Psykoterapia (2011), 30(2), 197—200

Martti Tuohimetsä

Olennainen ero

Baron-Cohen, Simon (2004). Olennainen ero. Totuus miehen ja naisen aivoista. Suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita.

Sukupuolten välinen psyykkinen erilaisuus on arkaluontoinen aihe. Simon Baron-Cohen, Cambridgen yliopiston alaisen autismin tutkimuskeskuksen johtaja ja kehityspsykopatologian ja kokeellisen psykologian professori, viivytti pitkään kirjansa julkaisemista ennen kuin vihdoin vuonna 2003 arveli, että sukupuolten eroista ehkä voitaisiin keskustella kiihkottomasti. Akateeminen naistutkimus ja radikaalimpi feminismi tuskin vieläkään hyväksyvät tämän kirjan väitteitä. Teoria sukupuoliroolien ensisijaisesti sosiaalisesta rakentumisesta on edelleen suosittu, eikä ole ollut poliittisesti sopivaa tätä epäillä. Esimerkiksi Cordelia Fine uudessa kirjassaan Delusions of gender. The real science behind sex differences kutsuu uusia suuntauksia ”neuroseksismiksi”: sukupuolipuolueellisuus naamioidaan neurotieteelliseen asuun väitettäessä, että joku on empaattisempi tai loogisempi hermosolujen, aivojen tai hormonien välisten erojen takia. Hän arvelee kulttuurin ja kokemuksen muokkaavan hormonitoimintoja jatkuvasti. Tästä huolimatta esittelen lyhyesti käsillä olevan kirjan keskeisimpiä konkreettiseen tutkimustietoon, ei teoretisointiin perustuvia toteamuksia.

Kun seuraavassa puhutaan sukupuolten eroista, on muistettava, että lausumat ovat vain aihetta luonnehtivia yleistyksiä, keskimääräisyyksiä. Samoin kuin miehet ovat esimerkiksi keskimäärin naisia kookkaampia, niin on selvää, että tämä ei suinkaan välttämättä päde kaikissa yksittäisissä tapauksissa.

Cambridgen Rosie-synnytyssairaalassa videoitiin vuonna 2001 sataa yhden päivän ikäistä vauvaa, joille näytettiin kehdon yllä naisen hymyilevät, ruskettuneet kasvot, jotka liikkuivat kasvoille luonteenomaisella tavalla. Vauvoille näytettiin myös mobile, joka oli kasvojen kokoinen pallo, ja se oli samanvärinen ja ruskettunut, mutta kasvonpiirteet oli järjestetty uudelleen siten, että yleisilme ei ollut kasvomainen. Jotta se näyttäisi mekaanisemmalta, siihen oli ripustettu materiaalia, joka liikkui aina, kun koko mobilekin liikkui. Tutkijat olivat tietämättömiä vauvan sukupuolesta. Tytöt katsoivat kasvoja pitempään, ja pojat katsoivat mobilea pitempään.

Laboratoriossa lattialla vuoden ikäisiä leikkiviä lapsia videoitaessa todettiin, että kahdenkymmenen minuutin aikana tytöt katsovat äitiään merkittävästi useammin kuin pojat. Kun vauvoille annettiin mahdollisuus valita kasvojen ja auton katsomisen välillä, pojat katsoivat autoa kauemmin, ja tytöt katsoivat kasvoja kauemmin.

Klassisessa testissä matolle jätetään leluja, jotka lapset saavat valita. Pojat näyttävät rakastavan tavaroiden kokoonpanoa, leikkitornien ja kulkuneuvojen rakentamista, tytöt ovat kiinnostuneempia nukeista, koruista, pukeutumisesta ja koristelusta. Myös tytöt leikkivät joillakin esineillä, kuten savella tai tussikynillä, mutta pojat ovat kiinnostuneempia mekaanisesta ja rakentamiseen liittyvästä systemoinnista.

Kun lapsiryhmälle annetaan elokuvakone leikkivälineeksi, pojilla on taipumus katsoa sen linssiin oikeudenmukaista osaansa enemmän. He yksinkertaisesti työntävät tytöt syrjään; he ovat itsekkäämpiä ja epäempaattisempia. Jos tytöt leikkivät keskenään lelulla, he yrittävät sanallisella kaupankäynnillä ja taivuttelulla päästä tavoitteeseensa. Jos lapsille jätetään leikkivälineeksi muutama muoviauto, huomataan, että pojilla on taipumus leikkiä ajelemalla kolareita: he ajavat tahallaan autonsa toista päin. Tytöt ajavat huolellisemmin ja väistävät toisia lapsia mahdollisimman paljon.

Kahdentoista kuukauden ikäiset tyttövauvat reagoivat poikia empaattisemmin toisen hätään ja ilmaisevat suuremman huolen surullisilla ilmeillä, sympaattisilla äänenpainoilla ja lohduttavalla käyttäytymisellä. Myös aikuisena useammat naiset kuin miehet kertovat jakavansa ystäviensä emotionaalisen hädän.

