lai­sia näke­myk­siä sii­tä, kuin­ka aktii­vi­ses­ti nuor­ta tuli­si tukea ja vie­dä trans­pro­ses­siin. Mur­ro­si­käis­ten osal­ta kes­ke­nään kil­pai­le­vat gen­der affir­ma­ti­ve ‑mal­li ja watch­ful wai­ting ‑mal­li. Näi­den lähes­ty­mis­ta­po­jen kes­kei­nen ero se, että watch­ful wai­ting ‑mal­lis­sa ede­tään hitaam­min trans­pro­ses­sis­sa kuin gen­der affir­ma­ti­ve ‑mal­lis­sa. Jäl­kim­mäi­nen toi­min­ta­ta­pa on yleis­ty­nyt vii­me vuo­si­na eri­tyi­ses­ti Yhdys­val­lois­sa, jos­sa on myös käy­ty eni­ten kes­kus­te­lua lähes­ty­mis­ta­po­jen eros­ta. Esi­mer­kik­si vai­ku­tus­val­tai­nen Ame­rican Aca­de­my of Pediat­rics (Raf­fer­ty ym. 2018) kan­nat­taa gen­der affir­ma­ti­ve ‑lähes­ty­mis­ta­paa, mut­ta osa suku­puo­len tut­ki­jois­ta kri­ti­soi sitä ja liput­taa watch­ful wai­ting ‑mal­lin suun­taan (esim. Can­tor 2018). Käsit­tääk­se­ni myös Euroo­pas­sa ja Suo­mes­sa on näke­my­se­ro­ja sii­tä, kuin­ka aktii­vi­ses­ti nuor­ten trans­pro­ses­seis­sa tuli­si ede­tä (ks. esim. Kal­tia­la-Hei­no ym. 2018). Aiem­min ja ilmei­ses­ti jos­sain mää­rin edel­leen las­ten ja nuor­ten suku­puo­li­dys­fo­rian hoi­dos­sa käy­te­tään kon­ver­sio- tai eheyt­tä­mis­te­ra­piak­si nimet­tyä hoi­toa, jon­ka tavoit­tee­na on ohja­ta lap­si tai nuo­ri cis­su­ku­puo­li­suu­teen. Sen käyt­töön esi­mer­kik­si Ame­rican Aca­de­my of Pediat­rics (Raf­fer­ty ym. 2018) suh­tau­tuu kiel­tei­ses­ti.

Toi­nen kes­kus­te­lua herät­tä­vä aihe on se, tuli­si­ko hor­mo­ni­kor­vaus­hoi­to ja sii­hen liit­ty­vä jar­ru­tus­hoi­to (puber­teet­tiä lyk­kää­vä hor­mo­ni­hoi­to) aloit­taa nuo­ril­le. Kes­kus­te­lun yti­mes­sä on näke­my­se­ro sii­tä, kye­tään­kö nuo­ril­la erot­ta­maan riit­tä­vän sel­väs­ti trans­su­ku­puo­li­suu­des­ta joh­tu­va suku­puo­li­dys­fo­ria muis­ta etio­lo­giois­ta. Monet pit­kään tut­ki­mus­työ­tä teh­neet yksi­köt liput­ta­vat hor­mo­ni­hoi­to­jen aloit­ta­mi­sen puo­les­ta jo alle 18 vuo­den iäs­sä. Esi­mer­kik­si pro­fes­so­ri Peg­gy Cohen-Ket­te­nik­sen työ­ryh­mä (Cohen-Ket­te­nis ym. 2008) suo­sit­te­li jo 14 vuot­ta sit­ten hor­mo­ni­hoi­to­jen alai­kä­ra­jan alen­ta­mis­ta 18 vuo­des­ta 16 vuo­teen, kos­ka tut­ki­muk­set osoit­ti­vat huo­lel­li­ses­ti tut­ki­tuil­le trans­nuo­ril­le tuos­sa iäs­sä aloi­te­tun hor­mo­ni­hoi­don tuot­ta­van hyviä tulok­sia. Vas­tak­kais­ta näkö­kul­maa edus­ta­vien mukaan vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den aika­na räjäh­dys­mäi­ses­ti lisään­ty­nyt nuor­ten tyt­tö­jen suku­puo­li­dys­fo­ria saat­taa olla mer­kit­tä­väl­tä osal­taan sekun­daa­ris­ta (Litt­man 2021; Kal­tia­la-Hei­no ym. 2018). Aihe vaa­tii sel­keäs­ti lisä­sel­vi­tyk­siä, jot­ta tut­ki­jat ja asian­tun­ti­jat löy­tä­vät kon­sen­suk­sen asias­ta. Kyse­hän on mer­kit­tä­väs­tä yksi­lön ruu­mii­seen kajoa­vas­ta, aina­kin osit­tain peruut­ta­mat­to­mas­ta hoi­dos­ta, johon toi­saal­ta joil­la­kin nuo­ril­la on sel­keäs­ti oikeus ja lää­ke­tie­teel­li­set perus­teet, mut­ta jos­sa toi­saal­ta joil­la­kin nuo­ril­la voi olla sel­lai­nen sekun­daa­ri­nen suku­puo­li­dys­fo­ria, jon­ka takia lää­ke­tie­teel­lis­ten perus­tei­den poh­jal­ta hor­mo­ni­hoi­toi­hin ei tuli­si läh­teä.

Suo­mes­sa Pal­ve­lu­va­li­koi­ma­neu­vos­to (Pal­ko) on otta­nut kan­taa Nuor­ten trans­tut­ki­muk­siin ja ‑hoi­toi­hin. Se lin­ja­si nuor­ten hor­mo­ni­hoi­dois­ta ja kirur­gias­ta seu­raa­vaa (Ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­va­li­koi­ma­neu­vos­to 2020).

‒ ‒ puber­teet­tia jar­rut­ta­va hoi­to voi­daan aloit­taa… tapaus­koh­tai­ses­ti tar­kan har­kin­nan ja asian­mu­kais­ten diag­nos­tis­ten tut­ki­mus­ten jäl­keen, jos sii­hen on lää­ke­tie­teel­li­set indi­kaa­tiot, eikä ole vas­ta-aihei­ta.

Alai­käis­ten suku­puo­li-iden­ti­tee­tin tut­ki­mus­ryh­mis­sä teh­ty­jen tut­ki­mus­ten perus­teel­la on mah­dol­lis­ta har­ki­ta trans­su­ku­puo­li­sen iden­ti­tee­tin var­mis­tues­sa hor­mo­naa­li­sia muun­to­hoi­to­ja ennen täy­si-ikäi­syyt­tä, mut­ta asias­sa on käy­tet­tä­vä suur­ta har­kin­taa eikä palau­tu­mat­to­mia hoi­to­ja tule aloit­taa.

Kirur­gi­set, kehoa pysy­väs­ti muut­ta­vat hoi­dot eivät kuu­lu alai­käis­ten suku­puo­li­ris­ti­rii­das­ta aiheu­tu­van dys­fo­rian hoi­to­me­ne­tel­miin.

Vai­kut­taa sil­tä, että suku­puo­li­dys­fo­ria näyt­täy­tyy ilmiö­nä eri­lai­sel­ta eri ikäi­siä poti­lai­ta koh­dat­taes­sa. Aikuis­ten poti­lai­den kans­sa työs­ken­te­le­vät näke­vät tran­sih­mi­siä, joil­la on huo­mat­ta­van sel­keä tran­si­den­ti­teet­ti ja joil­le oli­si voi­tu taak­se­päin kat­soes­sa aloit­taa trans­pro­ses­si jo nuo­ruusiäs­sä. Nuor­ten ja las­ten kans­sa työs­ken­te­le­vät taas koh­taa­vat poti­lai­ta, jois­ta monil­la suku­puo­li­dys­fo­ria hävi­ää kas­vun aika­na (esim. Steens­ma & Cohen-Ket­te­nis 2015). Sik­si he suh­tau­tu­vat varo­vas­ti nuo­ren suku­puo­li­dys­fo­ri­aan. Tämä lie­nee syy sii­hen, että näke­myk­set nuo­ren suku­puo­li­dys­fo­rian hor­mo­naa­li­ses­ta hoi­dos­ta näyt­täy­ty­vät var­sin eri­lai­si­na.

