Valitse vuosi:
2022 2021 2020 2019 2018 2017 2016 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982


Avaa näköisversio

Martti Tuohimetsä: Tarkoituksenmukainen hoito

Psy­kiat­ri­sel­le polikli­ni­kal­le pää­syyn tar­vi­taan lähe­te. Nii­tä tulee niin pal­jon, että kaik­keen kysyn­tään ei voi­da vas­ta­ta. Jota­kin oli­si teh­tä­vä. Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pia on toi­mi­va jär­jes­tel­mä, mut­ta ongel­ma­na on kui­ten­kin se, että ensin on olta­va jon­kin­lai­nen kol­men kuu­kau­den mit­tai­nen hoi­to­y­ri­tys ja käyn­ti psy­kiat­ril­la lausun­toa var­ten. Odo­tusai­ka on koh­tuut­to­man pit­kä. Noin 60 000 ihmis­tä saa Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pi­aa 112 mil­joo­nan euron edes­tä vuo­sit­tain. Rahan sano­taan mah­dol­lis­ta­neen monien kou­lu­tet­tu­jen psy­koa­na­lyyt­tis­ten psy­ko­te­ra­peut­tien läh­dön pois jul­ki­sel­ta puo­lel­ta. Myös hei­dän työ­hön­sä työ­nan­ta­jan tahol­ta koh­dis­tu­nut arvos­tuk­sen puu­te lie­nee vai­kut­ta­nut asi­aan.

Hel­sin­gin ja Uuden­maan sai­raan­hoi­to­pii­ris­sä on ideoi­tu rat­kai­su­yri­tyk­siä tilan­tee­seen. HUS jär­jes­tää ilmais­ta Etu­lin­jan lyhyt­te­ra­peut­ti­kou­lu­tus­ta. Sii­hen valit­tiin vii­me vuon­na 136 opis­ke­li­jaa liki nel­jäs­tä sadas­ta haki­jas­ta. Opis­kel­laan ahdis­tuk­sen, masen­nuk­sen, unet­to­muu­den, paniik­ki­häi­riön jne. sisäl­löl­tään val­mii­ta moduu­li­tyyp­pi­siä hoi­to­pa­ket­te­ja. Tera­peut­ti voi eri­kois­tua valit­se­man­sa diag­noo­si­ryh­män hoi­toon. Poti­las sai­si 7 ker­ran häi­riö­koh­tai­sen hoi­don sekä ohjat­tua oma­hoi­toa 1–3 ker­taa. Osal­le apua tar­vit­se­vis­ta tämä voi­kin olla riit­tä­vä hoi­to­toi­men­pi­de. Jos se ei rii­tä, HUS:ssa poti­lai­ta pyri­tään ohjaa­maan etu­pääs­sä niin sanot­tui­hin näyt­töön perus­tu­viin, mie­lui­ten mää­rä­mit­tai­siin lyhyt­te­ra­pioi­hin. Kou­lu­kun­tien ja vii­te­ke­hys­ten mää­rää on ehdo­tet­tu vähen­net­tä­väk­si siten, että jäl­jel­le jäi­si­vät vain kog­ni­tii­vi­set ja inte­gra­tii­vi­set sekä per­he- ja pari­te­ra­piat. Psy­koa­na­lyyt­ti­sia tera­pioi­ta syr­ji­tään monil­la tahoil­la psy­ko­po­liit­ti­sil­ta vai­kut­ta­vis­ta syis­tä kuten täs­sä­kin tapauk­ses­sa. Psy­koa­na­lyyt­ti­set pitem­mät ja lyhyet tera­piat ovat kui­ten­kin tie­teel­li­sen näy­tön mukaan aina­kin yhtä toi­mi­via kuin esi­mer­kik­si kog­ni­tii­vi­set tera­piat, ja hoi­don päät­ty­mi­sen jäl­keen parem­min tehon­sa säi­lyt­tä­viä.

