Jukka Aaltonen: Ihmis- ja perusoikeudet ja mielenterveysstrategia: Mahdoton yhtälö?

Olen jos­sa­kin mää­rin poh­ti­nut maa­laus­tai­teen oma­ku­via ja pei­le­jä. Tämän kolum­nin piti jat­kaa poh­din­taa, miten mikä­kin pei­li vää­ris­tää kuvaa pei­liin kat­so­jas­ta. Mut­ta ei. Niin kuin ystä­vä­ni Franz Kaf­ka tuli sano­neek­si: oikea tie on nuo­ra, joka on ase­tet­tu lähel­le maan pin­taa luul­ta­vas­ti sik­si, että sii­hen kom­pas­tui­si eikä sik­si, että kul­ki­si sitä pit­kin. 

Minä kom­pas­tuin kah­teen teks­tiin: sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön 11. hel­mi­kuu­ta 2020 jul­kai­suun Kan­sal­li­nen mie­len­ter­veys­stra­te­gia ja itse­mur­hien ehkäi­sy­oh­jel­ma vuo­sil­le 2020–2030 ja Karo­lii­na Aho­sen väi­tös­kir­jaan Suo­ma­lai­nen mie­len­ter­veys­po­li­tiik­ka – Jul­ki­sen val­lan ohjaus mie­len­ter­vey­den häi­ri­öön sai­ras­tu­nei­den ihmi­soi­keuk­sien tur­vaa­mi­sek­si. Näi­hin minä siis kom­pas­tuin tai aina­kin olin kom­pas­tua, kos­ka kum­pi­kin doku­ment­ti pei­laa myös minun oman toi­min­ta­ni perus­tei­ta psy­ko­te­ra­pian tut­ki­ja­na, psy­ko­te­ra­peut­ti­na ja psy­ko­te­ra­pia­kou­lu­tus­ten pit­kä­ai­kai­se­na asian­tun­ti­ja­työ­ryh­mien jäse­ne­nä.

1. Karo­lii­na Aho­sen väi­tös­kir­ja: mie­len­ter­vey­den häi­ri­öön sai­ras­tu­neen ihmi­soi­keu­det

Karo­lii­na Aho­nen väit­te­li tam­mi­kuus­sa 2020 Hel­sin­gin yli­opis­ton teo­lo­gi­ses­sa tie­de­kun­nas­sa hyvin mie­len­kiin­toi­ses­ta aihees­ta: mitä on ja on ollut suo­ma­lai­nen mie­len­ter­veys­po­li­tiik­ka ja mie­len­ter­vey­den häi­ri­öön sai­ras­tu­nei­den ihmi­soi­keu­det. Hän on tut­ki­nut suo­ma­lai­sen mie­len­ter­veys­po­li­tii­kan sisäl­töä 1970-luvul­ta nyky­päi­vään, eri­tyi­ses­ti mie­li­sai­raa­loi­den lak­kaut­ta­mi­sen jäl­keen. Hän on myös sel­vit­tä­nyt, miten jul­ki­nen val­ta on onnis­tu­nut tur­vaa­maan kan­sa­lais­ten perus- ja ihmi­soi­keu­det mie­len­ter­veys­työ­tä ohja­tes­saan. 

Aho­sen tee­sit ovat ravis­te­le­via. Ne pakot­ta­vat myös psy­ko­te­ra­peu­tit miet­ti­mään oman toi­min­tan­sa eet­ti­siä ja yhteis­kun­nal­li­sia ulot­tu­vuuk­sia. Hän kiteyt­tää tulok­set seu­raa­vik­si:

1. Ensim­mäi­sis­sä mie­len­ter­veys­po­li­tiik­kaa ohjaa­vis­sa asia­kir­jois­sa käy­te­tään vaka­vas­ti sai­rai­den ihmis- ja perus­oi­keuk­sien tur­vaa­mis­ta kuvaa­via käsit­tei­tä, oikeu­det ase­te­taan tavoit­teek­si ja muo­toil­laan kei­no­ja nii­den takaa­mi­sek­si. Seu­raa­vil­la vuo­si­kym­me­nil­lä muo­toil­luis­sa asia­kir­jois­sa täl­lai­sia tavoit­tei­ta ei enää ase­te­ta.