Suku­puo­li­dys­fo­ria ja psy­koa­na­lyy­si

Kan­sain­vä­li­nen trans­tut­ki­muk­siin ja ‑hoi­toon eri­kois­tu­nei­den klii­nik­ko­jen ja tut­ki­joi­den jär­jes­tö WPATH (World Pro­fes­sio­nal Associa­tion of Trans­gen­der Health) jul­kai­see net­ti­si­vuil­laan hoi­to­suo­si­tuk­sen­sa trans­pro­ses­sin (arvioin­nin ja hoi­don) toteut­ta­mi­sek­si (World Pro­fes­sio­nal Associa­tion of Trans­gen­der Health 2022a; suo­mek­si World Pro­fes­sio­nal Associa­tion of Trans­gen­der Health 2022b). Sen ydin­koh­tia ovat:

1. Var­mis­te­taan, että suku­puo­li­dys­fo­ria ei joh­du jos­tain muus­ta ongel­mas­ta (kuin trans­su­ku­puo­li­suu­des­ta).

2. Tera­pian tar­koi­tuk­se­na ei ole suku­puo­li-iden­ti­tee­tin muut­ta­mi­nen.

3. Tera­pia tut­kii suku­puo­li-iden­ti­teet­tiä.

4. Tera­pia nos­taa esiin stig­maan liit­ty­vät ongel­mat.

5. Tera­pia edis­tää (kaa­pis­ta) ulos tuloa.

Yhdys­val­tain psy­ko­lo­giyh­dis­tyk­sel­lä (Ame­rican Psyc­ho­lo­gical Associa­tion, APA; 2022) on oma ohjeis­tus trans­su­ku­puo­lis­ten tai muun­su­ku­puo­lis­ten koh­taa­mi­sel­le psy­ko­te­ra­pias­sa. Suku­puo­len moni­nai­suu­den osaa­mis­kes­kus (2022) on kään­tä­nyt ohjeis­tuk­sen suo­mek­si, ja sekä englan­nin­kie­li­nen APA:n ohjeis­tus että sen suo­men­nos ovat saa­ta­vis­sa kyseis­ten verk­ko­si­vu­jen väli­tyk­sel­lä.

Psy­koa­na­lyy­sil­la ja psy­ko­dy­naa­mi­sel­la psy­ko­te­ra­pial­la voi­si aja­tel­la ole­van luon­te­va roo­li trans­su­ku­puo­lis­ten poti­lai­den psy­ko­te­ra­pias­sa. Niin ei kui­ten­kaan aina ole. Olen tör­män­nyt oman psy­koa­na­lyy­ti­kon prak­tiik­ka­ni aika­na kak­si ker­taa sii­hen, että trans­po­ti­laal­le on suo­si­tel­tu kog­ni­tii­vis­ta psy­ko­te­ra­pi­aa ja hänel­le on neu­vot­tu ole­maan läh­te­mät­tä psy­ko­te­ra­peut­ti­seen yhteis­työ­hön psy­koa­na­lyy­ti­kon tai psy­ko­dy­naa­mi­sen tera­peu­tin kans­sa. Kävin tätä artik­ke­lia var­ten läpi aika­moi­sen jou­kon psy­ko­te­ra­peut­ti­sia ohjeis­tuk­sia tran­sih­mi­sil­le, mut­ta en löy­tä­nyt suo­raan auki kir­joi­tet­tu­na tätä tor­jun­taa. Ilmiö tulee kui­ten­kin esiin psy­koa­na­lyy­tik­ko­jen väli­sis­sä kes­kus­te­luis­sa (esim. Evzo­nas 2020).

Käsit­tääk­se­ni yksi syy psy­koa­na­lyyt­tik­ko­jen ja tran­sih­mis­ten yhteis­työn vai­keu­teen on kiin­nos­tuk­sem­me psyyk­kis­ten ongel­mien etio­lo­gi­aan. On haas­ta­vaa yhdis­tää täl­lai­nen kiin­nos­tuk­sem­me poti­las­ta kun­nioit­ta­vaan ja hänen iden­ti­teet­tin­sä vali­doi­vaan lähes­ty­mis­ta­paan. Tran­sih­mi­set koke­vat her­käs­ti louk­kaa­vak­si sen, että hei­dän iden­ti­teet­tin­sä kysee­na­lais­te­taan kysy­mäl­lä, mis­tä trans­su­ku­puo­li­suu­te­si (tai muun­su­ku­puo­li­suu­te­si) joh­tuu.

Psy­koa­na­lyyt­ti­sen lähes­ty­mis­ta­van yksi kes­kei­nen vah­vuus on se, että yhdis­täm­me vah­van teo­reet­ti­sen lähes­ty­mis­ta­van klii­ni­sen työn käy­tän­töi­hin. Työm­me poh­jau­tuu yri­tyk­seen luo­da teo­ria koh­taa­mis­tam­me asiois­ta ja paneu­tu­mi­seen koh­taa­mi­sen yksi­tyis­koh­tiin klii­ni­ses­sä työs­sä. Molem­mat lähes­ty­mis­ta­vat ovat vält­tä­mä­tön ehto onnis­tu­neel­le psy­ko­te­ra­pial­le ja ‑ana­lyy­sil­le.

Teo­reet­ti­nen lähes­ty­mis­ta­pam­me poti­las­työs­sä voi tuo­da muka­naan ongel­mia, kun sii­tä tulee­kin nor­mien aset­ta­mis­ta eli nor­ma­tii­vis­ta toi­min­taa. Nor­ma­tii­vi­suus voi joh­taa pakon­omai­seen nor­maa­li­suu­den tavoit­te­luun eli nor­mo­paat­ti­seen (McDou­gall 1978, 156) tai nor­moot­ti­seen (Bol­las 1987) asen­noi­tu­mi­seen. Se voi tran­sih­mi­sen kans­sa työs­ken­nel­les­sä tuot­taa tilan­teen, jos­sa nor­maa­lin kehi­tyk­sen ja suku­puo­li­suu­den rajat luo­daan val­miik­si etu­kä­teen ohjaa­maan yhteis­työ­tä poti­laan kans­sa. Luo­va kans­sa­käy­mi­nen ja koh­taa­mi­nen ei ole mah­dol­lis­ta, jos analyytikolla/psykoterapeutilla on val­miik­si kuva sii­tä, mikä poti­laan ongel­man luon­ne on.

Teo­reet­ti­nen asen­teem­me voi joh­taa nor­mo­pa­tian kaut­ta sii­hen, että koem­me poti­laan oman teo­rian tran­sil­miöis­tä louk­kaa­vak­si ja asian­tun­ti­juut­tam­me uhkaa­vak­si. Uhan tun­ne voi tuot­taa yksi­löl­le pelon, vihan ja aggres­sion tun­tei­ta (Fromm 1973/1976). Näin voi käy­dä myös psy­koa­na­lyy­ti­kol­le tai psy­ko­te­ra­peu­til­le. Psy­koa­na­lyy­sin his­to­rias­sa on joi­tain esi­merk­ke­jä sii­tä, että näin on todel­la­kin tapah­tu­nut.

Psy­koa­na­lyyt­ti­sen liik­keen han­ka­la suh­de sek­su­aa­li­siin vähem­mis­töi­hin on ollut pit­kään vilk­kaan kes­kus­te­lun aihe. Psy­koa­na­lyy­tik­ko Mar­tin From­mer (1995) poh­tii kir­jas­saan Diso­rien­ting sexua­li­ty vas­tat­rans­fe­rens­sion­gel­mien osuut­ta psy­koa­na­lyy­tik­ko­jen pahim­piin yli­lyön­tei­hin suh­tees­sa homo­sek­su­aa­li­suu­teen.