Naiset osaavat valokuvista arvioida kasvojen ilmaiseman emootion miehiä paremmin. On kehitetty erilaisia mittareita sanattoman viestinnän ja tunteiden lukemisen kyvyn tutkimiseksi, ja sukupuoliero ilmenee tässä mitä erilaisimmissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa.

Naisilla on taipumus arvostaa altruististen, vastavuoroisten suhteiden kehittymistä. Miehet sen sijaan arvostavat valtaa, politiikkaa ja kilpailua. Naiset arvostavat empatointia ystävyyssuhteissaan, kun miehet arvostavat yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Kun vasta 3–5-vuotiailta kysytään, miten rahat on jaettava, tytöt sanovat poikia useammin, että ne on jaettava tasan.

Autismispektrin tilat näyttävät olevan paljon yleisempiä miehillä kuin naisilla. Sukupuolten suhde on ainakin 10 miestä yhtä naista kohden. Autismi on empatiahäiriö: autisteilla on suuria vaikeuksia ”mielen lukemisessa”, toisen kenkiin asettumisessa, maailman kuvittelemisessa toisen silmin ja toisen tunteisiin asianmukaisella tavalla reagoimisessa. He eivät kuitenkaan ole välinpitämättömiä tai kylmäverisiä psykopaatteja, jotka haluavat vahingoittaa toisia. He yleensä järkyttyvät huomatessaan, että ovat loukanneet toista, eivätkä tyypillisesti osaa keksiä, miten loukkaus sovitetaan. Nyttemmin tiedetään, että tämä vaikeus liittyy paljolta peilisolutoimintojen puutteisiin. Hans Asperger sanoi jo vuonna 1944, että autistinen persoonallisuus on äärimmäinen muunnos miehen älykkyydestä.

Koulussa pojilla on tyttöjä suurempi taipumus saada huonoja arvosanoja matematiikassa. Poikien työ on huolimattomampaa ja siinä on enemmän virheitä, mutta heillä on taipumus nähdä matemaattiset ratkaisut nopeammin kuin tytöt. Kulttuurit ylittävät tutkimukset viittaavat siihen, että lapsuudessa ensisijaisissa matemaattisissa taidoissa ei ole sukupuolieroja. Erot ilmaantuvat vasta myöhemmin lapsuudessa ja toissijaisilla alueilla kuten geometriassa ja sanallisissa matemaattisissa tehtävissä. Tytöt menestyvät poikia paremmin laskuopissa ja matemaattisten testien laskennallisissa osissa. Pojat menestyvät tyttöjä paremmin matemaattisessa ongelmanratkaisussa. Tätä mittaavissa testeissä kaikkein korkeimpia pistemääriä saaneiden sukupuolten suhde on 13:1 poikien hyväksi. Myös matematiikkaolympialaisissa osanottajien ylivoimainen enemmistö on miehiä.

Hyvä empatia on aggression jarru. Molemmissa sukupuolissa ilmenee aggressiota, mutta miehillä on taipumusta ilmaista se suoremmin. Naiset sen sijaan juoruilevat, sulkevat ulkopuolelle joukosta, huomauttelevat ikävästi. Miehen tekemä toisen miehen murha on 30–40 kertaa yleisempi kuin naisen tekemä toisen naisen murha. Tämä piirre löytyi analysoitaessa tappotietoja jopa 700 vuoden takaisista erilaisista yhteiskunnista. Kaksi kolmasosaa näistä murhista ei tapahdu rikoksen sattuessa, vaan ne ovat yksinkertaisesti seurausta sosiaalisista konflikteista, joissa mies katsoo tulleensa häväistyksi. Miehet käyttäytyvät noin 20 kertaa naisia aggressiivisemmin, minkä asian voi todeta esimerkiksi vankitilastoja tutkimalla.

Sikiö ja testosteroni

Raskauden kahdeksannella viikolla poikasikiö alkaa erittää testosteronia, joka maskulinisoi sen aivot. Oikean aivopuoliskon kehitys kiihtyy, ja aviopuoliskojen erilaistuminen korostuu. Testosteronin vaikutuksesta oikean aivopuoliskon kuorikerroksesta tulee vasenta paksumpi. Pojilla myös oikea ruumiinpuolisko on usein vasenta suurempi. Esimerkiksi oikea kives on vasenta suurempi, oikean käden peukalossa ja pikkusormessa on sormenjälkien harjanteita enemmän kuin vasemmalla puolella. Myös nimettömästä tulee usein etusormea pitempi.

Tytön aivoissa puolestaan vasen aivopuolisko kehittyy oikeaa nopeammin. Ne limbisen kuorikerroksen osat, jotka säätelevät emotionaalisia vasteita, ovat naisilla suurempia kuin miehillä. Naisten ohimolohkon kielikeskuksessa hermosolujen tiheys on suurempi kuin miehillä. Sen sijaan miesten hypotalamuksen preoptinen tumake, joka ohjaa pariutumiskäyttäytymistä ja seksuaalisuutta, on yli kaksi kertaa suurempi kuin naisilla. Eroja on myös muistin toiminnassa, mikä liittyy hippokampukseen, sekä amygdalassa, joka on eräänlainen tunnekeskus.