2. Mie­len­ter­veys­po­li­tii­kan pain­opis­te siir­tyi vaka­vas­ti sai­rai­den ihmis- ja perus­oi­keuk­sien tur­vaa­mi­ses­ta koko väes­tön mie­len­ter­vey­den ja hyvin­voin­nin hal­lin­taan. 

3. Suo­ma­lai­nen mie­len­ter­veys­po­li­tiik­ka on ter­vey­den edis­tä­mi­seen, ennal­taeh­käi­se­mi­seen ja hoi­don kehit­tä­mi­seen kes­kit­ty­vää hyvin­voin­ti­val­tion poli­tiik­kaa. Kos­ka tavoit­teet ovat olleet laa­jat ja luon­teel­taan abstrak­tit, tehok­kaan poliit­ti­sen ohjauk­sen muo­toi­le­mi­nen nii­den saa­vut­ta­mi­sek­si on ollut mah­do­ton­ta.

4. Vaka­vas­ti sai­rai­den ihmis- ja perus­oi­keuk­sia ei ole onnis­tut­tu tur­vaa­maan pal­ve­lu­jär­jes­tel­mään kes­kit­ty­neen kehit­tä­mis­työn avul­la. Kehit­tä­mis­työs­sä käy­tet­ty­jen asia­kir­jo­jen käsit­teet ja nii­hin sidok­sis­sa ole­vat para­dig­mat ovat pikem­min­kin suun­nan­neet huo­mio­ta pois ihmis- ja perus­oi­keuk­sien toteu­tu­mi­sen kan­nal­ta tär­keis­tä kysy­myk­sis­tä. 

5. Hyvin­voi­mi­sen ja ennal­taeh­käi­se­mi­sen eetos on ohjan­nut huo­mio­ta pois vaka­vas­ti sai­rai­den ase­man kohen­ta­mi­ses­ta. Jul­ki­sen val­lan mää­rit­te­le­män hyvän elä­män ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­seen kes­kit­ty­neen mie­len­ter­veys­työn ohjauk­sen vai­ku­tuk­ses­ta vaka­vas­ti sai­raat ihmi­set unoh­tui­vat avo­hoi­don näen­näis­osal­li­suut­ta tuot­ta­viin pal­ve­lu­muo­toi­hin.

Väi­tös­tut­ki­mus on hyvin perus­teel­li­nen Suo­men mie­len­ter­veys­po­li­tii­kan eri­lais­ten vai­heit­ten kriit­ti­nen ana­lyy­si. Sii­tä oli­si pal­jon opit­ta­vaa ylei­sen mie­len­ter­veys­po­li­tii­kan suun­nit­te­lus­sa ja käy­tän­nös­sä. Mut­ta pitäi­sin hyvin tär­keä­nä myös sitä, että tut­ki­mus tuo psy­ko­te­ra­pian perus­teel­li­seen hah­mot­ta­mi­seen tär­kei­tä yhteis­kun­taeet­ti­siä ulot­tu­vuuk­sia. Sel­lai­sia, jot­ka ovat pyr­ki­neet unoh­tu­maan tai jot­ka on aktii­vi­ses­ti tor­jut­tu.

2. Sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riö: kan­sal­li­nen mie­len­ter­veys­stra­te­gia

Sat­tu­mal­ta muu­ta­ma päi­vä Aho­sen väi­tös­kir­jan luke­mi­sen jäl­keen huo­maan sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön nyt hel­mi­kuus­sa jul­kais­seen mie­tin­nön Kan­sal­li­nen mie­len­ter­veys­stra­te­gia ja itse­mur­hien ehkäi­sy­oh­jel­ma vuo­sil­le 2020–2030. Miten se ver­tau­tuu Aho­sen tut­ki­muk­seen? Nehän näyt­täi­si­vät otsi­kois­ta pää­tel­len käsit­te­le­vän samaa asi­aa. STM:n jul­kai­sun läh­tö­koh­ta­na ja tavoit­tee­na on mie­len­ter­vey­den koko­nais­val­tai­nen huo­mioi­mi­nen yhteis­kun­nas­sa ja sen eri toi­mia­loil­la ja tasoil­la.

Näin mie­tin­tö kiteyt­tää ehdo­tuk­sen­sa sii­tä, miten mie­len­ter­veys­stra­te­gioit­ten tavoit­teet saa­vu­te­taan:

1. Tun­nis­te­taan, mis­sä ammat­ti­ryh­mis­sä, ihmis­ryh­mis­sä ja yhtei­söis­sä mie­len­ter­veys­osaa­mis­ta ja ‑tai­to­ja eri­tyi­ses­ti tar­vi­taan, ja lisä­tään osaa­mis­ta näis­sä ryh­mis­sä. Ammat­ti­ryh­mis­tä tämä kos­kee sel­lai­sia työ­teh­tä­viä, jois­sa on kes­keis­tä tii­vis vuo­ro­vai­ku­tus mui­den ihmis­ten kans­sa.

2. Lisä­tään mie­len­ter­veys­osaa­mis­ta ja ‑tai­to­ja var­hais­kas­va­tuk­ses­sa, kou­luis­sa ja oppi­lai­tok­sis­sa sekä eri­lai­sin hank­kein että ope­tus­suun­ni­tel­mia kehit­tä­mäl­lä.

3. Lisä­tään kou­lu­tus­ten ja ohjel­ma­työn avul­la mie­len­ter­veys­osaa­mis­ta ja ‑tai­to­ja työ­pai­koil­la, työ­elä­män muu­tos­koh­dis­sa ja joh­ta­mi­ses­sa. Hen­ki­lös­tön työ­hy­vin­voin­ti on orga­ni­saa­tioi­den tär­kein pää­oma, ja mie­len­ter­veys on kes­kei­nen osa sitä. Paran­ne­taan kei­no­ja tun­nis­taa hen­ki­lös­tön kuor­mi­tus­ta ja työ­uu­pu­mus­ta. Val­mis­tel­laan työ­elä­män ja hyvän mie­len­ter­vey­den toi­men­pi­deoh­jel­ma.

4. Lisä­tään kou­lu­tus­ten ja ohjel­ma­työn avul­la mie­len­ter­veys­osaa­mis­ta ja ‑tai­to­ja ikään­ty­vien pal­ve­luis­sa ja toi­min­nois­sa. Ote­taan mukaan mie­len­ter­vey­den edis­tä­mi­seen ikäih­mi­siä, joil­la on koke­muk­sen tuo­maa pää­omaa.

5. Lisä­tään yhtei­söl­lis­tä hyvin­voin­tia asui­na­lueil­la. Lisä­tään toi­mia, jot­ka täh­tää­vät yksi­näi­syy­den vähen­tä­mi­seen, yhdes­sä­oloon ja yhdes­sä teke­mi­seen. Toi­min­nas­sa voi olla muka­na esi­mer­kik­si kir­jas­to­ja, kou­lu­ja, pal­ve­lu­ta­lo­ja, alu­een asu­kas­toi­min­ta, jär­jes­tö­jä, kult­tuu­rin ja tai­teen toi­mi­joi­ta ja sosi­aa­li­sen median yhtei­sö­jä. Mie­le­käs teke­mi­nen ja koke­mus osal­li­suu­des­ta yhtei­sös­sä tun­nus­te­taan mie­len­ter­vey­den osa­te­ki­jäk­si.