Psy­koa­na­lyy­tik­ko Edmund Bergler (1956, 28‒29) kiteyt­ti kir­jas­saan Homo­sexua­li­ty – Disea­se or a way of life? käsi­tyk­sen­sä homo­sek­su­aa­li­suu­des­ta seu­raa­vas­ti:

Minul­la ei ole mitään homo­sek­su­aa­li­suut­ta vas­taan… [se on] yhdis­tel­mä yli­mie­li­syyt­tä, vää­ris­ty­nyt­tä aggres­sio­ta ja rui­ku­tus­ta… Ainoa kie­li, mitä hei­dän tie­dos­ta­mat­to­man­sa ymmär­tää, on raa­ka voi­ma.⁴

Psy­koa­na­lyy­tik­ko Char­les Soca­ri­des (1968, 8) tote­si puo­les­taan kir­jas­saan The overt homo­sexual seu­raa­vas­ti:

Homo­sek­su­aa­li­suus on… täyn­nä aggres­sio­ta, tuhoa­vuut­ta ja itse­pe­tos­ta. Se on elä­mää vale­pu­vus­sa… [johon liit­tyy] vain tuhoa­vuut­ta, yhteis­tä tap­pio­ta sekä itsen ja kump­pa­nin riis­toa.⁵

Psy­koa­na­lyy­tik­ko Eli­sa­beth Young-Bruhl (1988) kir­joit­ti Anna Freu­dis­ta elä­mä­ker­ran, jos­sa tuo­daan laa­jas­ti esiin tämän mer­kit­tä­vä kehi­tys­työ lap­sia­na­lyy­sis­sä. Sek­su­aa­li­sia (ja suku­puo­li­sia) vähem­mis­tö­jä aja­tel­len on mie­len­kiin­tois­ta, että kir­jas­sa anne­taan ymmär­tää Anna Freu­din olleen jol­lain tapaa asek­su­aa­li­nen ihmi­nen. Young-Bruhl käyt­tää sanaa “askeet­ti­nen”. Hän ei poh­di lain­kaan Annan ja Dorot­hy Bur­ling­ha­min vuo­si­kym­me­niä jat­ku­nut­ta yhdes­sä asu­mis­ta ja mui­den läh­tei­den (ks. lisää Bate­man 2022; Cof­fey 2014) anta­maa tie­toa sii­tä näkö­kul­mas­ta, että Anna ja Dorot­hy saat­toi­vat olla rakas­ta­vai­sia. Kuten Pel­ly (2019) tote­aa, vai­kut­taa sil­tä, että Anna Freud on mah­dol­li­ses­ti joi­den­kin psy­koa­na­lyy­tik­ko­jen mie­les­tä hel­pom­pi miel­tää asek­su­aa­li­sek­si hen­ki­lök­si kuin sek­su­aa­li­suu­del­taan nor­ma­tii­vi­ses­ti “ter­vees­tä” hete­ro­sek­su­aa­li­suu­des­ta poik­kea­vak­si.

Nor­ma­tii­vi­nen lähes­ty­mis­ta­pa on vai­keuk­sis­sa Annan suh­teen. Annan myön­tä­mi­nen sek­su­aa­li­seen vähem­mis­töön kuu­lu­vak­si saat­tai­si vahin­goit­taa Sig­mund Freu­din mai­net­ta, kos­ka nor­ma­tii­vi­sen näkö­kul­man mukaan les­bon nai­sen isäl­lä on ollut jol­lain tapaa vahin­goit­ta­va vai­ku­tus tyt­tä­reen, jos tämä ei ole­kaan nor­mio­do­tuk­sen mukai­nen eli hete­ro­sek­su­aa­li­nen. On myös mie­len­kiin­tois­ta aja­tel­la, että San­dor Ferenczin (Ferenczi & Dupont 1932/1995) luo­ma ja Anna Freu­din (1936/1993) edel­leen kehit­tä­mä käsi­te iden­ti­fioi­tu­mi­nen aggres­so­riin (engl. iden­ti­fica­tion with the aggres­sor, saks. Die Iden­ti­fizie­rung mit dem Angrei­fer) voi­si sopia var­sin hyvin kuvaa­maan Anna Freu­din var­sin beha­vio­raa­lis­ta suh­tau­tu­mis­ta (Freud 1951) sek­su­aa­li­siin vähem­mis­töi­hin kuu­lu­viin poti­lai­siin.

Edel­lä mai­ni­tut kol­me esi­merk­kiä ker­to­vat mie­les­tä­ni ennen kaik­kea sii­tä, että meil­lä psy­koa­na­lyy­ti­koil­la on pahim­mil­laan suu­ri vaa­ra ajau­tua teo­reet­ti­suu­tem­me ja vas­tat­rans­fe­rens­sion­gel­mien kaut­ta nor­mo­paat­ti­siin koh­tuut­to­muuk­siin. Toi­saal­ta meil­lä on mie­les­tä­ni sel­keäs­ti annet­ta­vaa suku­puo­li­siin vähem­mis­töi­hin kuu­lu­vien poti­lai­den psy­ko­te­ra­pias­sa.

Uusia psy­koa­na­lyyt­ti­sia näke­myk­siä tran­sil­miöi­hin

Vaik­ka nor­mo­paat­ti­nen asen­noi­tu­mi­nen on tuot­ta­nut tuhoi­saa jäl­keä psy­koa­na­lyy­tik­ko­jen ja hei­dän sek­su­aa­li­siin ja suku­puo­li­siin vähem­mis­töi­hin kuu­lu­vien poti­lai­den­sa väli­ses­sä kans­sa­käy­mi­ses­sa, voi­daan mie­les­tä­ni sanoa, että psy­koa­na­lyy­sin ja psy­ko­dy­naa­mi­sen tera­pian perus­pe­ri­aat­tei­ta nou­dat­ta­mal­la voi­daan saa­vut­taa mer­kit­tä­vää hyö­tyä myös näi­hin vähem­mis­töi­hin kuu­lu­vil­le poti­lail­le.

Psy­koa­na­lyy­sin klii­ni­sen työn perus­sään­nöt ovat sel­keät: abs­ti­nens­si, neut­raa­li­suus, poti­laan integri­tee­tin kun­nioit­ta­mi­nen sekä myö­tä­mie­li­syys poti­laan ja analyytikon/psykoterapeutin itsen­sä vaja­vai­suu­teen ja heik­kou­teen. Nii­den avul­la voi­daan pitää yllä raken­ta­vaa poti­laan par­haak­si toi­mi­vaa yhteis­työ­tä.

Esit­te­len lyhyes­ti sel­lai­sia psy­koa­na­lyyt­ti­siä näkö­kul­mia, jot­ka mie­les­tä­ni edis­tä­vät edel­lä mai­nit­tu­jen perus­pe­ri­aat­tei­den yllä­pi­toa klii­ni­ses­sä työs­sä suku­puo­li­siin vähem­mis­töi­hin kuu­lu­vien poti­lai­den kans­sa. Psy­koa­na­lyyt­ti­ses­sa kir­jal­li­suu­des­sa on teo­reet­tis­ta ja klii­nis­tä poh­din­taa tran­sil­miöis­tä. Esi­mer­kik­si Cur­ti ym. (2019) kuvaa­vat artik­ke­lis­saan kes­kus­te­lun ja näkö­kul­mien kehit­ty­mi­sen moni­puo­li­suut­ta. Kuvaan alla ensin joi­ta­kin klii­ni­siä lähes­ty­mis­ta­po­ja ja sit­ten klii­nis­tä työ­tä tuke­via teo­reet­ti­sia näkö­kul­mia.

Miten koh­da­ta trans*?

Psy­koa­na­lyy­tik­ko Ales­san­dra Lem­ma (2015; 2018) on käsi­tel­lyt kir­joi­tuk­sis­saan sekä tran­sil­miöi­hin liit­ty­viä teo­reet­ti­sia kysy­myk­siä että klii­ni­seen työ­hön liit­ty­viä lähes­ty­mis­ta­po­ja ja käy­tän­tö­jä. Lem­ma koros­taa kir­jan­sa nimes­sä Min­ding the body (Lem­ma 2015) sitä, kuin­ka tär­ke­ää tera­peut­ti­ses­sa koh­taa­mi­ses­sa on työs­ken­nel­lä koh­ti sitä, että ruu­mis löy­tää paik­kan­sa mie­les­sä ja saa sym­bo­li­sen repre­sen­taa­tion mie­lel­li­ses­sä todel­li­suu­des­sa. Hän tote­aa, että ruu­mis ja mie­lel­li­syys tulee saa­da koh­taa­maan toi­sen­sa psy­koa­na­lyyt­ti­ses­sa toi­min­nas­sa, ja koros­taa, että tul­kin­nan sijas­ta mene­tel­mä­nä tuli­si olla pei­laa­mi­nen (engl. mir­ro­ring), jos­sa varo­taan esit­tä­mäs­tä tie­dos­ta­mat­to­mia motii­ve­ja ris­ti­rii­to­jen taus­tal­la.

Lem­man (2015) mukaan analyytikolla/terapeutilla tulee olla trans­po­ti­laan koh­da­tes­saan kak­si tai­toa: ensik­si hänel­lä tulee olla kykyä ymmär­tää suku­puo­li­dys­fo­ria­po­ti­laan kär­si­mys. Toi­sek­si hänel­lä on vel­vol­li­suus ja oikeus asser­tii­vi­suu­teen, mikä tar­koit­taa ennen kaik­kea kykyä vapaa­seen ajat­te­luun ja asso­sioi­mi­seen trans­po­ti­laan tilan­tees­ta.

