Psykoterapia (2007), 26(3), 218—219

Kirsti Määttänen

MODERNI TRIPTYYKKI

Ristiäiset

Kun lapsi nimetään ja aina samoin
Sanoin siitä pitäin kutsutaan, haetaan
pappi paikalle ja pyhä vesi maljaan siunataan.

Sillä nimi pestään pois päälaen reunalta,
Rukouksin kostutetaan pyöreän sielun pehmyt aukile,
hartaasti anotaan iäistä suojaa nimen vallalta.

Kun ristiksi syntyvälle elämälle annetaan
halu nimeen, niin yhteen sidotaan
kutsuttu kutsumattomaan.

Hae itseäsi, erehtyvä,
Sielun untuvaiselta ääreltä lähtevä.

Vihkiminen

Seurakunnan edessä kysytään
Lupaatko omistaa. Lupaat.
Otat ja annat merkin
nimettömään.

Avain luovutetaan.
Aamuisin suljet oven
unilta.

Päivät pysyt poissa kotoa
hereillä,
järjissäsi.

Koska lupasit pysyä lujana.
Uskotta ja rakkaudetta.

Hautajaiset

Elämäsi kallein rasia on valmistettu ja varattu
sinua varten. Sen silkkivuoria vasten
painetaan pehmennyt järkesi,

hellästi oiotaan aivojen harmaantuneet rypyt
yksinkertaista vanhuksen elämää varten.
Taas kutsutaan pappi. Nyt pesemään pois

mätänevän ruumiisi jälki seurakunnan kasvoilta.
Haavi kiertää, kukin asettaa kolikon
mustan sametin uumeniin, laulun lunnaiksi.

Sopraano ylentää äänensä katoavan sielusi siiviksi
matkalta, jolla et koskaan löytynyt.