Oikea aivopuolisko liittyy avaruudellisiin kykyihin ja systemointiin, vasen kielellisiin kykyihin ja viestintään. On esitetty, että miehillä on paremmat oikean ja naisilla vasemman aivopuoliskon taidot. Miesten aivot ovat myös keskimäärin enemmän lateralisoituneet kuin naisten. Tämä ero esiintyy muillakin nisäkkäillä. Koirasrotan aivokuori on oikealla paksumpi. Ne löytävät reitin sokkelon läpi nopeammin kuin naaraat. Naaraat navigoivat maamerkkien, koiraat systemoinnin avulla. Arkkitehdit ja kuvataiteilijat ovat oletusta useammin vasenkätisiä. Poikien heittotarkkuus on parempi jo kahden vuoden iässä.

Kielen lateralisoitumista on tutkittu laajasti. Jo kuuden kuukauden iässä tyttöjen vasemmassa aivopuoliskossa ilmenee enemmän sähköistä toimintaa kuin oikeassa puoliskossa, kun he kuuntelevat puheääniä. Kun kuuntelee puhetta korvakuulokkeilla, oikeaan korvaan tulleet sanat muistaa tarkemmin kuin vasempaan tulleet. Miehet tarkkailevat tarkemmin oikeaan korvaan tulevia sanoja kuin vasempaan. Vaikka miehet ovat voimakkaammin kielen suhteen lateralisoituneita, he pärjäävät kielitesteissä naisia heikommin. Naiset käyttävät kielen yhteydessä molempia aivopuoliskoja miehiä enemmän, mikä näkyy siinä, että kun naisilla on tietynlainen vasemman aivopuoliskon vaurio esimerkiksi aivohalvauksen seurauksena, he toipuvat siitä nopeammin kuin miehet. Tämä johtuu kenties siitä, että naisten oikeanpuoleiset kielialueet (jotka miehillä ovat pienemmät) ottavat hoitaakseen joitakin vaurioituneen vasemman puoliskon tehtävistä. Naisten kielellisten kykyjen sujuvuus laskee merkittävästi, jos jompaankumpaan aivopuoliskoon ruiskutetaan nukutusainetta. Miesten sanallinen sujuvuus laskee vain, jos nukutusainetta ruiskutetaan vasempaan aivopuoliskoon.

Tytöt kypsyvät poikia nopeammin: syntymässä tytöt ovat 4–6 viikkoa poikia kypsempiä, ja murrosiässä 2 vuotta poikia edellä. Äidit, joilla on ollut sekä tyttöjä että poikia, tietävät että tyttöihin syntyy kontakti eri tavalla kuin poikiin. Psykoanalyyttisessa teoriassa on oletettu, että tyttöjen pyrkimys katseyhteyteen johtuu heidän suuremmasta symbioosin tarpeestaan, mutta tämä saattaa johtua myös synnynnäisesti paremmasta havaintokyvystä. Tytön aivot ovat kehittyneemmät, ja he ovat koko ajan poikia edellä.

Miesten aivoissa on noin 4 miljardia kuorikerroksen neuronia enemmän kuin naisten, eikä tämä selity suuremmalla ruumiin koolla. Toisaalta naisilla hermosolujen väliset yhteydet ovat paikoin runsaammat.

Kirjassa on havainnollistettu edellä kuvattuja seikkoja erilaisten tyypillisten sukupuolensa edustajien kautta. Näistä tyypeistä monelle löytyy tuttavapiiristä heti vastineita. Nuorten kesäleirillä, missä seurattiin poikia ja tyttöjä heidän asuessaan ryhminä omissa asuntoloissaan, syntyi dramaattisesti erilainen keskinäinen yhdessäolon tapa. Ehkäpä lukija voi aavistella, mitä eroja niissä oli?

Lopuksi

Sukupuolten neurobiologiassa on paljon muitakin eroavaisuuksia, joita ei tässä yhteydessä ole tilaa esitellä. Kirja jättää esimerkiksi peilisolut huomion ulkopuolelle, samoin kuin monet muutkin uudemmat tutkimusalueet. Edellä kursorisesti lueteltujen seikkojen suhteellinen merkitys tai painoarvo jää myös tässä arvioimatta.

Kun katselee lehtikioskissa hyllyjä, voi todeta, että niissä on omat osastonsa. Naisille tarkoitetuissa lehdissä on kasvokuvia, henkilöesittelyjä ja ihmissuhdepohdintoja. Miesten lehdissä on joko alastomia naisia tai autoja, harrastus- ja urheiluvälineitä. Ihmissuhdepuntaroinnit loistavat poissaolollaan. Urheilusuoritukset, seikkailut ja erilaiset sankariteot ovat etualalla. Mieleen muistuu silloin Cambridgen Rosie-sairaalassa yhden päivän ikäisillä lapsilla tehdyt havainnot. Ehkäpä luontoäidilläkin on osansa siinä, millaisia olemme.