Psy­koa­na­lyy­tik­ko Este­la Well­don (2009) tote­aa, että ei ole syy­tä teo­re­ti­soi­da poti­laal­le hänen tran­si­den­ti­teet­tin­sä etio­lo­gi­aa, sil­lä poti­las saa­vut­taa sen, mihin hän on val­mis, ei enem­pää. Well­don halu­aa tut­kia yhdes­sä poti­laan kans­sa, kuka ja mitä tämä on ja jät­tää auki niin monia ovia kuin mah­dol­lis­ta.

Lem­ma (2015) ja Well­don (2009) koros­ta­vat tran­sih­mis­ten iden­ti­teet­ti­ky­sy­myk­sen herk­kyyt­tä ja kehot­ta­vat sen takia varo­vai­suu­teen teo­reet­tis­ten tul­kin­to­jen esit­tä­mi­ses­sä. Pahim­mil­laan tilan­ne saa absur­de­ja piir­tei­tä: tran­sih­mi­nen kokee ole­muk­sen­sa iden­ti­tee­tik­si, mut­ta analyytikko/terapeutti ker­too hänel­le suo­raan tai rivien välis­tä, että hän on sai­ras ihmi­nen. Edel­ly­tyk­set posi­tii­vi­sel­le vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­le ovat sil­loin var­sin hute­rat. Tran­sih­mi­sen kans­sa työs­ken­nel­lään ana­lyyt­ti­ses­sa suh­tees­sa samal­la taval­la kuin kenen kans­sa tahan­sa – ede­tään niin pit­käl­le kuin poti­las kyke­nee ja kokee voi­van­sa ede­tä. Ei sen enem­pää eikä sen vähem­pää.

Miten binää­ri­seen ajat­te­luun tuli­si suh­tau­tua?

Rans­ka­lai­nen struk­tu­ra­lis­tis­ta kou­lu­kun­taa edus­ta­va ant­ro­po­lo­gi Clau­de Lévi-Strauss (1955/1997) piti binää­ris­tä ajat­te­lua ihmi­sel­le luon­nol­li­se­na tapa­na jäsen­tää asioi­ta. Loo­gi­nen päät­te­ly tar­vit­see teo­rian ja tek­nii­kan asioi­den jäsen­tä­mi­sek­si. Binää­ri­nen mal­li tar­jo­aa teo­rian jäsen­te­lyl­le. Voi­daan spe­ku­loi­da, että tie­to­ko­nei­den toi­min­ta­mal­li on ehkä juu­ri sik­si myös binää­ri­nen. Binää­ri­sen loo­gi­sen ajat­te­lun haas­tee­na on se, että ihmi­sen luon­nol­li­ses­sa ja kult­tuu­ri­ses­sa ympä­ris­tös­sä on jouk­ko binää­ri­ses­ti jäsen­net­tä­vis­sä ole­via ilmiöi­tä, joi­den moni-ilmei­syys jää pimen­toon, kun ihmi­sen binää­ri­syy­teen tai­pu­vai­nen ajat­te­lu tuot­taa ker­ran­nais­vai­ku­tuk­se­na diko­to­mi­sen jäy­kän “totuu­den” ilmiöis­tä. Binää­ri­syy­den ker­tau­tu­mi­nen ja kasau­tu­mi­nen saat­taa muo­dos­tua ymmär­tä­mi­sen esteek­si. Se voi­si osa­se­lit­tää tran­sil­miöi­den ympä­ril­le muo­dos­tu­nut­ta väit­te­lyä.

Binää­ri­syys on har­ha?

Rans­ka­lai­nen psy­koa­na­lyy­tik­ko Luce Iri­ga­ray (1977/1985) tote­aa, että suku­puo­leen liit­ty­vis­sä kysy­myk­sis­sä binää­ri­nen jäsen­tä­mi­nen on mies­ten ajat­te­lus­sa syn­ty­nyt illuusio. Iri­ga­ray huo­maut­taa, että mie­li­ku­va suku­puo­lie­li­mis­tä muo­dos­taa iko­ni­mai­sen kitey­ty­män suku­puo­les­ta. Kun tar­kas­te­lee nai­sen suku­puo­lie­lin­tä, huo­maa, että se ei ole yksi. Mie­hel­lä on yksi penis, mut­ta nai­sel­la on kak­si häpy­huul­ta. Iri­ga­rayn mukaan tämä tekee binää­ri­sen näke­myk­sen suku­puo­les­ta mah­dot­to­mak­si. Mies­ten fal­lo­sent­ri­syys tuot­taa binää­ris­tä ajat­te­lua, jos­sa nai­ses­ta muo­ka­taan kei­no­te­koi­ses­ti fal­lok­sen vas­tin­pa­ri. Iri­ga­rayn mie­les­tä suku­puo­len binää­ri­syys on illuusio, ja totuu­den­mu­kai­sem­pi käsi­tys suku­puo­les­ta on se, että suku­puo­li on muun­tu­va ja moniu­lot­tei­nen ilmiö. Iri­ga­rayn näke­myk­sen tie­dos­ta­mi­nen voi aut­taa psy­koa­na­lyy­tik­koa ja ‑tera­peut­tia säi­lyt­tä­mään avoi­muu­ten­sa tran­sih­mi­sen yksi­löl­li­sen suku­puo­li­ko­ke­muk­sen ymmär­tä­mi­ses­sä.

Binää­ri tar­vit­see kol­man­nen ele­men­tin

Bel­gia­lai­nen psy­koa­na­lyy­tik­ko Paul Ver­haeg­he (2004; 2006) pitää binää­ris­tä jäsen­te­lyä luon­nol­li­se­na ihmi­sen ajat­te­lun väli­nee­nä, mut­ta hän huo­maut­taa, että jäsen­nel­les­säm­me ilmiöi­tä binää­ri­syy­teen pysäh­ty­mi­nen mer­kit­see juut­tu­mis­ta ja epä­täy­del­li­syy­teen tyy­ty­mis­tä. Binää­ri­nen raken­nel­ma tar­vit­see aina kol­man­nen ele­men­tin rat­kai­suk­seen. Ver­haeg­hen mie­les­tä suku­puo­len binää­riin jää­mi­nen mer­kit­see psy­koa­na­lyy­sil­le vaka­vaa uhkaa, kos­ka ajat­te­lu ei saa jää­dä jumiin. Sii­tä voi seu­ra­ta psy­koa­na­lyyt­ti­sel­le ajat­te­lul­le jäy­kis­ty­mis­tä ja kuih­tu­mis­ta. Ver­haeg­he­lai­sit­tain aja­tel­len tran­sil­miöt ovat se ter­ve­tul­lut kol­mas ele­ment­ti, joka pakot­taa itses­tään­sel­vyyk­siin pysäh­ty­neen suku­puo­li­kä­si­tyk­sen liik­kee­seen. Sitä kaut­ta voi­daan näh­dä kehi­tys­mah­dol­li­suuk­sia ja ymmär­ryk­sen avar­tu­mis­ta.

Binää­ris­tä koh­ti moni­nai­suut­ta

Yhdys­val­ta­lai­sen psy­koa­na­lyy­tik­ko Judith But­le­rin (1990/2015) mukaan suku­puo­li on per­for­ma­tii­vi­nen teko. Hän tar­koit­taa, että suku­puol­ta tuo­te­taan sosi­aa­li­ses­ti tau­koa­mat­ta, ja suku­puo­li­jär­jes­tel­mää pide­tään yllä monin tavoin. Suku­puo­li­jär­jes­tel­mää suo­jel­laan voi­mak­kaas­ti, jopa väki­val­tai­ses­ti. Oleel­lis­ta on jär­jes­tys. Suku­puo­lit­tu­neel­la sosi­aa­li­sel­la raken­teel­la tavoi­tel­laan jär­jes­tys­tä, min­kä takia tuo raken­ne on ennen kaik­kea kurin­pi­dol­li­nen. But­le­rin mukaan cis ja trans eivät poik­kea mer­kit­tä­väs­ti toi­sis­taan, jos trans on vain suku­puo­len “vaih­ta­mis­ta”. Uut­ta luo­vaa ja kehit­tä­vää on kaik­ki se suku­puo­li­suus, joka ei mah­du puh­tai­den cis- ja trans­su­ku­puol­ten sisään.

Onko suku­puo­li vai sek­su­aa­li­suus ensin?