6. Tun­nis­te­taan digi­ta­li­saa­tioon liit­ty­vät uudet uhat (esi­mer­kik­si net­ti­kiusaa­mi­nen) mut­ta myös mah­dol­li­suu­det (esi­mer­kik­si ver­tais­tu­ki, sosi­aa­li­nen osal­li­suus). Sosi­aa­li­ses­sa medias­sa mie­len­ter­vey­den edis­tä­mi­nen tar­koit­taa muun muas­sa mode­roin­nin lisää­mis­tä vahin­gol­lis­ten sisäl­tö­jen tun­nis­ta­mi­sek­si ja pois­ta­mi­sek­si.

7. Var­mis­te­taan lain­sää­dän­nön ja rahoi­tuk­sen tuki mie­len­ter­veyt­tä vah­vis­ta­val­le kansalais‑, vapaa­eh­tois- ja jär­jes­tö­toi­min­nal­le.

8. Var­mis­te­taan lain­sää­dän­nön ja rahoi­tuk­sen tuki kun­nil­le ja muil­le jul­ki­sil­le toi­mi­joil­le, jot­ta ne voi­vat edis­tää mie­len­ter­veyt­tä ja vähen­tää riip­pu­vuuk­sien ja päih­tei­den aiheut­ta­mia hait­to­ja yli hal­lin­nol­lis­ten rajo­jen osa­na hyvin­voin­nin ja ter­vey­den edis­tä­mis­tä.

9. Puu­tu­taan aktii­vi­ses­ti kaik­keen syr­jin­tään ja edis­te­tään yhtei­söl­li­syyt­tä naa­pu­rus­tois­sa ja muis­sa yhtei­söis­sä osa­na kun­nal­lis­ta ja maa­kun­nal­lis­ta hyvin­voin­nin ja ter­vey­den edis­tä­mis­tä.

10. Käyn­nis­te­tään tut­ki­mus- ja kehi­tys­toi­min­taa, jon­ka tavoit­tee­na on sel­vit­tää, miten yhteis­kun­nan ja ympä­ris­tön muu­tok­sis­sa mie­len­ter­veys­pää­omas­ta pide­tään huol­ta.

Tär­kei­tä tavoit­tei­ta, mut­ta:

3. Ja mihin kom­pas­tuin?

Kopioin kum­mat­kin luet­te­lot tau­luk­ko-ohjel­mal­la vie­rek­käi­siin sarak­kei­siin, jol­loin oli käte­vää ver­ra­ta nii­tä koh­ta koh­dal­ta toi­siin­sa. Kaik­ki siis mitä myön­tei­sim­piä tavoit­tei­ta. 

Näi­tä lis­to­ja ja eri­tyi­ses­ti STM:n raport­tia lukies­sa säi­lyy kui­ten­kin joten­kin outo tun­ne: ikään kuin kai­pai­si jotain, joka kaik­kea aja­tel­ta­vis­sa ole­vaa hyvää (mut­ta monen elä­mäs­tä puut­tu­vaa) tar­joa­vas­ta mie­tin­nös­tä puut­tuu mut­ta on suo­la­na Aho­sen lis­tas­sa.

Kun­nes huo­maa: STM:n rapor­tis­sa ei sanal­la­kaan vii­ta­ta psy­ko­te­ra­pi­aan! Lisäk­si nämä teon­sa­nat “tun­nis­te­taan”, “lisä­tään”, “var­mis­te­taan”, “puu­tu­taan”; ja kaik­ki tämä lähin­nä ”työ­elä­män” tar­peit­ten ja orga­ni­saa­tion näkö­kul­mas­ta, ei sai­rait­ten näkö­kul­mas­ta. Siis toteu­tus­suun­ta on se, että hoi­ta­va taho mää­rit­te­lee, mitä poten­ti­aa­li­nen sai­ras tar­vit­see, useim­mi­ten: jot­ta tuot­ta­vuus var­mis­tuu. 