Suo­mes­sa val­mis­tuu noin 300 psy­ko­te­ra­peut­tia vuo­des­sa. Psy­koa­na­lyyt­ti­sia tera­peut­te­ja täs­tä on mur­to-osa. Kou­lu­tuk­sen hin­ta ja ras­kaus on var­maan­kin rat­kai­se­va. Syy­tä on ehkä myös psy­koa­na­lyy­sin teo­rian joi­den­kin osien van­hen­tu­mi­ses­sa. Var­hais­lap­suu­den psy­ko­sek­su­aa­li­set kehi­tys­vai­heet esi­mer­kik­si tus­kin ovat Freu­din tar­koit­ta­mal­la taval­la ensi­si­jai­ses­ti sek­su­aa­li­sia luon­teel­taan, vaik­ka voi­vat jos­kus sek­sua­li­soi­tua. Oidi­pus­komplek­si ei lie­ne ole jokais­ta ihmis­tä kos­ket­ta­va ja ammoi­sis­ta ajois­ta periy­ty­vä men­taa­li­nen kaa­va, eikä se ole psyyk­ki­sen tapah­tu­mi­sen perus­mat­rii­si ja jokai­sen neu­roo­sin perus­ta. Kastraa­tion idea lie­nee syn­ty­nyt, kun Freud ja lähi­pii­ri oli­vat ympä­ri­lei­kat­tu­ja. Nai­sil­la ei ole huo­nom­pi itse­tun­to, kos­ka ovat vajai­ta ja kastroi­tu­ja. Vaik­ka suku­puo­let voi­vat kadeh­tia toi­si­aan, nai­sil­la tus­kin monel­la­kaan on penis­ka­teut­ta mer­kit­se­väs­ti. Kuo­le­man­viet­tiä ei ole viet­ti­nä ole­mas­sa, käsi­te on meta­fo­ra. Kan­ta­nä­ky lie­nee myös vain meta­fo­ra. Lap­si tun­tee taval­li­ses­ti olon­sa tur­val­li­sek­si, jos huo­maa tai vais­to­aa sek­su­aa­li­suut­ta van­hem­pien välil­lä. Psy­koa­na­lyyt­ti­ses­ti orien­toi­tu­nut tera­peut­ti osaa useim­mi­ten suh­tau­tua näi­hin visioi­hin his­to­rial­li­si­na reliik­kei­nä, mut­ta taval­li­sen kan­san ja yli­opis­toih­mis­ten mie­lis­sä ne ovat romut­ta­neet psy­koa­na­lyy­sin brän­diä.

Psy­koa­na­lyy­si on ainut­laa­tui­sel­la taval­la mie­len poh­ja­ker­rok­sia tavoit­te­le­va, ikään kuin syvä­pa­ra­ne­mi­sen mah­dol­lis­ta­va mene­tel­mä. Aja­tus psy­koa­na­lyyt­ti­sen ajat­te­lun ”klii­ni­ses­tä auto­no­mias­ta” on kui­ten­kin myös ongel­mal­li­nen. Rajau­tu­mi­nen psyy­ken sisäi­siin fan­t­asioi­hin ja tun­te­muk­siin sekä kes­kit­ty­mi­nen opis­ke­le­maan jota­kin yhtä teo­ri­aa voi tuot­taa kaik­ki­voi­pia usko­muk­sia, jot­ka kuor­mit­ta­vat yleis­tä suh­teel­li­suu­den­ta­jua. Pit­käl­le vie­ty­jen abstrak­tien metap­sy­ko­lo­gis­ten teo­rioi­den kans­sa onkin syy­tä olla varo­vai­nen. Mitä useam­pia psy­ko­te­ra­pian mal­le­ja ja teo­rioi­ta tera­peut­ti tun­tee, sitä jous­ta­vam­min hän voi hoi­taa monin eri tavoin kär­si­viä ihmi­siä.

Kuten neu­rop­sy­koa­na­lyy­tik­ko Mark Solms (Psy­ko­te­ra­pia, 37(2), 2008, 139) on esit­tä­nyt: ”Riip­pu­mat­ta psy­ko­te­ra­pian muo­dos­ta voi­ta­neen tulos­tuk­sel­li­suus­tut­ki­mus­ten mukaan yleis­täen sanoa, että par­hai­siin hoi­to­tu­lok­siin joh­taa raken­tee­ton ja avoin dia­lo­gi poti­laan ja tera­peu­tin kes­ken, tois­teis­ten tee­mo­jen tun­nis­ta­mi­nen, tun­tei­den ja käsi­tys­ten kyt­ke­mi­nen men­nei­siin koke­muk­siin, huo­mion kiin­nit­tä­mi­nen tun­tei­siin, joi­ta poti­las pitää mah­dot­to­ma­na hyväk­syä; osoi­te­taan tapo­ja, joil­la poti­las vält­tää näi­tä tun­tei­ta, kes­ki­ty­tään täs­sä-ja-nyt-tera­pia­suh­tee­seen sekä vede­tään yhteyk­siä tera­pia­suh­teen ja mui­den ihmis­suh­tei­den välil­le. Nämä samat tek­nii­kat enna­koi­vat opti­maa­lis­ta hoi­to­tu­los­ta myös kog­ni­tii­vi­sis­sa tera­piois­sa, vaik­ka tera­peu­tit itse usko­vat teke­vän­sä jota­kin muu­ta. Ja riip­pu­mat­ta valit­se­mas­taan suun­tauk­ses­ta psy­ko­te­ra­peu­tit useim­mi­ten valit­se­vat itse itsel­leen psy­koa­na­lyyt­ti­sen psy­ko­te­ra­pian.”