Psy­koa­na­lyy­tik­ko Paul Ver­haeg­he (2004) huo­maut­taa, että kysy­mys sii­tä, onko suku­puo­li­suus vai sek­su­aa­li­suus ensin, on poli­ti­soi­nut kes­kus­te­lun näis­tä ruu­miin, psyy­ken ja kult­tuu­rin kes­kei­sis­tä ilmiöis­tä. Psy­koa­na­lyy­ti­kot pyr­ki­vät todis­ta­maan, että sek­su­aa­li­suus on ensin, kun tran­syh­tei­sö näkee, että suku­puo­li­suus on pri­maa­ria. Ver­haeg­he tote­aa, että kum­pi­kaan ei ole oikeas­sa, kos­ka ensi­si­jais­ta on viet­ti. Suku­puo­li ja sek­su­aa­li­suus ovat sekun­daa­ri­sia vie­til­le, joka tuot­taa var­hai­ses­ta vai­hees­ta asti yksi­löl­le eri­lai­sia ilmen­ty­miä libi­don toteut­ta­mi­ses­ta. Ver­haeg­hen näkö­kul­ma on trans­kes­kus­te­lua aja­tel­len mie­len­kiin­toi­nen, kos­ka yksi psy­koa­na­lyy­tik­ko­jen ja tran­sih­mis­ten perin­tei­sis­tä kiis­tois­ta avau­tuu sitä kaut­ta vähem­män latau­tu­nee­na.

Tei­re­sias – psy­koa­na­lyy­sin suo­je­lus­py­hi­mys?

Psy­koa­na­lyy­ti­kot Pat­ricia Ghe­ro­vici (2017), Brac­ha Ettin­ger (2000) ja Shei­la Cava­nagh (2018) kuvaa­vat tie­tä­jä Tei­re­siak­sen roo­lia antii­kin Krei­kan tarus­tos­sa ja psy­koa­na­lyyt­ti­ses­sa ajat­te­lus­sa. Tei­re­sias oli kai­ken tie­tä­vä sokea ennus­ta­ja, joka pal­jas­ti The­ban kunin­kaal­le Oidi­puk­sel­le, että tämä oli sur­man­nut isän­sä ja nai­nut äitin­sä. Yksi Tei­re­siak­sen eri­tyi­so­mi­nai­suuk­sis­ta oli se, että Hera oli muut­ta­nut hänet nai­sek­si hänen vahin­goi­tet­tu­aan parit­te­le­via käär­mei­tä. Hän eli nai­se­na seit­se­män vuot­ta, kun­nes tois­ti parit­te­le­vien käär­mei­den vahin­goit­ta­mi­sen, jol­loin Hera muut­ti hänet jäl­leen mie­hek­si. Tei­re­siak­sen elä­män­his­to­ria tekee kir­joit­ta­jien mie­les­tä hänet suku­puo­li­jär­jes­tel­män kan­nal­ta mie­len­kiin­toi­sek­si hah­mok­si laca­ni­lai­ses­ta näkö­kul­mas­ta.

Ghe­ro­vici (2017), Ettin­ger (2000) ja Cava­nagh (2018) viit­taa­vat psy­koa­na­lyy­tik­ko Jacques Laca­niin (Lacan & Mil­ler 1962‒1963/2002), joka poh­ti Tei­re­siak­sen roo­lia myyt­ti­se­nä mies-nai­se­na esi­ku­vak­si kai­kil­le psy­koa­na­lyy­ti­koil­le. Hänen mukaan­sa Tei­re­sias tuli­si sen takia näh­dä kaik­kien psy­koa­na­lyy­tik­ko­jen suo­je­lus­py­hi­myk­se­nä, joka aut­taa mei­tä irtaan­tu­maan jäy­käs­tä binaa­ri­ses­ta suku­puo­lia­jat­te­lus­ta.  Ghe­ro­vici (2017) tote­aa, että mei­dän tuli­si psy­koa­na­lyy­tik­koi­na pyr­kiä ymmär­tä­mään (suku­puo­li­sen) bisek­su­aa­li­suu­den luon­ne Tei­re­siak­sen koke­muk­seen samais­tu­mal­la. Tei­re­sias oli se, joka sai Oidi­puk­sen ymmär­tä­mään oman his­to­rian­sa. Psy­koa­na­lyy­ti­kon teh­tä­vä­nä on olla sokea arjen jou­ta­van­päi­väi­syyk­sil­le ja mie­len sisäi­seen kes­kit­ty­mäl­lä aut­taa ana­ly­san­dia näke­mään viet­tien ja objek­tin etsi­mi­sen tuot­ta­ma his­to­rian­sa ja eri­tyi­ses­ti sen sek­su­aa­li­nen ja suku­puo­li­nen moniu­lot­tei­suus.

Lopuk­si

Koh­taa­mi­nen on psy­ko­te­ra­peut­ti­sen suh­teen ydin. Koh­taa­mi­nen ei onnis­tu, jos emme kyke­ne avaa­maan kor­viam­me poti­laan ker­to­muk­sel­le ja miel­täm­me kuu­le­mam­me työs­tä­mi­sel­le. Yksi tämän ajan haas­tei­ta on tran­sil­miöi­den ilmaan­tu­mi­nen aivan uudel­la taval­la näkö­pii­riim­me. Mei­dän täy­tyy kye­tä koh­taa­maan tämä uusi ja eri­lai­nen ennen kaik­kea itsem­me takia. Mikä­li kat­som­me ohi, meil­lä ei ole juu­ri annet­ta­vaa itsel­lem­me, poti­lail­lem­me ja psy­ko­so­si­aa­li­sel­le todel­li­suu­del­le. Psy­koa­na­lyy­ti­nen ajat­te­lu ei voi kukois­taa ilman suo­pe­aa ja ymmär­tä­mään pyr­ki­vää asen­net­ta poti­lai­tam­me koh­taan. Mikä­li pys­tym­me sii­hen, myös tran­sih­mi­set hyö­ty­vät psy­koa­na­lyy­sis­ta – sen teo­rias­ta ja käy­tän­nös­tä.

Viit­teet

¹Tämän artik­ke­lin kir­joit­ta­jan kään­nös.

²Tämän artik­ke­lin kir­joit­ta­jan kään­nös.

³Artik­ke­lin kir­joi­tusa­jan­koh­ta­na tam­mi-hel­mi­kuus­sa 2022.

⁴Tämän artik­ke­lin kir­joit­ta­jan kään­nös.

⁵Tämän artik­ke­lin kir­joit­ta­jan kään­nös.

Kir­jal­li­suus

Aar­ni­puu, Tiia (2008). Trans – suku­puo­len muun­nel­mia. Hel­sin­ki: Like.

Ame­rican Psyc­ho­lo­gical Associa­tion (2022). Gui­de­li­nes for psyc­ho­lo­gical prac­tice with trans­gen­der and gen­der noncon­for­ming people. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.apa.org/practice/guidelines/transgender.pdf.

Amnes­ty (2022). Itse­mää­rää­mi­soi­keus nyt! Mik­si ja miten trans­la­ki tulee uudis­taa? Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.amnesty.fi/itsemaaraamisoikeus-nyt-miksi-ja-miten-translaki-tulee-uudistaa/

Ash­ley, Flo­rence (2018). The­re is no evi­dence that rapid-onset gen­der dysp­ho­ria exists. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://psychcentral.com/lib/there-is-no-evidence-that-rapid-onset-gender-dysphoria-exists#1

Bak­ker, A.; van Kes­te­ren, P.; Goo­ren, L. & Beze­mer, P. (1993) The pre­va­lence of trans­sexua­lism in the Net­her­lands. Acta Psyc­hiat­rica Scan­di­na­vica, 87, 237‒238.

Bate­man, Geof­frey (2022). Freud, Anna (1895–1982). Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa http://www.glbtqarchive.com/ssh/freud_a_S.pdf.

Bau­er, Gre­ta; Law­son, Mar­ga­ret; Metz­ger, Daniel & Trans Youth CAN! Research Team (2021). Do cli­nical data from trans­gen­der ado­lescents sup­port the phe­no­me­non of “rapid onset gen­der dysp­ho­ria”? Jour­nal of Pediat­rics, 243, 224‒227.

Bea­rak, Max (2016, 23. huh­ti­kuu­ta). Why terms like ‘trans­gen­der’ don’t work for India’s ‘third-gen­der’ com­mu­ni­ties. Was­hing­ton Post.

Becer­ra-Fernán­dez, Anto­nio; Rodrí­guez-Moli­na, José M.; Asen­jo-Araque, Nuria; Lucio-Pérez, María J.; Cuchí-Alfa­ro, Miguel; García-Cam­ba, Eduar­do; Pérez-López, Gil­ber­to; Menac­ho-Román, Miriam; Ber­rocal-Ser­tuc­ha, María C.; Ly-Pen, Domin­go & Agui­lar-Vilas, María V. (2017). Pre­va­lence, inci­dence, and sex ratio of trans­sexua­lism in the auto­no­mous region of Madrid (Spain) accor­ding to healthca­re demand. Arc­hi­ves of Sexual Beha­vior, 46(5), 1307‒1312.