Mut­ta eikö juu­ri näin pidä­kin olla? Eihän sai­ras lähes­kään aina tie­dä, mitä hänen sai­rau­ten­sa hoi­to edel­lyt­tää, tai mitä tuo­tan­to edel­lyt­tää, siis mitä hän tar­vit­see. Ris­ti­rii­ta syn­tyy oman elä­män hal­lin­taan viit­taa­vas­ta sanas­ta ”asia­kas”, jota myös stra­te­gia­ra­por­tis­sa sai­rais­ta ihmi­sis­tä käy­te­tään. Aho­nen avaa asia­kas-käsit­teen näky­män näin:

”Asiak­kaal­ta odo­te­taan aktii­vi­suut­ta ja oma­toi­mi­suut­ta, mut­ta samal­la hänen odo­te­taan sopeu­tu­van viran­omais­käy­tän­töi­hin ja toi­men­pi­tei­siin. Poti­las, jon­ka taak­ka­na on kroo­ni­sen sai­rau­den hal­lin­ta, jou­tuu ole­maan aktii­vi­sem­pi suh­tees­sa pal­ve­lu­jär­jes­tel­mään kuin sel­lai­nen, joka vain pis­täy­tyy pal­ve­luis­sa jon­kin yksit­täi­sen toi­men­pi­teen vuok­si, puhu­mat­ta­kaan ihmi­ses­tä, joka kes­kit­tyy pitä­mään ter­vey­des­tään huol­ta ennal­taeh­käi­se­väs­ti. Tilan­ne joh­taa kiin­nos­ta­vaan ris­ti­rii­taan, kos­ka mitä vai­keam­min ja paran­tu­mat­to­min joku on sai­ras­tu­nut tai vam­mau­tu­nut sitä suu­rem­paa aktii­vi­suut­ta jär­jes­tel­mä odot­taa hänel­tä. Aktii­vi­suu­den toteut­ta­mi­nen omien tar­pei­den vas­taa­val­la inten­si­tee­til­lä voi kui­ten­kin joh­taa nor­mi­poik­kea­maan jär­jes­tel­män sil­mis­sä, kos­ka aktii­vi­nen asiak­kuus yhdis­te­tään usein vaa­ti­vuu­teen, haas­ta­vuu­teen ja han­ka­luu­teen. Täl­lai­nen poti­las lei­mau­tuu hel­pos­ti.”

Vaik­ka sinän­sä voi yhtyä sii­hen, että mie­len­ter­veys­hoi­don pain­opis­te on siir­ty­nyt koko väes­tön mie­len­ter­vey­den ja hyvin­voin­nin hal­lin­taan, se on samal­la yllät­täen luo­nut uhan vai­keim­pien häi­riöit­ten hoi­don muut­tu­mi­ses­ta tois­si­jai­sek­si. Tähän viit­taa se, että eri­tyi­ses­ti psy­koo­si­po­ti­lait­ten kuol­lei­suus ja fyy­si­nen sai­ras­ta­vuus on muu­ta väes­töä olen­nai­ses­ti suu­rem­paa; myös eri sai­raan­hoi­to­pii­rien välil­lä on psy­koo­si­po­ti­lait­ten vas­ten­tah­toi­sen hoi­don ja pak­ko­toi­mien (sito­mi­nen, eris­tys, pak­ko­lää­ki­tys) erit­täin suu­ria ero­ja. Saman­ai­kai­ses­ti alu­een muu­ta mie­len­ter­veys­hoi­toa saa­te­taan pitää esi­ku­val­li­se­na. On syn­ty­nyt tai syn­ny­tet­ty vaka­vaa hoi­don eriar­vois­tu­mis­ta; psy­ko­te­ra­peut­ti saat­tai­si käyt­tää nimi­tys­tä hal­ko­mi­nen (ks. Aal­to­nen 2018), mut­ta hänel­tä ei kysy­tä.