Jos psy­kiat­rian polikli­ni­koil­la on eri diag­noo­sien saa­neil­le omat työ­ryh­män­sä ja hoi­to on luon­teel­taan edu­ka­tii­vis­ta kes­kit­tyen enem­män oirei­siin kuin poti­laa­seen laa­jem­min ihmi­se­nä, jää­vät useat osiot Solm­sin esit­tä­mis­tä edel­lä mai­ni­tuis­ta toi­mi­van psy­ko­te­ra­pian funk­tiois­ta toteu­tu­mat­ta. Käy­tän­nös­sä kog­ni­tii­vi­sis­sa­kin tera­piois­sa voi olla psy­ko­dy­naa­mi­sia ele­ment­te­jä, ja psy­ko­dy­naa­mi­sis­sa tera­piois­sa edu­ka­tii­vis­ta aines­ta. Jokai­sel­la poti­laal­la on oma ainut­ker­tai­nen his­to­rian­sa ja oire­kir­jon­sa, ja useim­mil­le poti­lail­le voi huo­let­ta aset­taa usei­ta diag­noo­se­ja. Diag­noo­si ei myös­kään ker­ro pal­joa sii­tä, mil­lai­sek­si tera­pia muo­dos­tuu ja kuka sii­tä hyö­tyy.

Mart­ti Sii­ra­lan syn­ty­mäs­tä on kulu­nut sata vuot­ta. Suun­ni­tel­mis­sa on jär­jes­tää syk­syl­lä muis­to­se­mi­naa­ri. Sii­ra­la ei kehit­tä­nyt pit­käl­le vie­tyä teo­reet­tis­ta raken­nel­maa. Hän oli pio­nee­ri, joka puhui sijais­kär­si­mi­ses­tä; yksi­lös­tä yhtei­sön pato­lo­gian ja taak­ko­jen kan­ta­ja­na. Para­ne­mi­nen voi alkaa, kun trans­fer, taa­kan jaka­mi­nen ja siir­ty­mi­nen tera­peu­til­le, lähim­mäi­sel­le tai yhtei­söl­le tapah­tuu. Juha­ni Iha­nus poh­jus­taa semi­naa­ria laa­ti­mal­la tule­viin leh­den nume­roi­hin Sii­ra­lan ja The­ra­peian his­to­ri­aan liit­ty­viä kir­joi­tuk­sia. Men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä The­ra­peian ja Suo­men Psy­koa­na­lyyt­ti­sen Yhdis­tyk­sen välil­lä oli jän­nit­tei­tä. Niin sano­tun oikean freu­di­lai­sen teo­rian ja tera­pian sta­tus oli yli­voi­mai­nen. The­ra­peia­lai­nen ajat­te­lu on ollut pit­kään unoh­det­tu­na. Tilan­ne on tasoit­tu­mas­sa, Freu­din lumous on vähen­ty­nyt ja psy­ko­dy­naa­mi­ses­ti orien­toi­tu­neet tera­peu­tit voi­vat kokea tun­te­van­sa yhteis­tä vas­tuu­ta psy­koa­na­lyyt­ti­sen ajat­te­lun ase­man vah­vis­ta­mi­ses­ta ja puo­lus­ta­mi­ses­ta. Uut­ta teo­rioi­den muo­dos­tu­mis­ta tapah­tuu edel­leen, sii­tä esi­merk­ki­nä on täs­sä­kin nume­ros­sa esi­tel­ty tun­ne­fo­kusoi­tu psy­ko­dy­naa­mi­nen lyhytp­sy­ko­te­ra­pia. Myös neu­rop­sy­koa­na­lyy­si on avan­nut uusia hori­sont­te­ja, vaik­ka sen tun­ne­tuk­si tule­mi­nen on ollut sit­keän vas­tus­tuk­sen taka­na psy­koa­na­lyyt­ti­sis­sä pii­reis­sä eikä se vie­lä­kään saa kou­lu­tus­oh­jel­mis­sa ansait­se­maan­sa huo­mio­ta. Kun tämä tapah­tuu jos­kus tule­vai­suu­des­sa, tulee se vah­vis­ta­maan psy­koa­na­lyyt­ti­sen ajat­te­lun brän­diä suh­tees­sa mui­hin kou­lu­kun­tiin.  

Mart­ti Tuo­hi­met­sä

pää­toi­mit­ta­ja