Bell, David (2020). First do no harm. Inter­na­tio­nal Jour­nal of Psyc­hoa­na­ly­sis, 101(5), 1031‒1038.

Bell, David (2021). First do no harm. Esi­tys The­ra­peia-sää­tiön webi­naa­ris­sa Gen­der Iden­ti­ty Today – Psyc­hoa­na­ly­tic Pers­pec­ti­ves 18.9.2021.

Ben­ja­min, Har­ry (1964). Natu­re and mana­ge­ment of trans­sexua­lism, with a report on thir­ty-one ope­ra­ted cases. Wes­tern Jour­nal of Sur­ge­ry, Obs­tet­rics and Gyneco­lo­gy, 72, 105–111.

Bergler, Edmund (1956). Homo­sexua­li­ty – Disea­se or a way of life? New York: Hill and Wang.

Blackless, Mela­nie; Cha­ru­va­stra, Ant­ho­ny; Der­ryck, Aman­da; Faus­to-Ster­ling, Anne; Lauzan­ne, Karl & Lee, Ellen (2000). How sexual­ly dimorp­hic are we? Review and synt­he­sis. Ame­rican Jour­nal of Human Bio­lo­gy, 12(2), 151‒166.

Blass, Rac­hel; Bell, David & Sake­to­pou­lou, Avgi (2021). Can we think psyc­hoa­na­ly­tical­ly about trans­gen­de­rism? An expan­ded live Zoom deba­te with David Bell and Avgi Sake­to­pou­lou, mode­ra­ted by Rac­hel Blass. The Inter­na­tio­nal Jour­nal of Psyc­hoa­na­ly­sis, 102(5), 968‒1000.

Bol­las, Chris­top­her (1987). The sha­dow of the object: Psyc­ho-ana­ly­sis of the unt­hought known. Lon­too: Free Associa­tion Books.

But­ler, Judith (1990/2015). Han­ka­la suku­puo­li. Suom. Tui­ja Pulk­ki­nen ja Lee­na-Mai­ja Ros­si. Hel­sin­ki: Gau­dea­mus.

Can­tor, James (2018). Ame­rican Aca­de­my of Pediat­rics policy and trans-kids: Fact-chec­king raf­fer­ty (2018). Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://gdworkinggroup.org/2018/10/18/american-academy-of-pediatrics-policy-and-trans-kids-fact-checking/

Cas­tel­li­ni, Gio­van­ni (2017). A dimen­sio­nal pers­pec­ti­ve on sexual orien­ta­tion and gen­der. Euro­pean Psyc­hiat­ry, 41(Supple­ment), S57.

Cava­nagh, Shei­la (2018). Brac­ha L. Ettin­ger, Jacques Lacan and Tire­sias: The other sexual dif­fe­rence. Site­geist, 13, 32–50.

Coa­li­tion for the Advance­ment & Applica­tion of Psyc­ho­lo­gical Science (2021). CAAPS posi­tion sta­te­ment on rapid onset gen­der dysp­ho­ria (ROGD). Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.caaps.co/rogd-statement

Cof­fey, Rebecca (2014). Hys­te­rical: Anna Freud’s sto­ry. Ber­ke­ley: She Wri­tes Press.

Cohen-Ket­te­nis, Peg­gy; Dele­mar­re-van de Waal, Hen­riet­te & Goo­ren, Louis (2008). The treat­ment of ado­lescent trans­sexuals: chan­ging insights. The Jour­nal of Sexual Medici­ne, 5(8), 1892–1897.

Cur­ti, Lorenzo; Rollè, Luca; Geri­no, Eva; Trom­bet­ta, Tom­ma­so & Cal­da­re­ra, Ange­la (2019). Trans­sexua­lism and psyc­hoa­na­ly­tic pers­pec­ti­ves: gen­der theo­ries and cli­nics. La came­ra blu, 21, 103‒121.

Drum­mond, Kel­ley; Brad­ley, Susan; Peter­son-Bada­li, Mic­he­le & Zuc­ker, Ken­neth (2008). A fol­low-up stu­dy of girls with gen­der iden­ti­ty disor­der. Deve­lop­men­tal Psyc­ho­lo­gy, 44, 34‒45.

Elbe, Lili (1931/2004). Man into woman: the first sex chan­ge, a port­rait of Lili Elbe – the true and remar­kable trans­for­ma­tion of the pain­ter Einar Wege­ner. Engl. H. J. Sten­nin­gin. Lon­too: Blue Boat Books.

Ettin­ger, Brac­ha Lich­ten­berg (2000). Transgres­sing with-in-to the femi­ni­ne. Teok­ses­sa Flo­rence, Pen­ny & Fos­ter, Nico­la (toim.), Dif­fe­ren­tial aest­he­tics, 185–209. Lon­too: Ash­ga­te.

Evzo­nas, Nico­las (2020). Psyc­hoa­na­ly­tic transp­ho­bia or a gene­ra­lized gen­der trau­ma. Research in Psyc­hoa­na­ly­sis, 30(2), 103–112.

Faus­to-Ster­ling, Anne (1993). The five sexes – Why male and fema­le are not enough. Sciences, 33(2), 20‒24.

Faus­to-Ster­ling, Anne (2018, 25. loka­kuu­ta). Why sex is not bina­ry. The complexi­ty is more than cul­tu­ral. It’s bio­lo­gical, too. New York Times.

Ferenczi, San­dor & Dupont, Judith (toim.) (1932/1995). The Cli­nical Dia­ry of Sán­dor Ferenczi. Engl. Mic­hael Balint & Nico­la Zar­day Jack­son. Cam­brid­ge: Har­vard Uni­ver­si­ty Press.

Francis, Anne (2019, 18. huh­ti­kuu­ta). Olym­pic sil­ver medal­list goes public about her hype­randro­ge­nism. Cana­dian Run­ning. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://runningmagazine.ca/the-scene/800m-silver-medallist-niyonsaba-goes-public-about-her-hyperandrogenism/

Freud, Anna (1936/1993). The ego and the mec­ha­nisms of defence. Lon­too: Kar­nac.

Freud, Anna (1951). Cli­nical obser­va­tions on the treat­ment of male homo­sexua­li­ty. Psyc­hoa­na­ly­tic Quar­ter­ly, 20, 337‒338.

Freud, Sig­mund (1899/1985). 1.8.99 päi­vät­ty kir­je. Teok­ses­sa Mas­son, Jef­frey (toim.), The comple­te let­ters of Sig­mund Freud to Wil­helm Fliess, 1887–1904, 288‒289. Cam­brid­ge: Har­vard Uni­ver­si­ty Press.

Freud, Sig­mund (1920/1947). Über die Psyc­ho­ge­ne­se eines Fal­les von weiblic­her Homo­sexua­li­tät. Teok­ses­sa Gesam­mel­te Wer­ke, Wer­ke aus den Jah­ren 1917–1920. Zwölf­ter band, 269‒302. Ber­lin: S. Fischer Ver­lag.

Fromm, Erich (1973/1976). Tuhoa­va ihmi­nen. Suom. Mat­ti Kan­nos­to. Hel­sin­ki: Kir­jayh­ty­mä.

From­mer, Mar­tin (1995). Coun­tert­rans­fe­rence obscu­ri­ty in the psyc­hoa­na­ly­tic treat­ment of homo­sexual patients. Teok­ses­sa Dome­nici, Tho­mas & Les­ser, Ron­nie (toim.), Diso­rien­ting sexua­li­ty: Psyc­hoa­na­ly­tic reapprai­sals of sexual iden­ti­ties, 65‒82. New York: Rout­led­ge.

Frosh, Step­hen (1994). Sexual dif­fe­rence ‒ Mascu­li­ni­ty and psyc­hoa­na­ly­sis. Lon­too: Rout­led­ge.

Ghe­ro­vici, Pat­ricia (2017). Trans­gen­der psyc­hoa­na­ly­sis: A Laca­nian pers­pec­ti­ve on sexual dif­fe­rence.  Lon­too: Rout­led­ge.

GLAAD (2017). Acce­le­ra­ting accep­tance 2017. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.glaad.org/files/aa/2017_GLAAD_Accelerating_Acceptance.pdf.

Grae­ber, David & Wengrow, David (2021). The dawn of eve­ryt­hing: a new his­to­ry of huma­ni­ty. Lon­too: Allen Lane.