Tie­tys­ti voi aja­tel­la, että myös työ­elä­mä kuu­luu perus­oi­keuk­siin kuten STM:n muis­tio tote­aa. Mut­ta juu­ri se, ettei muis­tios­sa mai­ni­ta vaka­vas­ti sai­rait­ten perus­oi­keuk­sia ollen­kaan, on vaka­va puu­te. Aho­nen tote­aa lisäk­si, että tämä pai­no­tuk­sen puu­te mie­len­ter­veys­suun­ni­tel­mis­sa on syn­ty­nyt vas­ta vii­me aikoi­na. Vie­lä esi­mer­kik­si 1970-luvul­la se oli mie­len­ter­veys­suun­ni­tel­mis­sa jul­ki­sa­not­tu­na. 

Jos on näh­nyt tai tie­tää joi­den­kin pit­kään­kin asu­mis­pal­ve­luis­sa asu­neit­ten sai­ras­ta­neit­ten tilan­teen, sana ”asia­kas” saa irvok­kaan sisäl­lön. Asu­mis­pal­ve­lu­jen Mus­ta laa­tik­ko ‑tut­ki­mus­hank­kees­sa huo­mat­tiin vuon­na 2018, että asu­mis­pal­ve­lu­yk­si­köis­tä oli muo­dos­tu­nut uuden­lai­sia lai­tok­sia, jois­sa esiin­tyi run­saas­ti epä­koh­tia asuk­kai­den ihmis- ja perus­oi­keuk­sien näkö­kul­mas­ta. Yhte­nä havain­to­na oli muun muas­sa se, että asu­mi­syk­si­köis­sä asu­vat mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jat eivät saa­neet riit­tä­väs­ti hoi­toa fyy­si­siin sai­rauk­siin­sa. Tämä joh­ti usein ennen­ai­kai­siin kuo­le­miin. Lisäk­si on huo­mat­tu, että asu­mis­pal­ve­luis­sa käy­te­tään muun muas­sa run­saas­ti tah­don­vas­tai­sia toi­men­pi­tei­tä, vaik­ka nii­den käyt­tä­mi­nen oli­si lain mukaan sal­lit­tua vain sai­raa­lois­sa. 

Voi mil­tei sanoa, että jos mie­len­ter­veys­hoi­toon hakeu­tu­va on ”asia­kas”, hän ei ehkä tar­vit­se hoi­toa. No, ehkä nyt sanoin epäin­hi­mil­li­ses­ti. Mut­ta mie­len­ter­veys­stra­te­gioi­ta soi­si suun­ni­tel­ta­van hei­koim­man tar­peis­ta käsin. Aho­nen kui­ten­kin osoit­taa, että suo­ma­lai­nen mie­len­ter­veys­po­li­tiik­ka on ollut sel­lais­ta ter­vey­den edis­tä­mi­seen, ennal­taeh­käi­se­mi­seen ja hoi­don kehit­tä­mi­seen kes­kit­ty­vää poli­tiik­kaa, jos­sa vaka­vas­ti sai­rai­den ihmis- ja perus­oi­keuk­sia ei ole onnis­tut­tu tur­vaa­maan pal­ve­lu­jär­jes­tel­mään kes­kit­ty­neen kehit­tä­mis­työn avul­la. Pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää on kehi­tet­ty kyvyk­käil­le ja aktii­vi­sil­le kan­sa­lai­sil­le. 

”Vaka­vas­ti sai­raat eivät ole pys­ty­neet hyö­dyn­tä­mään täl­lais­ta jär­jes­tel­mää. — Vaka­vaan mie­len­ter­vey­den häi­ri­öön sai­ras­tu­neen kan­sa­lai­sen kyvyt tai toi­min­ta­val­miu­det eivät kui­ten­kaan rii­tä asiak­kuu­den ja kulut­ta­juu­den toteut­ta­mi­seen, kos­ka mie­len sai­rau­det hei­ken­tä­vät nime­no­maan ihmi­sen toi­mi­juut­ta. — Kai­kil­la ei ole kyky­jä, voi­ma­va­ro­ja tai tai­toa osal­lis­tua omaan hoi­toon­sa. On rele­vant­tia kysyä, edus­ta­vat­ko aktii­vi­set ja pys­ty­vät pal­ve­lui­den käyt­tä­jät myös näi­den hil­jais­ten asiak­kai­den näke­myk­siä pal­ve­lu­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­ses­tä.”