Hirsch­feld, Mag­nus (1914). Die Homo­sexua­li­tät des Man­nes und des Wei­bes. Band III. Ber­lii­ni: Louis Marcus. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://archive.org/details/DieHomosexualittDesMannesUndDesWeibes1914/page/n5/mode/2up

Hutc­hin­son, Anna; Mid­gen, Melis­sa & Spi­lia­dis, Anas­tas­sis (2020). In sup­port of research into rapid-onset gen­der dysp­ho­ria. Arc­hi­ves of Sexual Beha­vior, 49, 79–80.

Iri­ga­ray, Luce (1977/1985). This sex which is not one. Engl. Cat­he­ri­ne Por­ter & Caro­lyn Bur­ke. Ithaca: Cor­nell Uni­ver­si­ty Press.

Jor­gen­sen, Chris­ti­ne (1968). Chris­ti­ne Jor­gen­sen: A per­so­nal auto­bio­grap­hy. New York: Ban­tam Books.

Kaa­ro, Jani (2021). Koi­rai­ta, naa­rai­ta ja tie­teen dis­saus­ta. Lää­kä­ri­leh­ti, 76(44), 2600.

Kal­tia­la-Hei­no, Riit­ta­kert­tu; Berg­man, Han­nah; Car­mic­hael, Pol­ly; de Graaf, Nas­tas­ja M.; Egeb­jerg Rischeld, Karen; Frisén, Loui­se; Schor­kopf, Mar­ti­na; Suo­ma­lai­nen, Lau­ra & Waeh­ref, Anne (2019). Time trends in refer­rals to child and ado­lescent gen­der iden­ti­ty ser­vices: a stu­dy in four Nor­dic count­ries and in the UK. Nor­dic Jour­nal of Psyc­hiat­ry, 74(1), 40‒44.

Kal­tia­la-Hei­no, Riit­ta­kert­tu; Berg­man, Han­nah; Työ­lä­jär­vi, Mar­ja & Frisén, Loui­se (2018). Gen­der dysp­ho­ria in ado­lescence: cur­rent pers­pec­ti­ves. Ado­lescent Health, Medici­ne and The­ra­peu­tics, 9, 31–41.

Kan­gas­vuo, Jen­ni (2018). Diag­noo­si: Trans­ves­ti­tis­mus. Tul­va, 1(17), 22‒25.

Kil­ler­mann, Sam (2022a). Gen­derbread Per­son v1. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.genderbread.org/resource/genderbread-person-v1

Kil­ler­mann, Sam (2022b). Gen­derbread Per­son v4.0. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.genderbread.org/resource/genderbread-person-v4‑0

Kär­nä, Tee­mu; Das, Pia; Mik­ko­la Ant­ti; Uusi-Mäke­lä, Nina (2021). Suku­puo­len­kor­jauk­sen katu­mi­nen, pet­ty­mys ja takai­sin­kor­jau­tu­mi­sen mah­dol­li­suu­det. Lää­kä­ri­leh­ti, 23(76), 1478–1482.

Lacan, Jacques & Mil­ler, Jacques-Alain (toim.) (1962‒1963/2014). Anxie­ty: The semi­nar of Jacques Lacan, Book X. Engl. A. R. Price. Lon­too: Wiley.

Landén, M.; Wålin­der, J.; Ham­bert, G. & Lund­ström, B. (1998). Fac­tors pre­dic­ti­ve of regret in sex reas­sign­ment. Acta Psyc­hiat­rica Scan­di­na­vica, 97(4), 284‒289.

Lem­ma, Ales­san­dra (2015). Min­ding the body. New York: Rout­led­ge.

Lem­ma, Ales­san­dra (2018). Trans-ito­ry iden­ti­ties: some psyc­hoa­na­ly­tic reflec­tions on trans­gen­der iden­ti­ties. Inter­na­tio­nal Jour­nal of Psyc­hoa­na­ly­sis, 99(5), 1089‒1106.

Lévi-Strauss, Clau­de (1955/1997). Tro­pii­kin kas­vot. Suom. Vil­le Key­näs. Hel­sin­ki: Loki-kir­jat.

Litt­man, Lisa (2018). Parent reports of ado­lescents and young adults percei­ved to show signs of a rapid onset of gen­der dysp­ho­ria. PLoS ONE, 13(8), e0214157.

Litt­man, Lisa (2021). Indi­vi­duals trea­ted for gen­der dysp­ho­ria with medical and/or sur­gical tran­si­tion who sub­sequent­ly det­ran­si­tio­ned: A sur­vey of 100 det­ran­si­tio­ners. Arc­hi­ves of Sexual Beha­vior, 50(8), 3353‒3369.

McDou­gall, Joyce (1978). Plea for a mea­su­re of abnor­ma­li­ty. New York: Inter­na­tio­nal Uni­ver­si­ty Press.

Money, John (1952). Her­maph­ro­di­tism: An inqui­ry into the natu­re of a human para­dox. Väi­tös­kir­ja. Cam­brid­ge, MA: Har­vard Uni­ver­si­ty.

Natu­ral His­to­ry Museums of Los Ange­les Coun­ty (2021). Bey­ond gen­der: Indi­ge­nous pers­pec­ti­ves, fa’afafine and fa’afatama. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://nhm.org/stories/beyond-gender-indigenous-perspectives-faafafine-and-faafatama.

Olys­la­ger, Fem­ke & Conway, Lynn (2007). On the calcu­la­tion of the pre­va­lence of trans­sexua­lism. Esi­tys WPATH [World Pro­fes­sio­nal Associa­tion for Trans­gen­der Health] 20th Inter­na­tio­nal Sym­po­sium ‑kon­fe­rens­sis­sa Chica­gos­sa 5.‒8.9.2007.

Ove­sey, Lio­nel & Per­son, Ethel (1983). Psyc­hoa­na­ly­tic theo­ries of gen­der iden­ti­ty. Jour­nal of the Ame­rican Aca­de­my of Psyc­hoa­na­ly­sis, 11(2), 203‒226.

Pel­ly, Amé­lie (2019). “Mot­her and wife — genius — gover­ness:” Anna Freud and the ana­ly­tic envi­ron­ment. Mais­te­ri­tut­kin­non opin­näy­te­työ. Mont­real: Concor­dia Uni­ver­si­ty.

Pent­ti­nen, Arja (2011). Pap­pi ja sateen­kaa­ri­kan­sa. Teok­ses­sa Tuo­vi­nen, Lii­sa; Stål­ström, Olli; Nis­si­nen, Jus­si & Hen­ti­lä, Jor­ma (toim.), Saan­ko olla tot­ta? Suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den moni­nai­suus, 271‒282. Hel­sin­ki: Gau­dea­mus.

Pime­noff, Vero­nica & Pfäfflin, Frie­de­mann (2011). Trans­sexua­lism: treat­ment outco­me of compliant and noncompliant patients. Inter­na­tio­nal Jour­nal of Trans­gen­de­rism, 13, 37–44.

Raf­fer­ty, Jason; Com­mit­tee on Psyc­ho­social Aspects of Child and Fami­ly Health; Com­mit­tee on Ado­lescence & Sec­tion on Les­bian, Gay, Bisexual, and Trans­gen­der Health and Well­ness (2018). Ensu­ring compre­hen­si­ve care and sup­port for trans­gen­der and gen­der-diver­se children and ado­lescents. Pediat­rics, 142(4): e20182162.

Reis, Har­ry & Carot­hers, Bob­bi (2014). Black and whi­te or sha­des of gray: Are gen­der dif­fe­rences cate­go­rical or dimen­sio­nal? Cur­rent Direc­tions in Psyc­ho­lo­gical Science, 23(1), 19–26.

Rist­ka­ri, Mai­ju; Suni, Nina & Tyni, Vesa (2018). Suku­puo­le­na ihmi­nen. Hel­sin­ki: Tam­mi.

Ris­tock, Janice; Zocco­le, Art & Pas­san­te, Lisa (2010). Abo­ri­gi­nal two-spi­rit and LGBTQ migra­tion, mobi­li­ty and health research pro­ject. Win­ni­peg final report. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa

https://www.rainbowhealthontario.ca/wp-content/uploads/2010/12/Two-Spirit-Migration.pdf

Ronay, Bar­ney (2021, 2. elo­kuu­ta). Masi­lin­gi and Mbo­ma racing against olym­pic eli­te and complex cruel­ty. The Guar­dian.

Räsä­nen, Nii­lo & Räsä­nen, Päi­vi (2016). Mis­tä on kysy­mys? Avio­liit­to. Ryt­ty­lä: Uusi Tie.

Sake­to­pou­lou, Avgi (2020). Thin­king psyc­hoa­na­ly­tical­ly, thin­king bet­ter: Reflec­tions on trans­gen­der. Inter­na­tio­nal Jour­nal of Psyc­hoa­na­ly­sis, 101(5), 1019‒1030.