Lisäk­si Aho­nen jat­kaa ongel­mak­si muo­dos­tu­van myös, että kaik­ki eivät halua olla osal­li­sia, ja osal­lis­tu­mi­sen vel­voi­te voi sinän­sä muo­dos­tua pai­no­taa­kak­si.

Kai­ken tämän jäl­keen ei voi olla ole­mat­ta samaa miel­tä Aho­sen kans­sa: vaka­vas­ti sai­rai­den ihmis- ja perus­oi­keuk­sia ei ole onnis­tut­tu tur­vaa­maan pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää kehi­tet­täes­sä. Ja vie­lä rajum­min: hoi­toa odot­ta­vien lie­vien ja kes­ki­vai­keit­ten mie­len­ter­veys­häi­riöit­ten lisään­ty­mi­nen saat­taa jopa olla yhtey­des­sä sii­hen, että vai­keis­ta häi­riöis­tä kär­si­vät on hylät­ty. Sai­raat etsi­vät vie­lä sai­raam­pia, ollak­seen läs­nä. On mah­dol­lis­ta, että ihmis­ten elä­män mää­rit­tä­väm­mäk­si teki­jäk­si tulee avut­to­muus. Jot­ta voi­si hoi­taa lie­viä häi­riöi­tä, on hoi­det­ta­va vai­keim­mat: se hei­jas­tuu muit­ten­kin hoi­don tar­peen vähe­ne­mi­seen.

Kir­jal­li­suut­ta

Aal­to­nen, Juk­ka (2018). Eriar­voi­suus ja sote. Psy­ko­te­ra­pia, 37(2), 160–163.

Aho­nen, Karo­lii­na (2019). Suo­ma­lai­nen mie­len­ter­veys­po­li­tiik­ka – Jul­ki­sen val­lan ohjaus mie­len­ter­vey­den häi­ri­öön sai­ras­tu­nei­den ihmi­soi­keuk­sien tur­vaa­mi­sek­si. Väi­tös­kir­ja. Hel­sin­ki: Hel­sin­gin yli­opis­to. Haet­tu osoit­tees­ta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/307820

Kaf­ka, Franz (1918/2012). Tuber­ku­loo­si­frag­men­tit. Suom. Vil­le-Juha­ni Suti­nen. Tur­ku: Savu­kei­das.

Salo, Mark­ku (2019). Hul­lut mie­len­ter­veys­mark­ki­nat: Kuin­ka kor­ja­ta kur­jis­tu­neet mie­len­ter­veys­pal­ve­lut? Tam­pe­re: Vas­ta­pai­no.

Tam­mi, Tuuk­ka (2018, 11. tou­ko­kuu­ta). Jakau­tuu­ko Suo­mi?, osa 11: Yhteis­kun­nan näky­mät­tö­mät pää­si­vät otsi­koi­hin. Haet­tu osoit­tees­ta: https://koneensaatio.fi/jakautuuko-suomi-osa-10-yhteiskunnan-nakymattomat-paasivat-otsikoihin/ 

Vor­ma, Hele­na; Rot­ko, Tuu­lia; Lari­vaa­ra, Meri & Kos­loff, Anu. (2020). Kan­sal­li­nen mie­len­ter­veys­stra­te­gia ja itse­mur­hien ehkäi­sy­oh­jel­ma vuo­sil­le 2020–2030. Sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön jul­kai­su­ja 2020:6. Haet­tu osoit­tees­ta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162053