Savu­lescu, Julian (2019, 9. tou­ko­kuu­ta). Ten ethical flaws in the Cas­ter Seme­nya deci­sion on inter­sex in sport. The Con­ver­sa­tion. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://theconversation.com/ten-ethical-flaws-in-the-caster-semenya-decision-on-intersex-in-sport-116448

Seta (2020). Uudet suku­puo­li­dys­fo­rian hoi­to­suo­si­tuk­set sisäl­tä­vät vaka­via uhkia hyvän hoi­don toteu­tu­mi­sel­le. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://seta.fi/2020/06/23/palkouutinen2020/

Seta (2022). Sateen­kaa­ri­his­to­ria Suo­mes­sa. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://seta.fi/ihmisoikeudet/sateenkaarihistoria-suomessa/

Sev­le­ver, Meli­na & Meyer-Bahl­burg, Hei­no (2019). Late-onset trans­gen­der iden­ti­ty deve­lop­ment of ado­lescents in psyc­hot­he­ra­py for mood and anxie­ty problems: Approach to assess­ment and treat­ment. Arc­hi­ves of Sexual Beha­vior, 48(7), 1993‒2001.

Shel­don, Natas­ha (2017). 11 remar­kable trans­gen­der people from his­to­ry. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://historycollection.com/11-remarkable-transgender-people-history/6/

Shrier, Abi­gail (2020). Irre­ver­sible dama­ge. Tee­na­ge girls and the trans­gen­der craze. Lon­too: Swift Press.

Sil­va, Dhior­dan Car­do­so; Sala­ti, Leo­nar­do Romei­ra; Fon­ta­na­ri, Anna Mart­ha Vait­ses; Schwarz, Kari­ne; Sch­nei­der, Mai­ko Abel; Soll, Bianca Bor­ba Mac­ha­do; Cos­ta, Ange­lo Bran­del­li; Gua­dag­nin, Fer­nan­da; Hira­ka­ta, Vânia Nao­mi & Loba­to, Maria Inês Rodri­gues (2021). Pre­va­lence of gen­der dysp­ho­ria in Sout­hern Brazil: A ret­ros­pec­ti­ve stu­dy. Arc­hi­ves of Sexual Beha­vior, 50(8), 3517‒3526.

Soca­ri­des, Char­les (1968). The overt homo­sexual. New York: Gru­ne and Strat­ton.

Sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riö (2021). Trans­la­ki. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://stm.fi/hanke?tunnus=STM009:00/2021

Steens­ma, Tho­mas & Cohen-Kert­te­nis, Peg­gy (2015). More than two deve­lop­men­tal pathways in children with gen­der dysp­ho­ria? Let­ter to the edi­tor. Jour­nal of the Ame­rican Aca­de­my of Child and Ado­lescent Psyc­hiat­ry, 54(2), 147‒148.

Stol­ler, Robert (1964). A cont­ri­bu­tion to the stu­dy of gen­der iden­ti­ty. The Inter­na­tio­nal Jour­nal of Psyc­hoa­na­ly­sis, 45, 220–226.

Stol­ler, Robert (1968). Sex and gen­der: On the deve­lop­ment of mascu­li­ni­ty and femi­ni­ni­ty. New York: Science House.

Suku­puo­len moni­nai­suu­den osaa­mis­kes­kus (2022). Suo­si­tuk­set psy­ko­lo­geil­le. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/ammattilaisille/suositukset-ja-hyva-hoito/lasten-hoito-tuki-ja-oikeudet/

Sää­vä­lä, Han­nu (2021). Ears to hear and a mind to work on gen­der. Esi­tys The­ra­peia-sää­tiön webi­naa­ris­sa Gen­der iden­ti­ty today – Psyc­hoa­na­ly­tic pers­pec­ti­ves 18.9.2021.

Ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­va­li­koi­ma­neu­vos­to (2020). Pal­ve­lu­va­li­koi­ma­neu­vos­ton suo­si­tus. Trans­su­ku­puo­li­suu­des­ta joh­tu­van dys­fo­rian lää­ke­tie­teel­li­set hoi­to­me­ne­tel­mät. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https:// palveluvalikoima.fi/documents/1237350/22895838/ Transsukupuolisuus+suositus.pdf/82b60104-291c- 7d8c-9e88-1b1fc9b­ba527/T­rans­su­ku­puo­li­suus+ suositus.pdf?t=1592318544000

Tra­sek (2022). Käsit­tei­tä. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa http://trasek.fi/perustietoa/kasitteita/

Tsoi, Wing F. (1988). The pre­va­lence of trans­sexua­lism in Sin­ga­po­re. Acta Psyc­hiat­rica Scan­di­na­vica, 78, 501‒504.

Tur­ban, Jack; Loo, Step­ha­nie; Almazan, Ant­ho­ny & Keu­rogh­lian, Alex (2021). Fac­tors lea­ding to ‘‘det­ran­si­tion’’ among trans­gen­der and gen­der diver­se people in the Uni­ted Sta­tes: A mixed-met­hods ana­ly­sis. LGBT Health, 8(4), 273‒280.

Täh­kä, Veik­ko (1986). Poti­las-lää­kä­ri­suh­de. Hel­sin­ki: Suo­men Lää­kä­ri­liit­to.

Wal­lien, Made­lei­ne & Cohen-Ket­te­nis, Peg­gy (2008). Psyc­ho­sexual outco­me of gen­der-dysp­ho­ric children. Jour­nal of the Ame­rican Aca­de­my of Child & Ado­lescent Psyc­hiat­ry, 47, 1413‒1423.

Van­den­bussche, Elie (2021). Det­ran­si­tion-rela­ted needs and sup­port: A cross-sec­tio­nal onli­ne sur­vey. Jour­nal of Homo­sexua­li­ty. doi: 10.1080/00918369.2021.1919479

Well­don, Este­la (2009). Trans­fe­rence and coun­tert­rans­fe­rence in group ana­ly­sis with gen­der dysp­ho­ric patients. Teok­ses­sa Ambro­sio, Gio­van­na (toim.), Trans­ves­tism, trans­sexua­lism in the psyc­hoa­na­ly­tic dimen­sion, 81‒106. Lon­too: Kar­nac.

Ven­ho­la, Mika (2011). Vie­lä suku­puo­les­ta. Duo­decim, 127(2), 152‒153.

Ver­haeg­he, Paul (2004). Phal­lacies of bina­ry rea­so­ning. Teok­ses­sa Matt­his, Ire­ne (toim.), Dia­lo­gues on sexua­li­ty, gen­der, and psyc­hoa­na­ly­sis, 53‒60. Lon­too: Kar­nac.

Wiep­jes, Chan­tal; Nota, Nien­ke; de Blok, Chris­tel; Kla­ver, Maart­je; de Vries, Anne­lou; Wen­sing-Kru­ger, S. Anne­lijn; de Jongh, Rena­te; Bou­man, Mark-Bram; Steens­ma, Tho­mas; Cohen-Ket­te­nis, Peg­gy; Goo­ren, Louis; Kreu­kels, Bau­dewijnt­je & den Hei­jer, Mar­tin (2018). The Ams­ter­dam cohort of gen­der dysp­ho­ria stu­dy (1972–2015): Trends in pre­va­lence, treat­ment and regrets. The Jour­nal of Sexual Medici­ne, 15(4), 582‒590.

World Pro­fes­sio­nal Associa­tion for Trans­gen­der Health (2022a). Stan­dards of care for the health of trans­sexual, trans­gen­der, and gen­der-noncon­for­ming people. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.wpath.org/media/cms/Documents/SOC%20v7/SOC%20V7_English2012.pdf?_t=1613669341

World Pro­fes­sio­nal Associa­tion for Trans­gen­der Health (2022b). Stan­dards of care for the health of trans­sexual, trans­gen­der, and gen­der-noncon­for­ming people. Suo­men­nos. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.wpath.org/media/cms/Documents/SOC%20v7/SOC%20V7_Finnish.pdf

Wort­hen, Mere­dith (2022). Lili Elbe bio­grap­hy. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.biography.com/artist/lili-elbe

Xu, Mei­mei (2021). Bio­lo­gy lecturer’s com­ments on bio­lo­gical sex draw Backlash. Har­vard Crim­son. Luet­ta­vis­sa osoit­tees­sa https://www.thecrimson.com/article/2021/8/11/biology-lecturer-gender-comments-backlash/

Young-Bruehl, Eli­sa­beth (1988). Anna Freud ‒ A bio­grap­hy. New York: Sum­mit Books.